Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät enää usko saavansa hyvää elämää osakseen?
11.06.2024 |
Täytän 40 vuotta. En usko, että saan enää hyvää elämää osakseni. En pidä sitä realistisena. Miten te muut samassa eksistentiaalisessa tilassa olevat ihmiset, motivoitte itseänne, että kuitenkin teillä voi olla elämää edessä vielä vaikka kuinka monta vuotta? Miten jaksatte, miksi jaksatte? Minulle tämän pituinen elämä näillä pelikorteillani riittäisi täysin. Olen itse kristitty, mutta koen näin.
Kommentit (32)
Justiinsa työstän sitä hyväksyntää, etten saa edes sitä, mitä ajatellaan olevan "normaalia" elämässä. Sitä epätoivoisesti takertuu johonkin turhaan toiveeseen, että mitä jos... mutta kun ei. Ei koskaan, eikä ikinä. Pahemmaksi vaan menee ja siihen pitäisi alkaa valmistautua, tehdä suunnitelmia. Vaikeaa se on, hyväksyä sitä. Kaikkensa on tehnyt, yrittänyt, töitä vääntänyt hulluna, mutta mitään ei ole koskaan siitä saanut kuin vaan lisää paskaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sit sun pitää tehä asioita, jotka tuottaa sun elämään hyvää. Ei täällä moni muukaan saa hyvää osakseen pelkästään toivomalla ja ruikuttamalla. Sun ite pitää tehä sun elämästä hyvää.
Ps.Mul on ollu elämässä monta tollasta ruikuttajaa, ja elämä muuttu paremmaks jo pelkästään sillä, että aloin hankkiutua niistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
No sit sun pitää tehä asioita, jotka tuottaa sun elämään hyvää. Ei täällä moni muukaan saa hyvää osakseen pelkästään toivomalla ja ruikuttamalla. Sun ite pitää tehä sun elämästä hyvää.
Ps.Mul on ollu elämässä monta tollasta ruikuttajaa, ja elämä muuttu paremmaks jo pelkästään sillä, että aloin hankkiutua niistä eroon.
Susta pitäs hankkiutua eroon.
Vierailija kirjoitti:
Justiinsa työstän sitä hyväksyntää, etten saa edes sitä, mitä ajatellaan olevan "normaalia" elämässä. Sitä epätoivoisesti takertuu johonkin turhaan toiveeseen, että mitä jos... mutta kun ei. Ei koskaan, eikä ikinä. Pahemmaksi vaan menee ja siihen pitäisi alkaa valmistautua, tehdä suunnitelmia. Vaikeaa se on, hyväksyä sitä. Kaikkensa on tehnyt, yrittänyt, töitä vääntänyt hulluna, mutta mitään ei ole koskaan siitä saanut kuin vaan lisää paskaa niskaan.
Niinpä! Iän myötä kaikki menee vaan pahemmaksi.
Pidän nykyään hyvänä elämänä sitä, että on jonkinlainen katto pään päällä, jonkinlaiset vaatteet päällä ja jonkinlaista ruokaa syödäkseen. Kaiken muun suhteen odotukseni ovat nollissa, koska mikään ei ole johtanut mihinkään. Opiskelin, hain töitä ja hoidin terveysongelmani, enkä edelleenkään päässyt elämääni koskaan kiinni juuri ollenkaan. En odottanut mitään palkintoa mistään, mutta olisin saanut saman lopputuloksen tekemättä mitään. Jollei olisi opintolaina niskassa, tuskin jaksaisin enää yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä on hyvä elämä? Kuka sen määrittää? Ihminen itse voi tehdä elämälleen paljon, jos on suht terve eli ei mitään vakavaa taustalla.
Jos elämä ei ole hyvää niin miksi et muuta sitä? Listaa haaveet ja toivomasi asiat ja ala toteuttaa.
Hannu Hanhiko se siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sit sun pitää tehä asioita, jotka tuottaa sun elämään hyvää. Ei täällä moni muukaan saa hyvää osakseen pelkästään toivomalla ja ruikuttamalla. Sun ite pitää tehä sun elämästä hyvää.
Ps.Mul on ollu elämässä monta tollasta ruikuttajaa, ja elämä muuttu paremmaks jo pelkästään sillä, että aloin hankkiutua niistä eroon.
Susta pitäs hankkiutua eroon.
No sehän vaan helpottaa asioita, jos roskat kantaa ittesä ulos. Niin tapahtuu kuitenkin vain harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan selviä tästä elämästä ilman vastoinkäymisiä, niitä on kaikilla, myös niillä joilla on rahaa ja vaikka mitä. Kukaan ei niitä pysty pakenemaan. Vastoinkäymiset kuuluvat osana elämään. Se pitää vain hyväksyä, niin on helpompi elää. Vaikeuksien jälkeen tulee taas paremmat ajat jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan selviä tästä elämästä ilman vastoinkäymisiä, niitä on kaikilla, myös niillä joilla on rahaa ja vaikka mitä. Kukaan ei niitä pysty pakenemaan. Vastoinkäymiset kuuluvat osana elämään. Se pitää vain hyväksyä, niin on helpompi elää. Vaikeuksien jälkeen tulee taas paremmat ajat jossain vaiheessa.
Kun tälläisiä kirjoittaa tähän ketjuun, niin on täysin selvää, ettei kirjoittaja ole ollenkaan tietoinen mistä tässä puhutaan. Todellakaan ei kaikilla tule paremmat ajat jossain vaiheessa. Monella se on huonompaan vaan joka vuosi.
En tarkoita tätä pahalla, mutta tuollaisten neuvojen jakeleminen ihmisille joilla on äärimmäisen vähän syytä toivoon, on todella ajattelematonta vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena liiantiukka esinahka,sitten minusta tuli hirveä tumputtaja,nyt se nahka on jo melko löysä,ei voi oottaa enää mitään hyvää,pappa 77.v.,no jos vaikka konjakkipullon jota ei ole korkattu.
Olet jo saanut, kun olet syntynyt. Arvosta sitä. Se on lahja.
Mä oon vähän päälle 5-kymppinen ja useita kroonisia , myös mielenterveyden sairauksia ollut vuosia, osa vuosikymmeniä. Tuntuu että elämässä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että olen aivan lannistunut. Parisuhteet ei ole kestäneet ja olen lapseton. Olen yksinäinen, se syö sisältä.
Monesti mietin että tämä paikka on nähty, voisi siirtyä ikuiseen lepoon. Ainut, joka estää toteuttamasta asiaa, on se suru, jonka vanhemmille ja sisaruksille tuottaisi.
Ainut asia, joka tuottaa edes vähän iloa elämään, on tietty harrastus. Se auttaa pitämään päätä myös kasassa.