Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
64-vuotias isäni on sairaalassa henkitoreissaan juuri nyt
28.01.2011 |
Hän on sairastanut kauan. Selvisi ensin leukemiasta, sitten elvytettiin sydänpysähdyksestä joka kesti 21 minuuttia. Kummallista, että minusta ei tunnu yhtään miltään. Olisi hyvä, että saisi jo kuolla pois. Me lapset olemme kaikki toivoneet, ettei häntä elvytetä, äiti ei osannut päättää tänään asiaa yksin. Aamulla on tehty DNR-päätös.
Hän on keuhkokuumeessa.. hengitys meni huonoksi päivällä, mutta helpotti nyt iltaa kohti taas. Raajat lämpenivät uudelleen, kun olivat ihan kylmät aamulla kovasta kuumeesta huolimatta.
Ihan outo olo. Kuin olisi muovikelmussa. Voiko käydä niin, ettei koskaan edes itke?
Kommentit (14)
Ja hän on 55-vuotias vasta.En osaa itkeä minäkään,vielä. Tunteiden torjuminen voi auttaa hetken,mutta lopulta se on vaan pahasta sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika on liikaa, olet turtunut tuohon ainaiseen huoleen. Otan osaa!
Sitten kun se tapahtuu ja sitten, kun tapahtunut todella iskeytyy tajuntaasi. Ja se itku on sitten hyvä saada itkeä, kun se tulee.
ennenkuin jotain tunnetiloja tulee. Tuo on yksi tyypillinen tapa reagoida äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen.
Kun ei oikeasti tunnu miltään, tuijotan kuin ulkopuolelta itseäni. Olen ihan puunukke. Ehkä se kuuluu tähän vaiheeseen ja tunteet ottavat vallan sitten kun hän todella nukkuu pois. Tai kun olemme voineet varmistaa, että äiti selviää jaloilleen.
Äiti kertoi, että hänellä meni 3 vuotta ennen kuin pystyi itkemään oman äitinsä kuolemaa. Se oli ottanut niin koville.
Olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on tiivis perheyhteys ja sisarusten kesken olemme aikuisiälläkin yhtä rikkomaton rinki kuin lapsina. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luultavasti elät koneellisesti tässä hetkessä,mutta uskoisin, että jos isäsi menehtyy kaikki tuo tuska purkautuu. näin kävi itselleni. olen joutunut katsomaan vanhempani taistelua sairautta vastaan johon sitten menehtyi. tavallaan toivoin kuolemaa hänelle kovien tuskien vuoksi,mutta kun kuolema sitten tuli,oli se isku kasvoille =(. en osannut kuvitella kuinka reagoin. tunteet olivat voimakkaat.
Kai tämä konemainen olo kuuluu kuvioon. Valvon herkeämättä puhelinta jos sairaalasta tai sisaruksilta tulee puhelua. Pitää kai odottaa huomiseen hetki kerrallaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru tulee aikanaan. Oma isäni kuoli äkillisesti 61-vuotiaana ja toisina päivinä itketti, toisina taas olo oli aivan turta. Jokainen meistä käsittelee asiat tavallaan ja ajallaan.
halaus sinulle ap! Itku tulee aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on ollut saman tapainen kokemus ja monesti tuntui siltä, että koin vääriä tunteita väärään aikaan, juuri tuollaista turtumusta esimerkiksi. Toivon sinulle voimia ja armollisuutta itseäsi ja muita kohtaan, sillä surutyö ja sairaan omaisen kanssa olo ei todellakaan mene sillä tavalla kuin elokuvissa, mukaan voi tulla outoja syyllisyydentunteita tai ties mitä vihan tai itseinhon tunteita ja tie voi olla pitkä ja välillä tuntua toivottomalta. Lopulta kaikki kääntyy kyllä parempaan ja asian hyväksyy osaksi elämän kiertoa. Jossain vaiheessa kannattaa ehkä harkita ammattilaiselle juttelemista, jos tuntuu, että on lukossa omien tunteidensa kanssa ja omaisten kesken on vaikea puhua. Rohkeutta!
Kaikkein vaikeinta minulle on se, että olen itse satojen kilometrien päässä. Yritän keksiä miten pääsisin lähtemään vaikka huomenna lauantaina isää katsomaan. Pakko ajatella, että hän tietää lämpimät ajatukseni kuitenkin, vaikka olisi rajamailla.
Hänelle kuolema olisi varmasti helpotus, jälkeenjääville jää elämä elettäväksi myös surun kanssa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan sittenkin osata itkeä tätä asiaa, koska silmiä polttaa. En ole yksin kotona, mies ja omat lapsni ovat läsnä. Puhelin ei ole soinut ollenkaan, joten isä kai nukkuu nyt rauhassa. Tiedä, että minulle soitetaan heti, jos jotakin muutosta on. ap
Hän vastasi potilashuoneen WC:sä, koska huoneessa on toinekin potilas nukkumassa. Ei pysty lähtemään pois sairaalasta ollenkaan. Sanoi, että isän kädet tuntuvat ihan hervonneilta, ei mitään lihasvoimaa. Nukkuu rauhassa kipulääkkeen ansiosta. Lääkäri oli luvannut myös morfiinia tarvittaessa.
Tosi pakahduttavaa ajatella äitiäkin siellä huoneen hämärässä, yrittämässä jättää hyvästejä 42 vuoden yhteisen elon jälkeen. Istuu vessanpöntöllä käsilaukku sylissään ja kuiskii puhelimeen.
Ei tähän osaa ajatella mitään. Kävin ulkona tupakalla tuijottelemassa lumisia puita. ap
Alue: Aihe vapaa
halaus sinulle!
Mun isä on sairastanut rankemman puoleisesti viimeisen vuoden. Edellisestä syöpädiagnooosista ennätti juuri umpeutua 5 vuotta. Sitten uusi pesäke ja kaikkea muutakin uutta sairautta iski. Kaiken muuin lisäksi isäni on tällä hetkellä lähes sokea:/ Rankkaa on...Mutta mun isä kuitenkin ymmärryksellä. Lähes päivittäin isä soittaa muulle ja kertoo olostaan.
Odotan näitä puheluita ja samalla pelkään.
Raskasta, mutta ajattelen, että tää on nyt mun osa. Silti pelkään aina, kun puhelin kotoa soi yllättävään aikaan...
Surutyöstä. Olen huomannut, että vahva psyyke kestää kamalatkin tilanteet. Jotenkin mielensä pystyy kovettamaan, jonkinlainen suojautumismekanismi kai. Niin mulle on käynyt muutamisssa tosi läheisen muistotilaisuuksissa.
Mutta sulla rankkaa nyt,kuten äidilläsi myös. Ihanaa, että olette tukena. Äitisi arvostaa sitä kovasti. Ja isäsi arvostaa taatusti teidän välittämistä - uskon, että hän aistii sen!
Ap, olet ajatuksissani!