Onko 40-vuotias liian vanha vaihtamaan alaa?

Mikä kysymys tämä on? Etkö tiedä, että on olemassa paljon työntekijöitä, joitten on pakko vaihtaa alaa vielä yli viisikymppisenä.

Ei ole. Itse aloitin AMK opinnot 36v ja valmistuin 40v ja pääsin heti töihin. Samassa työpaikassa edelleen ja hyvin on ura kehittynyt 😊

Ei ole.  Haastavaa voi kyllä olla jos joutuu taistelemaan paikoista nuorempien aloittajien kanssa, mutta ei mahdotonta. 

T:  maisteriksi ja uudelle alalle 40+ vuotiaana

Höh. Sinulla on vielä 27 vuotta työelämää. 

Sehän oikein hyvä aika vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Itse aloitin AMK opinnot 36v ja valmistuin 40v ja pääsin heti töihin. Samassa työpaikassa edelleen ja hyvin on ura kehittynyt 😊

Sama homma. Palkkakin ok!

Mä olin. Totaalinen alanvaihto ja duunarista akateemiseksi ei onnistunut. Syyt voi tiivistää seuraaviin:

1) 20 vuoden duunarialan työkokemusta ei pidetty minään, aloitus nelikymppisenä puhtaalta pöydältä

2) ei verkostoja, aika meni perheen kanssa ja töissä ja kulkiessa opiskelupaikkakunnalle (125 km suuntaansa)

3) myöskään laitoksen verkostot eivät venyneet asuinpaikkakuntani suuntaan, joten täällä ollaan ihan yksin. Muutto ei ollut realistinen teinin, asuntolainan, vuorotyön ja vanhenevien vanhempien kanssa.

Ja koska en enää kykene kokopäivätyöhön ekalla alallani, työkkärikin on ihan tyytyväinen siihen että teen vain keikkaa. Nyt nekin ovat hiipuneet, toivottavasti vain kesäksi. Puoltavat uudelleenkoulutusta, mutta vain lähihoitaja on työllistävä vaihtoehto, ja se taas on hyppy ojasta allikkoon. Parempia aikoja odotellessa.

Olin 43 kun vaihdoin alaa ja valmistuin koulunkäynninohjaajaksi. Motivaatio oli kohdallaan. Imuroin itseeni kaiken tiedon mitä vaan oli saatavilla. 

Tuossahan on monilla työelämä vasta päässyt kunnolla käyntiin. 30 vuotta vielä laskennalliseen eläkeikään.

Ei ole. Menin amk 35 vuotiaana ja yliopistoon 40 vuotiaana. Pitää heittäytyä uuden alan vietäväksi ja asennoitua kesätöihin ja jopa palkattomiin tai huonopalkkausiin harjoitteluihin edetäkseen uralla. Asenne ratkaisee. Omalla kohdallani oli taloudellisesti tiukempia hetkiä mutta pidin kiinni entisen työnantajan almuista ja tein tuntitöitä nollasopimuksella vanhalle alalle niin kauan että uusi ala työllisti riittävästi. Nollasopimuksessa oli se joustovara että liian lyhyellä varoitusajalla ei tarvinnut suostua töihin. Jälkikäteen katsottuna hyvin meni opinnot vaikka lapset ja perhe oli jo hankittu.

Riippuu alasta. Esim. sairaanhoitajana ehtisi tehdä hyvin töitä. IT-ala on taantumassa jolle ei loppua näy ja en enää 40 vuotiaana lähtisi sinne, kun työnhakijoita / tekoäly korvaa koodarit -pöhinää on niin paljon ettei ole varmuutta saako uraa siellä käyntiin. 

Kyllä.

Jos kouluttautuu Sote-alalle, saattaa päästä töihin. Muilla aloilla hyvin epätodennäköistä; tietysti joku aina onnistuu, mutta pääsääntöisesti 40v aloittelija ei saa töitä kun tarjolla on 25v aloittelijoita. Itse en päässyt edes yhden yhteen haastatteluun (valmistuin 38v tuotantotalouden di:ksi), vaan jouduin palaamaan aiemmalla alalle vuoden, ja lähes sadan hakemuksen, turhan hakemisen jälkeen. 

Aloitin alani töissä 23-vuotiaana ja nyt tällä alalla aika lailla huipulla. Ikää 41v. Eli matka kesti 18 vuotta. Onhan se mahdollista aloittaa alusta, mutta vaikka vauhti olisikin sama mitä nuorena, niin siltikin saavuttaisin saman tason vasta 59-vuotiaana. Ja todellisuudessa en usko vauhdin olevan enää sama ja siihen olisi moniakin tekijöitä. Pelkästään jo se, että en voi hypätä opiskelijakommuuniin asumaan, pistää asuntolainaa tauolle missä ei edes korkoja tarvitse maksaa ja taikoa lapsiani opiskeluvuosieni ajaksi mystisesti poia kuvioista. Ei se elämäntilanne enää vain nuoreksi opiskelijaksi muuttuisi ja pelkästään matkan alku alusta uudelleen olisi täysin erilainen. 

Ikäsyrjintää näkee mm. tietotekniikka-aloilla jonkun verran. On niin paljon nuoria hakijoita. Ns. tulevaisuutta. Kouluttautuisin alalle, jossa on pulaa tekijöistä. Sote tmv. Toki jos haluaisit juuri sieltä pois niin... ehkä yrittäjyys? Ensin sivutoimisesti ja varovasti?

Kaveri lähtee opiskelemaan vielä 54 vuotiaana. Hullu se on sanon minä. Tossa iässä itse keskityn lähinnä vähentämään pikkuhiljaa työntekoa.

Sitten kun olet 50, mietit, että olisinpa uskaltanut 40-vuotiaana vaihtaa alaa tai onneksi uskalsin!

Ihmisillä voi olla kaikenlaisia latistavia mielipiteitä. Jos nuo mielipiteet eksyttää sut sun kompassin suunnasta, mielipiteitä ei kannata kuunnella. 

Päätökset pelottaa ja epäilyttää aina tässä hetkessä. Kannattaa vaan rohkeasti kokeilla ja tehdä ja seurata sydämen ääntä. On parempi katua asioita, joita lähti yrittämään kuin katua sitä ettei uskaltanut yrittää ja kokeilla.

40-vuotiaana ihminen on vielä monella mittapuulla nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin alani töissä 23-vuotiaana ja nyt tällä alalla aika lailla huipulla. Ikää 41v. Eli matka kesti 18 vuotta. Onhan se mahdollista aloittaa alusta, mutta vaikka vauhti olisikin sama mitä nuorena, niin siltikin saavuttaisin saman tason vasta 59-vuotiaana. Ja todellisuudessa en usko vauhdin olevan enää sama ja siihen olisi moniakin tekijöitä. Pelkästään jo se, että en voi hypätä opiskelijakommuuniin asumaan, pistää asuntolainaa tauolle missä ei edes korkoja tarvitse maksaa ja taikoa lapsiani opiskeluvuosieni ajaksi mystisesti poia kuvioista. Ei se elämäntilanne enää vain nuoreksi opiskelijaksi muuttuisi ja pelkästään matkan alku alusta uudelleen olisi täysin erilainen. 

Eipä kai se idea olekaan päästä samalla tasolle uudella uralla, vaan tehdä jotain, minkä kokee merkityksellisemmäksi ja kiinnostavammaksi. Usein neljäkymppisenä alkaa nähdä elämän uudessa valossa ja siksi tulee tarve vaihtaa uraa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alasta. Esim. sairaanhoitajana ehtisi tehdä hyvin töitä. IT-ala on taantumassa jolle ei loppua näy ja en enää 40 vuotiaana lähtisi sinne, kun työnhakijoita / tekoäly korvaa koodarit -pöhinää on niin paljon ettei ole varmuutta saako uraa siellä käyntiin. 

Itselläni on useita kavereita, jotka on nelikymppisenä vaihtaneet it-alalle. Kaikki ovat saaneet töitä ja ovat tyytyväisiä. Kirjoituksesi on uskomatonta potaskaa. 

Ei ole liian vanha. Täällä mainittiinkin soteala,itse kyllästyin toimistossa  papereiden pyörittämiseen ja valmistuin 40- vuotiaana lähihoitajaksi. Tie vienyt psykiatrisesti sairaalasta aikuissosiaalityöhön,missä nyt erittäin  tyytyväisenä työskentelen. 

Harmittaa,että tuhlasin turhanpäiväiseen työhön tosi pitkään,mutta parempi myöhään ...