30v-kriisi, traumat ja ulkonäkö
Hassu aloitus ehkä, mutta onko kellään muulla ollut samaa:
Olin nuorena kaunis, sain paljon kehuja miehiltä ja vientiä riitti. Saan kai edelleen joskus. Eli kehuttu on, mutta oma itsetuntoni on tällä hetkellä pohjamudissa! Tunnen itseni jatkuvasti rumaksi, vanhaksi, jotenkin roikkuvaksi. Painoakin on vähän tullut kyllä. Lantio leventynyt, keho muuttuu.. Ehkä kasvonpiirteetkin. Jalankokokin vähän kasvanut. Ihan kuin naama olisi jatkuvasti turvonnut!
Olen käsitellyt traumoja viimeiset 2-3vuotta, kriiseillyt elämääni. Olen sinkku ja viimein netissä kohtasin kivan oloisen tyypin, joka pyysi treffeille. Mutta en uskalla mennä!! Oikeasti, itsetuntoni ja itsevarmuuteni on niin romahtanut! En muista että olisin ikinä tuntenut näin kamalaa itseinhoa. Nuorempanakaan itsetuntoni ei ollut hyvä, mutta en kokenut tällaistakaan.
Auttakaa! Toipuuko tästä ikinä? Miten hyväksyä vanheneminen? Johtuuko tämä ruma ja ällöttävä olo traumoista ja masennuksesta? Edes meikkaaminen ja kivojen vaatteiden laittaminen ei tunnu auttavan.
Kommentit (7)
Ihminen kasvaa ainakin noin 25 vuotiaaksi asti, aivot saattavat kehittyä vielä pidempäänkin. Miten voisit olla vanha olet vasta täysikasvuinen.
En tiedä, onko tuohon hyväksymiseen muuta keinoa kuin aika. Hyväksyttävä se ikääntyminen kuitenkin on. Itse olen löytänyt hieman lääkettä siitä, että on tyytyväinen siihen, että saa elää. Moni tekisi mitä vaan, että saisi mahdollisuuden elää kolmekymppiseksi saati siitä pidempään.
Olen itse mies ja kaljuuntunut 14-vuotiaana, joten olen kriiseillyt ulkonäköäni koko elämäni. En ole tosin toipunut tuosta kriisistä vieläkään ja olen pian 40-vuotias. Mutta sinulla tuskin käy naisena samalla tavalla, koska tulet saamaan huomiota kaikkialta vielä pitkään, jos pidät itsestäsi huolta.
Ei 20 ja 30 välillä vielä niin paljon muutu ulkonäöllisesti.
Sä olet vielä nuori! Ei 30v mikään vanha ole, lopeta nyt turha kriiseily. Itse olen N41, ja edelleen tyytyväinen ulkonäkööni. Ota nyt vaan ilo irti nuoruudestasi, sitä et kuitenkaan takaisin koskaan saa. Ihmisten pitäisi opetella nauttimaan hetkestä, sen sijaan että murehditaan ryppyjä, liikakiloja, selluliitteja.. Elämä on tässä ja nyt!
Kiitos kommenteista. Järjellä tiedän että elämä on tässä ja nyt, ja ei tästä ainakaan nuorene. Ja senkin tiedän, etten voi olla muuttunut -niin paljon- kuin miltä minusta tuntuu.. Äh. Miksi tämä hyväksyminen on silti niin vaikeaa?
Joku sanoi ettei kannata deittailla kun pää on tässä kuosissa, se on varmasti totta. Ei ne muutkaan kuitenkaan täydellisiä taida olla. Kuntoilemaan olen ruvennut.
T. Ap
Ei varmaan kantsis deittailla jos pää on tuossa kuosissa.