Parisuhde englannin kielellä, uhka vai mahdollisuus?
Luulin osaavani ihan ok enkkua mutta vaatiihan tämä paljon enemmän kuin suomenkielisen kanssa, huhhuijaa!
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Affair. Tokko tuo on uhka tai mahdollisuus, sana vain.
Eiku aikuisten oikeasti, onko kokemuksia? Jaksaako sitä pidemmän päälle? Toki kielitaitokin varmasti karttuu nopeasti?
Joo ei kannata jos kielitaito on edes ok, kommunikointiin tarvitaan vähän enemmän kuin hello ja thank you.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kannata jos kielitaito on edes ok, kommunikointiin tarvitaan vähän enemmän kuin hello ja thank you.
No kyllä mä nyt enemmän osaan ja ollaan me tässä jo jonkun aikaa yksissä oltu. Huomaan vaan että täytyy tiettyjä sanoja tarkistaa nettisanakirjoista enkä aina ymmärrä ihan kaikkia hänen sanontojaan (natiivi siis on) vaikka kyllä siis ymmärrän lopulta tarkoituksen mutta tällaisia nyansseja...
En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi.
En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi.
Se cream pie ei sit oo mikään piiras.
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi.
Niin no se myös etten voi ilmaista itseäni yhtä värikkäästi kuin suomeksi :(
Riippuu ihan mikä teidän kielitaito ja mitkä on puheenaineet mistä haluatte jutella. Osa pariskunnista juttelee vaan että ostetaanko maitoa, perunoita ja leipää kaupasta, toiset pohdiskelevat ihmisen syvintä olemusta tai tieteen innovaatioita.
Itse olen ja voin jatkossakin seurustelusuhteessa kommunikoida englanniksi, mikäli partnerilla on todella hyvä kielitaito ja laaja sanavarasto (laajempi ja parempi kuin minulla), eikä ole vahvaa aksenttia mikä ärsyttää korvaa. Itse kyllä välillä väsyn käyttäessäni englantia koko ajan ja varsinkin väsyneenä se on raskasta, mutta siihenkin oppii.
Mahdollisuus. Riippuen mistä toinen on kotoisin, onko kulttuuritaustassa mitään yhteisiä tekijöitä vai liikaa eroja ettei tunnista niitä.
Life is hard and love's a bitch. What's the meaning of life?
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi.
Sitten kun aletaan oikeasti miettimään, että mikä parisuhteessa on tärkeää. Se, että viihtyy toisen kanssa, että on hyvä tiimi, että sekusaalisuus toimii, että on samat tavoitteet elämässä esim. perhe, lapset, että ei ole päihdeongelmia, väkivaltaa, pettämisiä jne jne jne. Onko se kielellä leikittely tuossa sitten oikeasti se iso juttu. t: 15v englanninkielisen kanssa aviossa ollut
Relationship, a threath or an opportunity?
Oon eri mieltä kuin edelliset. Mun mielestä englannin kieleen tottuu nopeasti jos sitä käyttää jatkuvasti. Tottakai alussa joutuu hakemaan sanoja jos ei ole ollut tarvetta käyttää kieltä aikaisemmin. Äkkiä se siitä lähtee taipumaan jos oikeasti olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa yhteinen kieli on englanti ja sillä kielellä sitten aina kommunikoidaan. Jos muuten klikkaa hyvin, niin en ainakaan heti hylkäisi tuon takia. Onhan ihmisiä tavannut eikä välttämättä mitään kunnollista yhteistä kieltä (en tiedä miten sitä on sitten ylipäänsä toiseen ihastunut mutta) ja alussa kääntäjän kanssa toimittu. On näitä kuultu. :D
kyllä siihen tottuu. tosin natiivin kanssa täytyy reflektoida sitä omaa oloaan, että molemmille asetelma tulee tietoiseksi. se voi kyllä lähentääkin teitä. muista, että hän on myös joustava, kun kuuntelee sinun toistuvia virheitä. ehkä tahtoa on?
mun lasteni isä opetteli suomen, nyksän äidinkieltä taas käytän minä.
En tiedä vastausta, samaa miettinyt. Parikin kiinnostavaa tyyppiä ollut, joiden kanssa englanniksi ollaan kommunikoitu. Engl ei äidinkieli heillekään. En osaa sanoa tykkäänkö siitä vai en, omalla tavallaan tykkään ja toisaalta taas en. Joudun itse myös todellakin hakemaan välillä sanoja ja miettimään kokonaisia lauseitakin, että miten ne sanon englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
kyllä siihen tottuu. tosin natiivin kanssa täytyy reflektoida sitä omaa oloaan, että molemmille asetelma tulee tietoiseksi. se voi kyllä lähentääkin teitä. muista, että hän on myös joustava, kun kuuntelee sinun toistuvia virheitä. ehkä tahtoa on?
mun lasteni isä opetteli suomen, nyksän äidinkieltä taas käytän minä.
No sitä olen myös miettinyt kuinka köyhää kieltä käytän ja tosiaan se omien virheiden määrä jossain ihan prepositioissakin, milloin käytetään in/at/to/about jos keskustellaan siis vähän monimutkaisemmista asioista kuin ostetaanko leipää kaupasta :D Ja tekee hänkin onneksi virheitä, kerran kovin dramaattisesti toivotti mulle "hyvästi" kun oli lähdössä jne :D Opettelee siis suomea myös mutta hyvin alkutekijöissä vielä...
Yksilöllistä varmasti, mutta itse totuin todella nopeasti ja mun englannintaito on kehittynyt huimasti tässä suhteen aikana. Toisellakin on todella hyvä englanti, joten meillä ei juurikaan ole vaikeuksia ilmaista ja tulla ymmärretyksi.
Oon huomannut jopa positiivisena sen, että kun sanavarasto on kapeampi kuin äidinkielessä, asiat tulee ilmaistua suoraviivaisemmin ja täsmällisemmin. Todella paljon rivienvälisyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia jää pois. Oon aina pitänyt itseäni avoimena ja hyvin kommunikoivana ihmisenä, mutta tämä on silti ensimmäinen parisuhde jossa ei ole ollut vielä viiden vuoden aikana kertaakaan väärinkäsityksiä. Sitä jotenkin luulisi että niitä olisi enemmän koska kulttuurierot (noh, puolisoni on Eurooppalainen joten paljoa ei ole niitä eroja) ja kielimuuri. Mutta ilmeisesti ei.
Kokeilemalla selviää, toimiiko vai ei.
On se paljon hienompaa puhua julkisissa paikoissa englantia, kuin suomea
Affair. Tokko tuo on uhka tai mahdollisuus, sana vain.