Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät enää usko saavansa hyvää elämää osakseen?
11.06.2024 |
Täytän 40 vuotta. En usko, että saan enää hyvää elämää osakseni. En pidä sitä realistisena. Miten te muut samassa eksistentiaalisessa tilassa olevat ihmiset, motivoitte itseänne, että kuitenkin teillä voi olla elämää edessä vielä vaikka kuinka monta vuotta? Miten jaksatte, miksi jaksatte? Minulle tämän pituinen elämä näillä pelikorteillani riittäisi täysin. Olen itse kristitty, mutta koen näin.
Kommentit (32)
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Et kertonut tarkemmin itsestäsi ja kyllä on paljon ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät tee mitään.
Blöö blöö oot vaan perus ylimielinen olettaja.
-ap
En saanut hyvää elämää. En saanut ystäviä enkä tyttöystävää joten en saanut hyvää elämää.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Vierailija kirjoitti:
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Samassa tilanteessa mutta kymmenen vuotta vanhempi kuin sinä. Oli suuret suunnitelmat mutta sairaudet iski, kerralla useampia. Meni työkyky, osittain liikuntakyky. Harrastan mitä milloinkin pystyn mutta useampia vuosia nyt ollut pääasiassa kotona ja voin sanoa että ei kauhean kivalta loppuelämä vaikuta. Aika lamaantunut olo eikä lasten vuoksi voi luovuttaakaan vaan pitää sinnitellä niiden satunnaisten hetkien vuoksi kun viitsivät yhteyttä pitää. Ei oikein ole mitään yhteistä juteltavaakaan enää kun en halua sairauksista puhua eivätkä he kuunnella. Eivät ymmärrä ennen kuin itse sairastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Et kertonut tarkemmin itsestäsi ja kyllä on paljon ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät tee mitään.
Mitä voi monisairas ja köyhä tehdä? Töihin ei pääse. Kirjastot ja muut ilmaiset huvit on jo sadanteen kertaan hyödynnetty.
No niin no,
Olen samoissa ikäluokissa, ja elämäni oli oikein kepeää, hyvää, menestyksekästä; näytin hyvältä, olin onnellinen, menestyin töissä. Nyt on jäljellä enää työ. Tuli pari isoa, n. 3 vuotta kestänyttä kriisiä eteen, ja syöksykierre lähti siinä 1,5 vuoden sinnittelyn jälkeen, ja jatkuu. Monesti öisin valvon ja mietin, että tähänkö se mun elämäni päättyi. Katsoin juuri hiljattain puhelimen kuvarullasta kuvia vuodelta 2017-2018, ja aikaisemmin, ja tuli niin paha mieli, mitä olen menettänyt, että piti laittaa koko pastilli kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Et kertonut tarkemmin itsestäsi ja kyllä on paljon ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät tee mitään.
Mitä voi monisairas ja köyhä tehdä? Töihin ei pääse. Kirjastot ja muut ilmaiset huvit on jo sadanteen kertaan hyödynnetty.
Jep, ilmainen kirjasto ja ilmainen metsässä kävely eivät ole enää mitään "nautintoja", vaan joka viikkkoista normaalia toimintaa. Ei niistä enää vuosien jälkeen saa mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun en ole "suht terve", vaan monisairas, enkä voi elämääni ja toimintakykykäni taikoa tämän enempää paremmaksi... Ihmeellistä että kommentoijat olettavat, että täällä valittaa elämästään sellainen ihminen, joka on niin tyhmä, ettei ole vaan tajunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi...
-ap
Et kertonut tarkemmin itsestäsi ja kyllä on paljon ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät tee mitään.
Mitä voi monisairas ja köyhä tehdä? Töihin ei pääse. Kirjastot ja muut ilmaiset huvit on jo sadanteen kertaan hyödynnetty.
Itse selaan nettiä, katson videoita, opiskelen jotain, opettelen jotain uusia käsityöohjeita tms. Pelaan joskus pelejä, teen palapelejä, ristikoita jne. Vastaan kyselyihin, seuraan somessa yrittäjiä ja julkkiksia. Myyn ylimääräistä tavaraa pois. Vaihtelen kodissa järjestystä, verhoja jne. Katson elokuvia DVD ltä. Niitä saa halvalla kirppiksiltä ja voi viedä sen jälkeen kierrätyskeskukseen. Monta vuotta jo näin tehnyt. Välillä väsyy ihan totaalisesti kun samat asiat toistuu. Kunpa pystyisi joskus lähtemään jonnekin, edes naapurikaupunkiin. Yksi hyvä vaihtoehto vielä on käyttämättä eli tehdä käsitöitä ja lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen huutokauppaan. Esimerkiksi erilaisten eläinten rescue toimintaan. Toimivat usein vapaaehtoisten voimin ja varoja kuluu paljon eläinlääkärikäynteihin. Kankaita saa kirppiksiltä edullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Täytän 50 tässä kesällä. Olen niin yksinäinen, että ihan yksin joudun synttärini juhlimaan, ei ole kerta kaikkiaan ketään joka olisi minua juhlimassa. Jäin vasten tahtoani puolisottomaksi ja lapsettomaksi. Vanhemmat on elossa, mutta äitini häpeää ja vihaa minua koska olen lihava ja ruma vanhapiika, joka ei ole saanut elämässään mitään sellaista aikaan, mistä naapureille ja sukulaisille kehuksia. Yksi veli on, mutta asuu ulkomailla, ja hänkin on äidin mielipiteiden hapattama eli halveksuu minua monesta syystä: ulkonäkö, se ettei ole omistusasuntoa, ei ole hienoa uraa, ei ole perhettä..
Koiraakaan en voi edes ottaa kun olen liian yksinäinen sellaistakaan pitämään, täytyisihän sille olla joku hoitopaikka varalla jos joskus tarvii. Olen kyllä allerginenkin eläimille ja siitepölyille, että ehkä parempi niin.
Masentavinta on, että mun kaikki ongelmat johtuu mun luonteesta. Ei ole esim. terveyssyitä. Mutta kun olen sellainen saamaton nahjus ja mulla ei ole koskaan ollut pätkääkään pitkäjännitteisyyttä. En vaan jaksanut käydä yliopisto-opintoja loppuun. En vaan ole saanut aikaiseksi säästää kun olen sellainen impulssiostelija ja tuhlari. Olen vaan tissutellut siideriä ja pelannut tietokoneella yksinäisyyteen lääkkeeksi. Nykyään olen jo ihan outo erakko vuosikymmeniä näin elettyäni.
Eipä tässä oikein muuta kuin hautaa odotellessa. MItään hyvää elämää en odota.
Tämä viimeisin, kommentti 11. Ihanaa raikasta rehellisyyttä! Siis tietenkin kertomasi on ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Täytän 50 tässä kesällä. Olen niin yksinäinen, että ihan yksin joudun synttärini juhlimaan, ei ole kerta kaikkiaan ketään joka olisi minua juhlimassa. Jäin vasten tahtoani puolisottomaksi ja lapsettomaksi. Vanhemmat on elossa, mutta äitini häpeää ja vihaa minua koska olen lihava ja ruma vanhapiika, joka ei ole saanut elämässään mitään sellaista aikaan, mistä naapureille ja sukulaisille kehuksia. Yksi veli on, mutta asuu ulkomailla, ja hänkin on äidin mielipiteiden hapattama eli halveksuu minua monesta syystä: ulkonäkö, se ettei ole omistusasuntoa, ei ole hienoa uraa, ei ole perhettä..
Koiraakaan en voi edes ottaa kun olen liian yksinäinen sellaistakaan pitämään, täytyisihän sille olla joku hoitopaikka varalla jos joskus tarvii. Olen kyllä allerginenkin eläimille ja siitepölyille, että ehkä parempi niin.
Masentavinta on, että mun kaikki ongelmat johtuu mun luonteesta. Ei ole esim. terveyssyitä. Mutta kun ol
Kuulostat hyvin masentuneelta, ehkä olet ollut jo pitkään. Eikö lääkäristä saisi apua? Voi olla myös fyysisiä ongelmia, on sairauksia jotka aiheuttavat saamattomuutta jne. Niihinkin voi saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on hyvä elämä? Kuka sen määrittää? Ihminen itse voi tehdä elämälleen paljon, jos on suht terve eli ei mitään vakavaa taustalla.
Jos elämä ei ole hyvää niin miksi et muuta sitä? Listaa haaveet ja toivomasi asiat ja ala toteuttaa.
Mulla sama tilanne kuin ap:lla. En myöskään ole suht terve vaan sairastanut 20 vuotta vakavia mt sairauksia, viimeisin diagnoosi psykoosisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis, en minäkään meinaa jaksaa elää. Voisin hyvin kuolla vaikka ensi yönä. Nyt on jonkun aikaa huimannut välillä, olin heti että kunpa olisi esim aivokasvain mutta tuskinpa kyseessä on mitään vakavaa.
En todellakaan usko enää. Ei löydy kiinnostusta enää mihinkään.
En motivoidu mistään, päivät toistuu samanlaisina vuodesta toiseen ja siihen on jo niin turtunut ettei jaksa välittää.
Yläpeukutin edellistä, mutta en toivo että kuolet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat hyvin masentuneelta, ehkä olet ollut jo pitkään. Eikö lääkäristä saisi apua? Voi olla myös fyysisiä ongelmia, on sairauksia jotka aiheuttavat saamattomuutta jne. Niihinkin voi saada apua.
En usko, että olen masentunut. Mieliala kun on pääosin ihan hyvä. Fyysisiin ongelmiinkaan en usko, koska sitten kun on jotain mikä minua kiinnostaa, jaksamista kyllä löytyy erittäinkin paljon. Sitä ei vaan löydy asioihin joita "pitäisi, vaan ei huvita". Pohjimmiltaan kyse on kai siitä, että en arvosta sellaisia asioita mitä esim. vanhempani haluaisivat minun arvostavan ja tavoittelevan. Siksi niiden suorittamiseen ei löydy motivaatiota. Esim. minua ei pohjimmiltaan kiinnosta yhtään omistusasunnon omistaminen, vaikka aina välillä esim. äidin saarnat voi saada mut tilapäisesti ajattelemaan, että voi minua kurjaa, kun ei ole viisikymppisenä edes omistusasuntoa. Ja vaikka nyt joskus ajattelen, että olisi se kiva ollut jos olisin miehen löytänyt ja perheen perustanut, niin silloin kun olin siinä iässä jolloin sellaista pitäisi tehdä, niin oli ihan tietoinen valinta, että en halua. Minä halusin elää rentoa boheemielämää, ja suorastaan yökötti ajatus jostain rutiineja täynnä olevasta, kunnollisesta lapsiperhearjesta.
Mä ajattelen vaan, että olen kai vaikeiden synnynnäisten persoonallisuuspiirteiden kasauma. Jossain oli Big Five, jossa ihmistä voidaan mitata viiden piirteen mukaan. Mä olin kaikissa niissä siellä ongelmia ennustavassa päässä. Introvertti, ei avoin uusille kokemuksille, neuroottinen, ei järin sovinnollinen, enkä pätkääkään tunnollinen. Yllättäen on yksi asia, missä silti on mennyt kohtuuhyvin: työelämä. En ole ikinä ollut päivääkään työttömänä, ja tienaan hyvin siltä alalta jota opiskelin yliopistossa, vaikka en ikinä saanut aikaiseksi edes valmistua kun jäi gradu roikkumaan.
Tosi yleistä as/adhd-tyypeillä, joilla kuitenki älyä hyvin, ei löydy sitä omaa paikkaa mistään,koskaan.
Mä oon ollut työtön ja köyhä jo vuosia. Uskon etten tästä enää nouse. Samaa paskaa hamaan maailman tappiin asti. Onneksi mulla on edes puoliso, joka pakottaa minut edes joskus jonnekkin. Hänkin on työtön. Yksin en jaksaisi enkä pärjäisi.
Mitä on hyvä elämä? Kuka sen määrittää? Ihminen itse voi tehdä elämälleen paljon, jos on suht terve eli ei mitään vakavaa taustalla.
Jos elämä ei ole hyvää niin miksi et muuta sitä? Listaa haaveet ja toivomasi asiat ja ala toteuttaa.