Mitkä asiat lapsuudessa on jättäneet lämpimimpiä muistoja? Kerro yksittäisiä asioita

Sieniretket isän kanssa.

Järven rannalla koko perheellä piknik-illat.

Pyhäkoulu.

Lapsuus pienessä kyläkoulussa oli todella idyllistä ja turvallista.

Kesäloma reissut joissa sisarusten kanssa tilasimme aina ravintoloista ranskalaisia lihapullilla. Oli todella hyvää 80-luvulla.

Mummolareissut.

Pään lepuuttaminen äidin pehmeän vatsan päällä. <3

Varhaislapsuuden erityisen hyvä ystävä.

Olin pari-kolmevuotias, oli kylmä pakkasilta ja oltiin oltu kotimme pihasaunassa saunomassa. Olen nyt 58-v. ja muistan sen turvallisuuden tunteen, kun isä kantoi minut saunasta vilttiin käärittynä sisälle ja minä katselin siinä sylissä taivaan tähtiä.

Päiväunet papan kanssa. Pikkuveljien kanssa touhuaminen. 

Kesäksi mummolaan. Kaikki muistot on sieltä, jostain syystä en muista lapsuudestani muuta kuin kesät koska äitini oli paska äiti.

Isä ja äiti tappeli yöllä olkkarissa. Olin peiton alla piilossa ja tukin korvat kämmenillä ja tajusin olevani yksin maailmassa ja ettei kukaan lohduta :)

Ensimmäinen runkkaus ja 12-vuotiaana ekat spermat

Vierailija kirjoitti:

Pään lepuuttaminen äidin pehmeän vatsan päällä. <3

 

 

Haluat tällä vain selittää itsellesi, että oma nykyinen ylipainosi on positiivinen asia.

Jännää miten ne rakkaimmat muistot eivät ole juuri ikinä ole sidonnaisia perheen taloudelliseen tilanteeseen tai statuskilpailuun ja vertailuun somessa vaan niihin lähimmäisiin ja läheisyydenosoituksiin. Pitäisikö tästä mammat päätellä jotain?

Mummin hymähtelyt, päästi tosi usein semmoisen hymähtelevän äänen. Veikkaan että varmaan oli joku tic-oire koska tapahtui ihan missä vain milloin vain. En tiedä miksi mutta lapsena siitä tuli jotenkin turvalinen olo.

Kun äippä teki meille Xtra nakeista nakkikeittoa.

Oma huone jossa sai lukea kirjaa tai ajatella. Leikkiä. Katsoa ikkunasta ulos. Kävelyt ja pyörällä maiseman tutkiminen. Erikoiset koriste-esineet 80-luvulla kuten iki-liikkuja kello tai kristallieläin. Isoon järveen kastautuminen (harvoin), jossa ei hyttysiä (pienellä järvellä oli). Ulkomaanmatkat isona lapsena. Isällä oli iso avaruusjuliste olohuoneessa, jossa oli porukkaa avaruudessa. Jotkut mielenkiintoiset koskemattomat maisemat, joskus mietti mitä niiden sisällä on. Ehkä hyvät hetket vanhempien kanssa, niitä oli jokunen. Vanhemmat viettivät paljon erillään aikaa, koska toinen töissä ja toinen väsyi jossain kohtaa päivästä luonnollisesti. 

Kun sai laittaa keväällä polvisukat.

Äidin lämmin käsivarsi, kun nukutti mua.

Uiminen mökillä.

Mamman keittämä puuro, jota mentiin syömään ulkoportaille.

Mökillä elokuussa alkoi aina tulla jotain koppakuoriaisia sisälle. Mummi otti niitä käteen ja tuli arvuuttelemaan: "kumpi käsi?" ja sitten vietiin yhdessä koppis takaisin pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Kun sai laittaa keväällä polvisukat.

Äidin lämmin käsivarsi, kun nukutti mua.

Uiminen mökillä.

 

Muistatteko jotain käsivarsia? Minua ei kukaan koskaan nukuttanut. Halausta lähinnä oli sellainen, kun äiti oli ollut koko yön baarissa ja viettänyt yön jonkun miehen luona ja tuli kotiin vasta aamulla yhdeksän aikaan ja pelkäsin, että äiti oli kuollut. Niin juoksin eteiseen äidin jalkaan kiinni, kun tulikin sitten kotiin. 

Veneilyt kesällä Saimaalla perheen kanssa, eri saariin leiriytyen. Ajatella, ei ollut kännyköitä sillon ja koko päivä viihdyttiin saaressa tai joskus saatettiin telttailla. Nyt aikuisena (30v) jos menen saareen, selailemme kännyköitä siellä koko päivän, jotenkin surullista. Sitten mökkeilyt isovanhempien kanssa ja se tuoksu mikä mökissä aamulla oli kun ukki keitti kaasuliedellä neljän viljan puuroa, se oli niiin maukasta. Sitten yksittäinen muisto joskus loppukesästä/syksyllö kun olimme vanhempien kanssa mökillä ja iskä kantoi minut illalla ulos katsomaan tähtiä viltteihin käärittynä.

Nykyisin asun samalla asuinalueella kuin lapsuudessa ja täällä lenkkeillessä olen jotenkin jossain nostalgiaryöpyssä aina, haikeus päällimmäisenä mielessä kun mitään ei voi saada takaisin tai elää uudelleen. 

Äidin lämmin piirakka

Vierailija kirjoitti:

Veneilyt kesällä Saimaalla perheen kanssa, eri saariin leiriytyen. Ajatella, ei ollut kännyköitä sillon ja koko päivä viihdyttiin saaressa tai joskus saatettiin telttailla. Nyt aikuisena (30v) jos menen saareen, selailemme kännyköitä siellä koko päivän, jotenkin surullista. Sitten mökkeilyt isovanhempien kanssa ja se tuoksu mikä mökissä aamulla oli kun ukki keitti kaasuliedellä neljän viljan puuroa, se oli niiin maukasta. Sitten yksittäinen muisto joskus loppukesästä/syksyllö kun olimme vanhempien kanssa mökillä ja iskä kantoi minut illalla ulos katsomaan tähtiä viltteihin käärittynä.

Nykyisin asun samalla asuinalueella kuin lapsuudessa ja täällä lenkkeillessä olen jotenkin jossain nostalgiaryöpyssä aina, haikeus päällimmäisenä mielessä kun mitään ei voi saada takaisin tai elää uudelleen. 

Lisään vielä, kouluajoista päällimmäisenä se tunne mikä oli kevätjuhlan tai joulujuhlan jälkeen loman alkaessa. Pidin siis koulusta mutta se liikuntasaliin juhlaan kokoontuminen ja kaikki, ai että. 

Äiti luki, joka ilta iltasadun. Muutenkin minua kannustettiin lukemaan paljon. Oltiin köyhä duunariperhe, mutta kirjallisuutta arvostettiin paljon ja itse myös kannustan lapsiani lukemaan paljon.