Mies uhkailee irtisnoutumisella ja asunnon myynnillä- erotako?

voisit koittaa vaikka tukea miestäsi, vai mitä?

Loppujen lopuksi perheen hyvinvoiva isä on aika tärkeä. Tunnen tapauksia, joissa on erottu töistä koska meno siellä on ihan oikeasti sietämätöntä. Ei puolison tai kenenkään muun kiusaksi. Talon myymistä se on vaatinut, mutta loppupeleissä oman puolison terveys on ollut taloa ja materiaa tärkeämpää.



Nyt tuntuu että tarraudut taloon etkä suostu näkemään, että miehesi tarvitsee lepoa.

Jos on molempien nimissä, ei mies sitä voi myydä ilman sun lupaa.

Tue miestä ennen kuin hän hajoaa totaalisesti!



Eikö mies voisi alkaa etsiä uutta työtä, jos ei pärjää nykyisessä?



Ehkä asunto on liian kallis teille: muuttakaa pienempää tai halvempaan, niin ei tarvitse stressata rahasta niin kovasti.

Ja saikun aikana hakemaan uutta työtä!

Nyt puhukaa asioista. Ei eroaminen ole tässä tilanteessa oikea ratkaisu, vaan teidän pitää puhaltaa yhteen hiileen. Onko teillä säästöjä? Voisiko pankin kanssa neuvotella että maksaisitte sen 3kk:n ajan vain korkoja? Te tarvitsisitte jonkinlaisen myötäyksen pankin taholta.

Miehesi on nyt ihan liian lujilla. Todellisessa pulassa olette sitten, kun miehesi katkeaa - ja niinhän tuossa käy, jos muutosta ei tapahdu.



Minkä verran sinä tuot rahaa yhteiseen perheeseen? Vai onko miehelläsi kaikki taloudellinenkin vastuu perheestään? Eikö teillä ole työttömyysturvaa asuntolainassa? Ettekö pystyisi käyttämään lyhennysvapaita kuukausia ennen ansiosidonnaisen alkamista?



Kuulostat todella rakkaudettomalta ihmiseltä ap. Miehesi tarvitsee sinua ja tukeasi nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sinä mietit lasten viemistä. Mies siis kelpaa niin kauan kun mahdollistaa nykyisen elintasosi. Oliskohan sun arvoissa vähän tarkastelun varaa?

Mies on siis sitä mieltä, että jos hän sanoo itsensä irti, lähtee asunto myyntiin (minä lunastan tai ulkopuolinen ostaa). Ja kun en pysty lunastamaan tätä yksin, muutto olisi edessä joka tapauksessa. Meillä on kaikki lainavakuutuksetkin (myös työttömyyden varalle, tosin en tiedä, korvaako, kun kyseessä olisi oma irtisanoutuminen), mutta HÄNELLE ei siis käy se, että talo jäisi molempien nimiin.



Olen kyllä yrittänyt olla miehelle tukena ihan joka tavalla, mutta se ei tunnu riittävän. Hän on sitä ihmistyyppiä, jolle kaikki asiat jäävät "päälle", sellaisetkin, jotka eivät muita niin rasittaisi. Tässä ollaan vuosia menty miehen ehdoilla, vähän joka asiassa.



Pankki varmasti antaisi maksaa vain korkoja -> mutta eihän se kävisi tuolle isännälle. Hän haluaa eroon lainan tuomasta vastuusta! Meillä ei ole mitenkään pahat asumiskulut, vaikka laina laskettaisiinkin mukaan. Vuokra-asunnostakin pitäisi maksaa vähintään sama, jos ajattelisi vuokraavansa 4 h+k!



JOS mies sanoo itsensä irti, tulee muutto noilla ehdoilla joka tapauksessa. Minä mietin sitä, pitäisikö muuttaa eroon myös miehestä - ei vastuullinen isä/aviomies toimi tullaisilla reunaehdoilla.



ap

ja irtisanoutua vasta sitten, kun on toinen paikka?



Stressaava työ voi ajaa ihmisen ihan loppuun, joten tukisin miestä siinä mielessä. jos työpaikalla on ihan kamalaa, niin kukaan ei jaksa sellaista loputtomiin ja ihan piippuun ei kannata itseään ajaa. Mutta ei irtisanoutuminen ja asunnon myyminen sinulle voi olla ainoa tie. Miettikää rakentavasti muita ratkaisuja. Voisiko mies siirtyä vaikka vähän vähemmän vaativiin tehtäviin?

Luulisin että miehellä on nyt oikeasti jaksaminen siinä pisteessä että irtisanoutuminen tuntuu ainoalta ulospääsykeinolta. Minulla oli tuollainen tilanne muutama vuosi sitten mutta onneksi satuin tulemaan raskaaksi ja pääsin siten oravanpyörästä vähäksi aikaa. Miten olisi, voisiko mies ottaa vaikka vuodeksi vuorotteluvapaata tai opintovapaata ja saisi sinä aikana mahdollisuuden miettiä tilannettaan? Toki myös sairasloma voisi olla paikallaan.



Voittehan te jäädä lasten takia tuolle alueelle vuokra-asuntoon. Kyllä se elämisen mielekkyys ja mielenterveys on lopulta tärkeämpää kuin omistusasunto.

Onko sinulla ap työpaikka? Olisiko mahdollista, että mies jää vähäksi aikaa hoitovapaalle ja sinä menet töihin?

saman tapaista asiaa käyty läpi. Mies ei pystynyt olla työpaikassaan ja yhdessä sovittiin, että hän jää pois sieltä. Ja jos talo menee myyntiin, niin sitten menee, toisen terveys oli kyllä meillä se tärkeempi juttu. Jos on noin totaalisen väsynyt ja uupunut, niin ei pysty hakea uutta työpaikkaa ennen kun on saanut itsensä kuntoon. Seurasin todella läheisen ihmisen masennusta ja työuupumusta vierestä, eikä siinä kohtaa olis pystynyt millään aloittamaan uutta työtä. Kärsivällisyyttä vaatii, mutta kyllä on tosi kurjaa olla sellaisessakin työpaikassa, missä on paha olla. Itse ajattelen, että taloja saa kyllä ostettua aina uusia!

duunia, vaikka kuinka vituttas ja pää ei kestä. Tärkeintä on omistusasunto!! ei ihmisen henkinen hyvinvointi.



Olin reissutöissä. Tienasin hyvin, mutta olin henkisesti romahtamispisteessä. Itkin vuodessa enemmän kuin koko elämäni aikana. Koti-ikävä oli sietämätöntä. Sanoin itseni irti ja ekan kuukauden nukuin ja nukuin. Se älytön stressi laukes.



Rahaa on nyt paljon vähemmän käytössä, mutta henkinen tila on erinomainen. No meillä onneks ei kovin paljon velkaa ja mies tienaa ihan hyvin, että pärjäämme. Kunhan ei hurvitella rahaa mihinkään ylimääräseen.



Aina kannattaa miettiä, et mitä arvostaa omalla kohdallaan eniten :)

Jos yhdessä perheenä ei puhuta siitä, miten asunto myydään vaan uhkaillaan vaan, että MINÄ en lainaa halua ja MINÄ haluan asunnosta eroon, niin eihän se ole mitään avioliittoa, ei vaikka toinen olisikin avun tarpeessa. Ei apua tarvitseva saa silti uhkailla. Tässähän on nyt kyse siitä, että mies voisi jäädä mukavasti elelemään ap:n maksamaan asuntoon ja käyttää sitten rahojaan mihin lystää. Ei se ole mitään perhe-elämää. Suurissa taloudellisissa kysymyksissä pohditaan ja neuvotellaan ja sovitaan sopiva ratkaisu (esim. se että muutetaan halvempaan taloon/vuokralle). Ei siinä aseteta reunaehtoja. Jos mies on uupunut, hän hakee apua ja sairaslomaa. Mitä ihmettä se irtisanominen auttaa, jos ei ole hakemassa uutta työpaikkaa?



Kuvitelkaapa tilanne toisin päin. MIes kirjoittaisi, että vaimo haluaa lainasta eroon ja aikoo irtisanoa itsensä ja elellä miehen siivellä. Jo tulisi haukkuja, ja miestä kehotettaisiin eroamaan tuollaisesta elätistä. Täällä av:llä on kaksinaismoralismi huipussaan. Olen kyllä tasan sitä mieltä, että vaikeissakaan tilanteissa ei uhkailla vaan keskustellaan. En voisi ikinä enää luottaa mieheen, joka ajattelisi asioissa vain itseään, ei perhettään.

Börnikseltä(+masennukselta) toi vahvasti maistuu. Siis sairaustila ja hätähuuto.



Lääkkeenä tähän tarjotaan, että takaisin töihin tai tulee ero tuon börniksen päälle. Kysyn vaan, että kuka uhkaa ja ketä.



Onko ap. myös töissä vai huolehtiiko mies yksin rahan tulosta talouteen?



Lainat koroille, mies kuntoon, mies vaihtaa työpaikkaa, sapattivapaalle tms. Ap. tekemään ylitöitä, että raha saadaan kasaan.



Myötä- ja vastoinkäymissä. Nyt sitä liittoa mitataan.

Olen töissä. Tienaan itse asiassa vähän enemmän kuin mies (vaikka tähänhän se ei mitenkään liity, mutta joku kyseli, osallistunko perheen kuluihin). Minä rakastan miestäni, mutta uhkailu tuntuu pahalta: apuakin voi pyytää monella eri tavalla.



Lainan kanssa ongelma on siis se, että mies ei tätä yhdessä rakennettua taloa haluaisi pitää nimissään, tahtoo eroon lainasta. Miksi - syytä en varmasti tiedä: suunnitteleeko eroa/lähtemistä, pelkääkö, että joutuu pulaan, jos sanoo itsensä irti. Rakastaa normitilassa kotiamme yhtä lailla, sanoo, että täällä sielu lepää.



Hänen mukaansa korkojen yms. maksaminen ei ole mahdollista, hän tahtoo eroon koko lainasta! Vaihtoehdot: laina minulle tai talo myyntiin. Vaikka pärjäämme oikein hyvinkin tässä (ja pärjäisimme, vaikka mies työttömänä olisikin, ainakin jos saisi sen ansiosidonnaisen - meillähän on jopa se lainavakuutus työttömyyden varalle!), emme voisi miehen mielstä jäädä.



Muutto olisi edessä joka tapauksessa: vuokra-asuntoja täällä ei ole, joten lapsilla koulujen vaihdot tulisivat eteen.



Minun mielestäni apua voi pyytää, ja sitä myös annetaan. Mutta voiko uhkailla? Voisitko sinä vaatia, että puolisosi pitää ottaa koko laina nimiinsä tai muuten lähdetään? Viis siitä, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua ja jättämään ystävänsä? Meille kävisi näin.



ap

mutta hätähuudolta kuulostaa. Saatko laitettua miehesi työterveyshuoltoon tiedon mahdollisesta burnoutista. Jos vaikka joku työkaveri olisi epäilyksen laittanut? Burnoutissa tulee mielialoihin vaan ehdottomuudet esiin, ei kompromissit. Pidä puoliasi myös, lasten koulun vaihto on pienin ongelma miehen terveyden rinnalla.