Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin, että koko elämäni pahin vastustaja olen minä itse. Ei ulkoapäin tulevat ongelmat vaan oma asenteeni. En kuitenkaan osaa muuttua.
04.06.2024 |
Minusta kun ei pitänyt tulla samanlaista kuin katkerasta äidistäni, joka syyttää elämänsä tapahtumia vuodesta toiseen ja siksi on nykyäänkin huono tilanne. Aina samat ihmiset ja samat tapahtumat siellä kaivavat mieltä ja aina samat ongelmat toistuvat jatkossakin.
Minä olen oikeastaan vielä pahempi ja olen masentunut niin pahasti, että olen alkanut vihaamaan itseäni ja oikeasti haluaisin vain kuolla. Inhoan menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Tai oikeastaan pelkään ja on todella raskas olo.
Sitten kelaan mitä pitäisi tehdä jotta olisi ehkä hetken kivempaa. Niin aina on jokin tekosyy, esim. Rahat ei riitä, olen liian lihava, ei onnistu, ei minusta ole siihen kuitenkaan jne.
Samaan aikaan ihmiset, joilla on samoja ongelmia mutta eri asenne niin tuolla vaan paistattavat menemään vaikka jännittäisi tai eivät välitä muiden mielipiteistä.
Minä taas uskon ihan aidosti siihen, että olen liian surkea tai minusta on jotain haittaa, että parempi pysyä vain kotona. Ajattelen aidosti, että aiheuttaisin lähinnä vain paheksuntaa ja kokisin itseni kuitenkin vain ulkopuoliseksi.
Tämä on ihan helvetin kuluttavaa elää tällaisen pään kanssa ja vielä tietää, että tämä oikeasti tapahtuu oman pääni sisällä eikä ole todellisuutta! Ei tarvisi kuin saada asenteenmuutosta niin johan olisi eri meininki.
Kommentit (22)
Tutustu tunnelukkoihin. Tosin terapeutti voi myös auttaa näiden omien uskomusten ylipääsemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin olin vielä 2-3 sitten rahaton, masentunut, addikti, sinkku ja ylipainoinen. Muistan myös miten minullakin oli kaikki toivo mennyt paremmasta elämästä mikä nykyään tuntuu oudolta että mietti edes tuommoisia. Suosittelen keskittymään yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan jota elämässään korjaa, itsellä kova kuntoilu oli se ensimmäinen askel. Urheilu on paras lääke masennukseen, perusolotilakin kohenee itsetunnon kanssa ja muutkin ihmiset suhtautuvat sinuun myönteisemmin kun olet hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi aloittajan ikä.
Noin 30v. -ap
Se on hyvä et sä tiedostat sen asian.
Mä annan tähän yhden hyvän esimerkin, mikä on todella tärkeä ymmärtää.
Miksi 99% ihmisistä, ketkä kasvaa köyhyydessä, ei tuu koskaan saavuttamaan taloudellisesti hyvää asemaa tässä yhteiskunnassa?
-Koska se siemen on kylvetty nimenomaan jo lapsena siihen ihmiseen. Sen perhe todennäkösesti on aina suhtautunut rahaan kielteisellä tavalla. Siitä on aina puhuttu niin, että "ei ole" "eikä tule". Se on aina ajateltu kielteisesti.
No tää ihminen kuka kasvaa sen keskellä, alkaa itsekin ajattelemaan samalla tavalla. Sen koko elämä tulee keskittymään samoihin ajatuksiin, ihan sama onko tää ihminen töissä vai ei. Sillä on aina rahat loppu ja sitä ei tule.
Miksi?
Koska se asia, tässä tapauksessa raha, ei tule tämän ihmisen luokse, koska hän suhtautuu niin kielteisesti siihen. Hän siis manifestoi itselleen sitä köyhyyttä ja huonoa oloa, koska niin hänen perheessäkin on aina tehty.
Sama toistepäin. Varakkaasta perheestä kasvaa 99% varakkaita lapsia.
Mä sanoin tän raha asian siksi, koska se varmaan resonoi eniten ihmisille. Esimerkkejä on lukuisia.
Se avain on nimenomaan murtautua pois sieltä ajatuksista, mitkä joku muu on syöttänyt sinulle.
Muuttaa kokonaan perspektiivi asioihin. Se on vaikeaa, mutta mahdollista.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisin kautta voi muuttua. Täytyy vain olla riittävän pysäyttävä kriisi ja vahva tahto. Silloin kun vähiten voisi olettaa ja kokee, että ei ole mitään menetettävää, vaikka yrittäisi jotain uskomatonta, niin silloin voikin voittaa itsensä ja yllättyä. Näinkö helppoa ja samalla vaativaa tämä olikin? Miksi en tehnyt samoin jo silloin kun olin nuorempi ja vailla ongelmia?
Uskoin itseeni, niin minulle annettiin mahdollisuus. Aistivat minussa piilevän aineksen. En tekeydy pienemmäksi kuin olen, enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi aloittajan ikä.
Noin 30v. -ap
Äitisi ei sitten liene vielä kovin vanha? Ei siis sota-ajan kasvatteja. Osaatko sanoa, mikä hänet on katkeroittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin olin vielä 2-3 sitten rahaton, masentunut, addikti, sinkku ja ylipainoinen. Muistan myös miten minullakin oli kaikki toivo mennyt paremmasta elämästä mikä nykyään tuntuu oudolta että mietti edes tuommoisia. Suosittelen keskittymään yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan jota elämässään korjaa, itsellä kova kuntoilu oli se ensimmäinen askel. Urheilu on paras lääke masennukseen, perusolotilakin kohenee itsetunnon kanssa ja muutkin ihmiset suhtautuvat sinuun myönteisemmin kun olet hyvässä kunnossa.
Tämä minustakin. Olin aikeissa kirjoittaa, että muuttaa asioita pikkuhiljaa. Aloitin itse ensin liikunnan ja sitten harrastuksen, jossa voin kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä kyllä käyn koska on sitten jotain rytmiä elämässä mutta koen kyllä sielläkin jatkuvasti alemmuuskompleksia ja hävettää kaikki mitä en muista tai en heti tajua. Yritän olla ulkoapäin vain normaali ja hyvä tyyppi. Pakko pitää roolia, eihän kukaan minua muuten kestäisi.
Taustalla on kyllä useita uupumisia mutta nyt ajattelin vain vaikka väkisin olla töissä, hävettää ne sairaslomatkin. Onhan ne ihan syystä olleet mutta mielummin kuolen seuraavaksi kuin että taas epäonnistuisin ja jäisin heikkona ihmisenä saikulle. Huomaan, että ihmiset eivät ymmärrä miksi olin viimeksi pois kun olen niin iloinen ulospäin. Oikein päivittelevät ääneen etteivät he voi jäädä joka vastoinkäymisistä pois työstä. Oikeasti eivät tiedä yhtään mitä elämässäni ja päässäni tapahtuu mutta aivan sama. -ap
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä et sä tiedostat sen asian.
Mä annan tähän yhden hyvän esimerkin, mikä on todella tärkeä ymmärtää.
Miksi 99% ihmisistä, ketkä kasvaa köyhyydessä, ei tuu koskaan saavuttamaan taloudellisesti hyvää asemaa tässä yhteiskunnassa?
-Koska se siemen on kylvetty nimenomaan jo lapsena siihen ihmiseen. Sen perhe todennäkösesti on aina suhtautunut rahaan kielteisellä tavalla. Siitä on aina puhuttu niin, että "ei ole" "eikä tule". Se on aina ajateltu kielteisesti.
No tää ihminen kuka kasvaa sen keskellä, alkaa itsekin ajattelemaan samalla tavalla. Sen koko elämä tulee keskittymään samoihin ajatuksiin, ihan sama onko tää ihminen töissä vai ei. Sillä on aina rahat loppu ja sitä ei tule.
Miksi?
Koska se asia, tässä tapauksessa raha, ei tule tämän ihmisen luokse, koska hän suhtautuu niin kielteisesti siihen. Hän siis manifestoi itselleen sitä köyhyy
Tämä on kyllä hieno juttu. Ymmärrän tuon ja olen jopa itse kokeillut!
Minä kuuntelin jotain henkisiä oppaita ja taisin vähän seota. Aloin uskomaan, että joka asialla on merkityksensä, koin rauhaa ja mielenkiintoa pelkästään puiden lehtiin ym ympäristöön. Halusin pysähtyä ajassa, halusin elää ajattomuudessa. Elin erilaisia meditaatiota harjoittelen ja näin erilaisia värejä, olin kuin hallusinaatiossa.
Minä aloin uskomaan tuohon, että manfestifoin itselleni hyvän elämän. Aloin tuhlaamaan rahaa kuin viimeistä päivää koska eihän se lopu, sitä on ainiaan enkä koskaan voi köyhtyä, että se on vain mielen rajoite. Tein mitä halusin ja kaikki oli pyhää. Universaali rakkaus halaili minua ja koin, että ei minulla ole mitään hätää, elän ihmeessä ja uskomattomassa energiassa.
No.
Lopputulos ei ollut varsin imartelevaa. En minä sitten herännyt paitsi painajaismaiseen tilanteeseen. Tuo oli yksi aikakausi sitten toipua eräästä pahasta traumasta ja valitettavasti nuo minun kokemani asiat henkisyydestä vain loppupeleissä pahensi omaa taakkaani tässä oikeassa arjessa ja elämässä. Olin jotenkin seonnut kait. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen tiedostaminen sisältää kaiken tarvittavan tiedon mikä pitää ratsastajan hevosen päällä.
Asennemuutoksen haluaminen on inhimillinen virhe koska haluaminen saa hevosen pillastumaan taas ja jälleen ratsastaja putoaa pois satulalta.
Ratsastajalla oli siis jo aito asennemuutos, vinkkelin tai näkökulman muutos ja se oli tiedostaminen että on jokin joka on masentunut.
Olet iskenyt kultasuoneen koska olet tiedostanut että on joku joka on masentunut. Olet ollut hetken ratsailla. Tämä joku voi olla ahdistunutkin, ihan mitä vain (lista on loputon) Mutta vinkkelin muutos on se juju. Jos haluaa asennemuutosta, se on palaaminen takaisin tiedostamiseen. Tiedostaminen on mahdollista vain jos tiedostaa mitä tapahtuu nyt. Ongelmat nykyhetkessä ovat siis usein mitättömiä mutta teemme tilanteesta pahemman checkautumalla ulos ajattelemaan pahoja asioita joilla ei ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa, joka siis oli ainoa keino olla rauhassa. Mieli keksii tuhat keinoa miksi maassa makaaminen on kivempaa eikä hevosella ratsastaminen. Miljoona kertaa joutuu nousemaan uudelleen ratsaille koska vanhat tavat kuolevat hitaasti. Hevonen on aina saatavilla ja se odottaa kärsivällisesti kun on unohtanut mitä on olla ratsailla.
mutta joo. Nykyhetki. Niin ja se Echart Tolle suositukseksi, hän osaa kertoa aiheesta länsimaalaisesti. Ei siis asennemuutoksia vaan nykyhetki on se asenne. Se joko on tai ei ole. Olemme ratsailla tai olemme pudonneita. Kymmenen miljoonaa estettä tulee yrittämään pudottaa ratsastajan satulalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä et sä tiedostat sen asian.
Mä annan tähän yhden hyvän esimerkin, mikä on todella tärkeä ymmärtää.
Miksi 99% ihmisistä, ketkä kasvaa köyhyydessä, ei tuu koskaan saavuttamaan taloudellisesti hyvää asemaa tässä yhteiskunnassa?
-Koska se siemen on kylvetty nimenomaan jo lapsena siihen ihmiseen. Sen perhe todennäkösesti on aina suhtautunut rahaan kielteisellä tavalla. Siitä on aina puhuttu niin, että "ei ole" "eikä tule". Se on aina ajateltu kielteisesti.
No tää ihminen kuka kasvaa sen keskellä, alkaa itsekin ajattelemaan samalla tavalla. Sen koko elämä tulee keskittymään samoihin ajatuksiin, ihan sama onko tää ihminen töissä vai ei. Sillä on aina rahat loppu ja sitä ei tule.
Miksi?
Koska se asia, tässä tapauksessa raha, ei tule tämän ihmisen luokse, koska hän suhtautuu niin kielteisesti
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan mahdollista elää tässä ja nyt? Epäilyksiä lieventää youtuben suosikkigurulistastanii OSHO. Puhe on vaikuttava, hän sanoo että emme voi olla koskaan missään muualla kuin tässä ja nyt, täällä ja nykyhetkessä.
%3D%3DAP. Kaikki ihmiset ovat vajavaisia. Yhtään täydellistä ihmistä ei ole. Minulla on valtavat tissit. Olen lihava. Jalat ovat kuin tolpat. En osaa laulaa. En omista ylioppilaslakkia. Jokainen saa olla oma itsensä. Ulkoile. Pidä huolta itsestäsi. Osta joku kiva vaate.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan mahdollista elää tässä ja nyt? Epäilyksiä lieventää youtuben suosikkigurulistastanii OSHO. Puhe on vaikuttava, hän sanoo että emme voi olla koskaan missään muualla kuin tässä ja nyt, täällä ja nykyhetkessä.
%3D%3D
Tällöinhän olisimme kaikki harhailevia dementikkoja vailla historiaa ja tulevaisuutta.
Osaan samaistua, koska olen katkeroituneen äidin (jo edesmennyt) tytär. Kun hän kuoli, en tiedä, kuka enää olen. Olen yrittänyt elämässäni paljon. Olen käynyt kouluja, on ollut työpaikkoja ja on ollut parisuhteita, mutta pohjimmiltani olen hyvin epävarma oikeastaan kaikesta. Olen yleensä saanut ahkeruudestani myönteistä palautetta edellisissä työpaikoissa kunnes nyt sain koulun työharkassa jäätävän negatiivisen palautteen. Ja olen täysin nuijittu. Olen itkenyt ja surrut. Muistan nyt myös entiset epäonnistumiseni. Muistan kuinka äidilleni eivät kelvanneet työpaikkani, koulutukseni eivätkä poikaystäväni. Muistan kuinka entinen poikaystäväni haukkui minut. Muistan kuinka ex-ihastus jätti minut. En muista juuri mitään positiivista juuri nyt. Voisin vetää itseni narun jatkoksi.
Joka ikinen ihminen ajattelee samoja asioita. Muistaa epäonnistumisia ja mokia. Muistaa ne hetket, kun möläyttänyt jotain tyhmää, tai muuten mokannut.
Se on sitä sisäistä puhetta. Ajattele, että muutkin käyvät tai ovat käyneet näitä samoja asioita läpi. Silti kukaan ei muista heidän virheitään, eikä muista sinunkaan virheitäsi.
Olemme itse itsemme pahimpia kriitikkoja. Kohtele itseäsi kuten kohteliaita hyvää ystävää. Jos ystäväsi kertoisi sinulle sen, mitä sinä kerroit juuri nyt, mitä sanoisit? Miten lohduttaisit?
Minulle tällainen ajattelu auttaa, eli ikäänkuin kerron asioita toiselle, kuvittelen vaikka lertovani terapeutille, mitä hän sanoisi? Miten hän neuvoisi minua?
Tai toisinpäin, eli ystäväni tai joku läheinen, rakas ihminen kertoisi minulle noita surullisia ajatuksia, mitä sinä kerroit nyt. Mitä sinä tekisit? Halaisit häntä. Tulisit surulliseksi, koska hän on rakas ja ihana ja et sinä ajattele hänestä kuten hän ajattelee itsestään. Sinä voit heti kertoa vaikka kuinka paljon hyviä, hienoja asioita hänessä!
Keskity hyvään. Ala tietoisesti nähdä ihmisissä hyviä puolia. Koita jokaisessa päivässä nähdä hyvää, vaikka pienikin juttu. Keskity siihen, mikä on hyvin. Katso luontoa, kesän etenemistä, nauti siitä. Sitä pitää opetella, mutta se on sen arvoista.
Voit aloittaa heti. Olet huomannut tärkeän asian, jonka kirjoitit otsikkoon. Jäsentelit ajatuksia selkeästi. Osaat hyvin kirjoittaa, miltä sinusta tuntuu! Se on arvokas taito, eivät kaikki osaa sitä.
Niin, mitenkähän oman asennemuutoksensa järjestäisi? Jos tuntuu, että lasi on aina puoliksi tyhjä, miten tsempata itsensä ajattelemaan, että se onkin puoliksi täynnä?
Merkillistä kerrassaan, kun aikansa mietittyään voi todeta, että kaikki on hyvin. Silti suurimman osan ajasta veetuttaa niin, ettei veri tunnu päässä kertävän. Joku varmaan sanoisi, että tämä johtuu iästä ja testosteronitason laskusta.