Lue keskustelun säännöt.
Olen akateeminen ja työskentelin pätkän ns. duunarihommissa. Tässä vähän havaintoja
07.06.2024 |
Yleisesti ottaen ihan ikään katsomatta työntekijöiden ammattitaito ja työmoraali oli todella hyvät ja olivat siitä myös selvästi ylpeitä. Hyvä juttu! Uusia työntekijöitä neuvottiin pääsääntöisesti innokkaasti, eikä jätetty ihmettelemään yksinään.
Huono juttu olikin sitten se, että ilmapiiri oli tästä huolimatta jotenkin kieroutunut: virheistä veetuiltiin ankarasti ja kaikkialla leijui sellainen jännittynyt pelokas tunnelma ehkä juuri tästä syystä. Tällaista en ole kokenut missään akateemisessa ammatissa.
Kommentit (53)
Et ole kohdannut veetuilua akateemisissa piireissä?? No me ei ainakaan olla oltu samalla työpaikalla. Hyvä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Kannattaa sinun alkaa siivoojaksi, siinä on haasteita ja töitä.
Itse akateemisessa työympäristössä, ja täällä ei suoraan "vittuilla", mutta jos joku menee pieleen, niin syyllisen löytäminen on kyllä aina ykkösprioriteetti. Ja tietyt ihmiset etsivät syyllisen aina jostain muualta, vaikka olisi ilmiselvää, että ovat itse mokanneet. Tällainen on mielestäni paljon toksisempaa.
Vaimo on uraputkipudokas, työskentelee siis paremman puutteessa lähikaupassa.
Työtunneista on kova kilpailu, joten osa työntekijöistä yrittää parantaa asemiaan osoittelemalla työtoveriensa tekemiä virheitä tyyliin "Martan vuorolla on jäänyt vanhentuneita leipiä hyllyyn". Se syö työilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Kannattaa sinun alkaa siivoojaksi, siinä on haasteita ja töitä.
Meissä on paljon akateemisia, arvaatte varmaan miksi. Itse FM. Peruspalkka ei kyllä ole sairaalassa satumainen vaan 2155 ja työmäärä kammottava.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Voihan sitä vaihtaa työkohdetta, kouluttautua..harvempi nyt ihan liukuhihnaksi rutiinityönsä kokee. Luulen että tuo on myös persoonakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa. Trukkihommissa tuntuu olevan aika yleistä että suorastaan odotetaan uuden työntekijän tekevän virheen ja pudottavan lavan täynnä tavaraa. Sitten naureskellaan ja osoitellaan kun joutuu sotkun siivoamaan (yksin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Kannattaa sinun alkaa siivoojaksi, siinä on haasteita ja töitä.
Kyllä niitä haastavia siivouskohteitakin löytyy. Vaikka millaisia erityistiloja ja tarkkuusasteita. Toisille sopii tuo pikkutarkkuus tai sitten se että saa pidettyä superlikaantuvan paikan edustavassa kuosissa.
Ei pidä vähätellä mitään ammattia. Kaiken saa tehtyä hyvin tai päin seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Voihan sitä vaihtaa työkohdetta, kouluttautua..harvempi nyt ihan liukuhihnaksi rutiinityönsä kokee. Luulen että tuo on myös persoonakysymys.
Varmasti. Siksi työskentelen tuotekehityksessä nyt "isona".
Itse teen siivoustyötä ja meilläkin on ollut "akateemisia" töissä. Heitä on kahdenlaisia, toinen tekee työt ja toinen valittaa paskahommista koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ryhdyin akateemisena perhepäivähoitajaksi. Saa tehdä itsenäisesti töitä eikä kukaan veetuile, päin vastoin, kehuja satelee, vaikka en kyllä niitäkään kaipaa.
Duunareille veetuilu tuntuu olevan jonkinlainen tervehenkinen läpänheittokulttuuri. Jotkut luulevat sen sopivan jopa asiakaspalvelutilanteisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunareille veetuilu tuntuu olevan jonkinlainen tervehenkinen läpänheittokulttuuri. Jotkut luulevat sen sopivan jopa asiakaspalvelutilanteisiinkin.
Onko akateeminen veetuilu sitä parempaa veetuilua?
Vierailija kirjoitti:
Duunareille veetuilu tuntuu olevan jonkinlainen tervehenkinen läpänheittokulttuuri. Jotkut luulevat sen sopivan jopa asiakaspalvelutilanteisiinkin.
Pikku veetuilu voi olla ihan ok, jos sen on tasapuolista. Mutta aika usein mennään siihen, että pahimmat veetuilijat saa itkupotkuraivarin heti jos niitä kohtelee edes 10% niin törkeästi kuin ne kohtelee muita. Eli surkeita, luonnevikaisia nynnyjä. Ei sellaisten kanssa viihdy.
Toisten tekemisten kyräily, paska puhuminen selän takana ja kaikesta napiseminen on kyllä paskinta duunarihommissa. Myös nämä itsensä rivistä pikkupomoksi nostavat, jotka mielestään osaa ja tietää kaiken parhaiten. Duunarihommissa haastavinta onkin se, että töitä tehdään niin tiiviisti yhdessä, usein monta ihmistä sen saman työtehtävän äärellä. Siinä on pakko yrittää luovia erilaisten persoonien kanssa ja erilaisten työskentelytapojen kanssa. On ihan toista kuin siellä toimistoissa ja muissa vastaavissa, joissa voi uppoutua vain omaan suoritukseensa ja parhaansa tapauksessa vielä omassa suljettavassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunareille veetuilu tuntuu olevan jonkinlainen tervehenkinen läpänheittokulttuuri. Jotkut luulevat sen sopivan jopa asiakaspalvelutilanteisiinkin.
Onko akateeminen veetuilu sitä parempaa veetuilua?
Miten näillä persuilla menee aina ihan kaikki aina ihon alle, lol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllästyin jo kesätöissä tehtaan prosessissa työskentelyyn. Palkka oli satumaisen hyvä vuorotyöläiselle, mutta kolme kuukautta samaa liukuhihnaa alkoi ottaa kupoliin. En tiedä pystyisinkö työskentelemään 30 vuotta aivot narikassa ilman haasteita.
Kannattaa sinun alkaa siivoojaksi, siinä on haasteita ja töitä.
Kyllä niitä haastavia siivouskohteitakin löytyy. Vaikka millaisia erityistiloja ja tarkkuusasteita. Toisille sopii tuo pikkutarkkuus tai sitten se että saa pidettyä superlikaantuvan paikan edustavassa kuosissa.
Ei pidä vähätellä mitään ammattia. Kaiken saa tehtyä hyvin tai päin seiniä.
Eihän tuossa käsittääkseni vähätelty. Minäkin olen tehnyt siivoojan joskus töitä ja kyllä siinä on todella haastetta, mikäli tekee työnsä hyvin. Ikävä kyllä jotkut ovat tekevinään.
Minäkin työskentelin hetken perusduunissa. Ei niinkään siksi, etteikö akateemisiakin hommiakin olisi ollut, mutta kaipasin työhöni vaihtelua ja mielekkyyttä.
Havaintoni:
1. Jotkut työntekijät pönkittivät omaa pätemisen tarvettaan hakemalla virheitä toisten työsuorituksista. Se oli hyvin suoraviivaista veetuilua. Akateemisessa työssä, ainakin yliopistolla, on kyllä pohjimmiltaan samaa ilmiötä, mutta se esiintyy verhotummin, selkään puukottaminen ei ole harvinaista kun omaa uraa rakennetaan.
2. Toisten ihmisten suhtautuminen minun tuntui itsestäni yllättävältä. Ensimmäistä kertaa koin, että mielipiteitäni vähäteltiin ja minut sivuutettiin ikään kuin vähempiarvoisena ihmisenä. Kokouksissa oletus oli pomot ja muut "viisaammat" puhuvat ja että työntekijät ovat hiljaa ja kuuntelevat kuuliaisesti. Ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön. Myös työn ulkopuolella monien ihmisten asenne oli vähättelevä kun kuulivat ammattini. Se tosiaan yllätti ja tuntui pahalta.
Mitä opin? En ainakaan enää itse sorru vähättelemään työntekijöitä. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikkien mielipiteillä on väliä.
Ok