Ovatko isän tytöt yleensä samanlaisia luonteeltaan kuin isänsä?

Osittain ehkä. Tulin itse toimeen isäni kanssa huomattavasti paremmin kuin äitini kanssa. Suhtaudun elämään positiivisesti, äiti taas katkeran negatiivisesti.

Osittain. Mä olen isän tyttö ja aika paljon samanlainen kuin isä.

Isän tytöt pärjäävät elämässä parhaiten.

On mulla sekä isän, että äidin luonnetta. Isä on nöyrä lammas, minä en. Olen ärhäkkä susi niinkuin äitini. Isältä olen perinyt kiltteyden, empatian ja ns. suvaitsevaisuuden. 

Ei todellakaan.

Minä "isin tyttönä" muistutan kyllä luonteeltani enemmän isääni kuin äitiäni. Mutta voi olla sattumaakin. 

Olen samanlainen lyhytpinnainen jästipää kuin isäni. 

Luojan kiitos, en ole.

Jos luonteet on samanlaiset, niin tulee paremmin juttuun/ymmärtää eli silloin voi helposti olla isän tyttö tai äidin poika

Saattaapi olla. En hermostu helposti, en huuda ja räyhää, hauku lapsiani enkä puutu heidän elämäänsä, en arvostele puolisoita jne. (kuten äitini teki minulle).

MInä olin isän tyttö, mutta muistutan kyllä kaikin puolin enemmän äitiäni.