voi luoja miten

perheenjäsenen menettäminen on aina kamalaa. itseltäni koira kuoli vanhuuteen pari kuukautta sitten. vieläkin "kuulen" välillä, miten kynnet napsuttavat parketilla tai etsin häntä, vaikka tiedän ettei häntä enää ole.



ainoa mikä auttaa on aika...

parantaa haavat mutta mutta mutta...



jouduimme lopettamaan toisen koiramme tasan kaksi kuukautta aikaisemmin kuin tämä nuorempi lähti. eli kaksi koiraa 2 kuukaudessa :( toinen oli vain helpompi hyväksyä kun oli jo vanha ja hänelle helpotus mutta tämä 2 vuotias lähti heippaa sanomati :(

ap

Paaaaaljon haleja sulle. Muistan kuinka olin itse pitkään alamaissa kun koiramme kuoli. Se oli jo vanha et odotettavissa se lähtö oli, mut silti otti koville. :(



Nyt meillä on kissa lemmikkinä ja rakas on sekin. Olis hirveää jos sille sattuis jotakin. Meille lemmikit on aina olleet perheenjäseniä ja kyllä niihin vaan kovasti kiintyy.

että voi kuinka paljon tuosta koirasta ja kissasta onkaan seuraa. Ihan automaattisesti toivotan heille aamulla hyvät huomenet ja jutustelen niille aamuntoimissa. Olen siis yksin aamuisin. Ne on niin oikeita perheenjäseniä. Koira on ollut minulla 8-vuotta ja kissa 11-vuotta.



Toissayönä näin unta, että kissa kuoli jäädessään auton alle ja heräsin siihen tuskaan ja itkuun jota unessa koin. Aamulla sanoin ääneen miehelleni että toivottavasti näistä eläimistä kummankaan ei tarvitse kuolla kituen vaan saavat mennä arvokkaasti vanhuuteen.



Voimia ap.

Mun kultapoika jouduttiin lopettamaan viime syyskuussa, ja ikävä on vieläkin kova. Varmaa tietoa sairauden auheuttajasta ei ole (vaikka kolmen eri eläinlääkärin mielipidettä kysyttiin), mutta itse epäilen että mahassa ollut nyrkinkokoinen patti oli syöpä. Koiran viimeiset päivät olivat sanoinkuvaamattoman tuskallisia, varsinkin kun toisesta näki että on todella huono olla. Kaiken "kruunasi" vielä se, että kotiin pyydetty eläinlääkäri heti todettuaan rakkaan koiramme kuolleeksi, nousi ylös ja sanoi "Se olisi 120 euroa". Teki mieli lyödä.

Yritä jaksaa!