Muistatteko avainkaulalapset 90-luvulla?

Missä ne oli 80-luvulla? Avaimet kaulassa kun vanhemmat olivat töissä. 

Muistan 70-luvulta.

Muistan 1960-luvulta.

Itsekin olen pari kertaa lähes kuristunut tai niskani nyrkäyttänyt, kun avain jäi vauhdissa paikkoihin jumiin. Oi niitä aikoja.

Olin sellainen kasarilla. Avain kaulassa ettei hukkunut ja koulusta suoraan kotiin. Ei ollut lupaa huidella missä vaan.

Äitini oli kotiäiti. Silti me oltiin kylän lasten kanssa päivät ulkona ja mentiin, missä huvitti. Ei ollut ikinä kukaan aikuinen vahtaamassa. Osalla oli vanhempia kotona, osalla vanhemmat oli töissä. Meidän kylältä kukaan ei ollut päiväkodissa. Meidät päästettiin aamulla ulos, välillä käytiin syömässä ja illalla tultiin sisälle. Meillä ei ollut avaimia mukana. Vasta vanhempana (teininä) oli omat avaimet. 

Mä olen ollut 2010-luvulla avainkaula-aikuinen. No en huidellut sillä tavoin yksin ja ilman kenenkään huolenpitoa kuin termi avainkaulalapsi tarkoittaa,  mutta postia jakaessa oli erittäin kätevää kun avaimet/kulkulätkät oli kaulassa, eikä tarvinnut aina taskusta kaivaa. Toki oli jo sellainen turvamalli, joka ei jää mihinkään jumiin.

Juu, muistetaan tuo sana kyllä.

Mikä on nykypäivän sana? Katujengilapset? Roadmanit?

Nykymaailma on omituinen kun lasta pitää vahtia ja suojata kädestä pitäen 18-vuotiaaksi asti 24/7. Mitenhän ne oppivat itsenäisiksi, eivätkä opikaan. Uusavuttomia syrjäytyjiä niistä tulee.

Oli joo avaimet kaulassa 80-90 luvulla. Mulla ne avaimet kyllä unohtu kotiin aika usein ja sitten piti odottaa äitiä töistä tai etsiä isoveli jostain avaamaan. Ei hyysätty eikä helikopteroitu yhtään. Se oli niin, että joko pärjää tai itkee ja pärjää. 

Ja "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa xxx" . Kuuluuko enää?

kuka muistaa avainkaulaaikuiset 2020 luvulla?

Ennen oili itse keksittävä tekemisensä ja olla ulkona mahdollisimman paljon. Pelattiin palloilla. Tehtiin itse leluja ja askarteluvälineitä (leijoja, mäkiautoja, jousipyssyjä, käpylehmiä jne.). Kasvatti mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen pari kertaa lähes kuristunut tai niskani nyrkäyttänyt, kun avain jäi vauhdissa paikkoihin jumiin. Oi niitä aikoja.

Vai niin.. Kiristikö myös pipo. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen pari kertaa lähes kuristunut tai niskani nyrkäyttänyt, kun avain jäi vauhdissa paikkoihin jumiin. Oi niitä aikoja.

Vai niin.. Kiristikö myös pipo. 😆

????? ????

Kyllä. Muistan itseni.

Vierailija kirjoitti:

Ja "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa xxx" . Kuuluuko enää?

Ei kuulu myöskään " Leena ja Heikki syömään, täällä huutaa äit" 😁

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma on omituinen kun lasta pitää vahtia ja suojata kädestä pitäen 18-vuotiaaksi asti 24/7. Mitenhän ne oppivat itsenäisiksi, eivätkä opikaan. Uusavuttomia syrjäytyjiä niistä tulee.

      Niinkuin sinä uikutttaja 

Vierailija kirjoitti:

Juu, muistetaan tuo sana kyllä.

Mikä on nykypäivän sana? Katujengilapset? Roadmanit?

Vornaset.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kotiäiti. Silti me oltiin kylän lasten kanssa päivät ulkona ja mentiin, missä huvitti. Ei ollut ikinä kukaan aikuinen vahtaamassa. Osalla oli vanhempia kotona, osalla vanhemmat oli töissä. Meidän kylältä kukaan ei ollut päiväkodissa. Meidät päästettiin aamulla ulos, välillä käytiin syömässä ja illalla tultiin sisälle. Meillä ei ollut avaimia mukana. Vasta vanhempana (teininä) oli omat avaimet. 

Äitini oli perhepäivähoitaja, joten minun ei yleensä tarvinnut pitää kotiavaimia mukana koulussa kuin harvoina poikkeuksellisina päivinä jos äidillä oli joku kurssi tms. päivä. Koskaan en ollut päiväkodissakaan, tai lastentarhaksi kai sitä silloin nimitettiin, olen 70-luvulla syntynyt.

Muistan kerran koulusta kotiin tultua ketään ei ollutkaan kotona, ovet lukossa eikä mulla ollut avainta, ulko-ovessa lappu jossa äiti kertoi palaavansa klo 12 joltain asioilta. Kello oli jo yli 12 eikä äitiä näkynyt, aloin jo ihmetellä ja huolestua mitä on tapahtunut, kasarilla ei ollut mitään kännyköitäkään, mietin jo pitääkö minun mennä naapuriin soittamaan poliisit. Lopulta klo 14 jälkeen äiti tuli, oli merkannut kellonajan väärin siihen lappuun...  vähänkö ikävä tilanne ala-asteelaiselle...