Miksi suomalaiset halveksuvat romantiikkaa?

Minä tykkään romantiikasta ja huomioimisesta, mutta minulle vaan ei romantiikkaa edusta kosinta ja avioliitto, eikä se, että ostellaan kalliita lahjoja. Muunlaisesta huomioimisesta, ilahduttamisesta ja romantiikasta kyllä sytyn.

Romanttisuus on voimaantumisen vastakohta. 

Joillakin kyseessä on varmaan pihjalanmarja-efekti: vähätellään sitä mitä itse ei voi saada. Oma mies on piittaamaton möllykkä, joten väitetään ettei edes haluta huomioimista, ettei sieluun sattuisi ihan niin paljon.

Palstan henkeen kuuluu lytätä aapee, ap.

Mutta olen samaa mieltä, että meillä on vahvana sellainen epäromanttisuuden ihannointi. 

Kohtuus kaikessa. Keskitiellä kulkeminen tuo vakautta.

Eihän tuossa mitään ongelmaa ole mikäli on sille kumppanille rehellisesti kertonut mitä toivoo ja oikeasti haluaa.

Oksettavin tapa on olla valheellinen ja jättää todelliset tunteet, tarpeet ja toiveet kertomatta hylkäämisen pelossa.

Sen tien päässä on valheellisella ihmisellä usein on sadistinen pettäminen joka oikeasti tulee toiselle puskista koska valheellinen on esittänyt muuta kuin oikeasti on

Vierailija kirjoitti:

Joillakin kyseessä on varmaan pihjalanmarja-efekti: vähätellään sitä mitä itse ei voi saada. Oma mies on piittaamaton möllykkä, joten väitetään ettei edes haluta huomioimista, ettei sieluun sattuisi ihan niin paljon.

Tältä se kieltämättä vaikuttaa. Se aggressiivisuus on hämmentävää, ihan kuin se jos nainen sanoo pitävänsä romantiikasta ja haluavansa sitä suhteeseensa säännöllisin väliajoin olisi suora uhkaus muiden suhteille. 

Toinen absurdi asia on se ääripäähän vetäminen, ihan kuin se jos toivot että mies kosii ja näkee vähän vaivaa sen eteen tarkoittaisi ihan kohtuutonta spektaakkelia. Kuin vessanpöntöltä huikatun "pitäiskö käydä maistraatissa" ja eeppisen eiffeltornien juurella sydämenmuotoon vapautettujen valkoisten pulujen ja ilotulitusten väliin ei mahtuisi yhtään mitään.

Kaikkea pehmeää halveksutaan. Romantiikkaa, vaaleanpunaista väriä, pehmeää pop-musiikkia, iloista luonnetta, kukkia ja tyttömäisyyttä. Naisten on täällä oltava lähes miehiä, tai saavat osakseen armotonta kettuilua. Sisäänrakennettu, lapsesta asti juurrutettu nais_viha on se syy, mutta tästä kärsivät sekä naiset että miehet. Suosittuja sanoja osoittamaan halveksuntaa mitä tahansa kohti ovat äm__mämäinen, neiti__mäinen ja naismainen. Jos kaljan sijaan valitsee kepeän siiderin, saa v_ittuilua. Jos housujen sijaan valitsee hameen, saa v_ittuilua. Jos laittamattomuuden sijaan tykkää panostaa ulkonäköönsä, saa v_ittuilua. Jos miehen lempiharrastuksiin ei kuulu jokin perinteinen äijjjäharrastus, saa kuulla olevansa neiti_mäinen äm_mä. Täällä vallitsee kovat arvot, ja kaikki pehmeä on äm_mämäistä.

(pahoittelut alaviivoista, jokin sana oli bannattu, koska kommentti juuttui moderointiin.)

Suomalaiset ovat käsitykseni mukaan realisteja ja siitä on romantiikka kaukana. Täällä  arvostetaan selvästi enemmän arkea kuin juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käsitykseni mukaan realisteja ja siitä on romantiikka kaukana. Täällä  arvostetaan selvästi enemmän arkea kuin juhlaa.

Parisuhteiden eteen pitää välillä tehdä työtä. Aikuinen rakkaus on myös valintaa ja tahtotilaa. Pelkkä vetovoima ja intohimo ei riitä normaaleille ihmisille. Se on keinotekoista itsensä huijaamista jos luulee muuta. Ja usein historia puhuu puolestaan näillä.

Pitäs yrittää olla miellyttävä toiselle.

Ei saatana! Minähän en ala mielyttämään ketään ja piste.

Niin. Riippuu mitä se on. Onko turha vaivannäkö, toinen ahdistuu hössötyksestä vai ilahduttaako se todella toista. Tunteeko mistä toinen pitää, mitä haluaa, kysyykö kullakin kerralla. Vai tekeekö sen itseään miellyttääkseen. Ellei ole yllätyskukat tms.

Entä onko romantiikka maksanut tyyliin koru vai maksuton auringonlasku, halaus.

Suomalaiset ovat arkisen ankeita, jotkut jopa tunneköyhiä. Ei silloin passaa juhlistaa mitään olkoonkin kyseessä rakkaus tai vaikka pukeutuminen. Kaikki samaa arkista ja tylsää, ei uskalleta ottaa riskejä. Hiljaisella liekillä koko elämä mennään. Auta armias jos joku poikkeaa tästä, kansantauti kateus tuhoineen iskee. Olen asunut pitkään neljässä maassa ja tältä suomi minulle näyttäytyy.

Itse miettinyt joskus samaa! Mun veikkaus on, että monet kokee tarvetta jotenkin kovettaa itseään ainakin ulkoisesti. Ehkä osa heistä on saanut parisuhteissa niin pahasti siipeensä, tai pitää muista syistä kaikkea romantiikkaa ja siihen liittyvää jotenkin vanhanaikaisena, lällynä, naiivina, lapsellisena, pilvilinnojen rakenteluna tms. Tai sitten se romantiikan käsite ja sen tulkinta on saaneet syystä tai toisesta negatiivisia tai virheellisiäkin piirteitä.

Tosiasiassahan sitä romantiikkaakin voi olla ja sitä voi toteuttaa lukemattomilla eri tavoilla, myös kypsässä, aikuisessa parisuhteessa. Eikä siinäkään tietenkään mitään pahaa ole, jos joku ei vaan kerta kaikkiaan aidosti pidä mistään romanttisesta. Mutta se olisi harmi, jos joku oikeasti haluaisi suhteeseensa romantiikkaa tavalla tai toisella, mutta kokee tarvetta tuon kovan ja karskimman kuoren ylläpitoon siinä määrin että häivyttää ne oikeat toiveensa taka-alalle.

Mullakin romantiikasta tulee sanana ensimmäiseksi mieleen jotkut vanhat mustavalkoiset suomifilmit, joissa Munkkiniemen kreivi puku päällä ja täydellisesti aseteltuine hiuskiehkuroineen taivuttaa Katariinan kuunloisteessa lammenrannalla riippakoivun alla syleilyynsä ja luikauttaa samalla vanhahtavalla suomenkielellä balladin tunteistaan (en muista miten elokuva oikeasti menee, pitääkin katsoa pitkästä aikaa, heh). Joka tapauksessa tuo ei ehkä välttämättä vastaa useimpien tarpeita ja toiveita nykypäivänä. Itselleni romantiikka on parhaimmillaan helliä kosketuksia ohimennen, lämpimiä katseita, pitkä halaus hiljaisuudessa tai viesti, jossa toinen kertoo ikävästä tai kuinka haluaisi saada mut kainaloonsa nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat arkisen ankeita, jotkut jopa tunneköyhiä. Ei silloin passaa juhlistaa mitään olkoonkin kyseessä rakkaus tai vaikka pukeutuminen. Kaikki samaa arkista ja tylsää, ei uskalleta ottaa riskejä. Hiljaisella liekillä koko elämä mennään. Auta armias jos joku poikkeaa tästä, kansantauti kateus tuhoineen iskee. Olen asunut pitkään neljässä maassa ja tältä suomi minulle näyttäytyy.

Et ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat arkisen ankeita, jotkut jopa tunneköyhiä. Ei silloin passaa juhlistaa mitään olkoonkin kyseessä rakkaus tai vaikka pukeutuminen. Kaikki samaa arkista ja tylsää, ei uskalleta ottaa riskejä. Hiljaisella liekillä koko elämä mennään. Auta armias jos joku poikkeaa tästä, kansantauti kateus tuhoineen iskee. Olen asunut pitkään neljässä maassa ja tältä suomi minulle näyttäytyy.

Näkyy pukeutumisessa: "rumat ne vaatteilla koreilee". Juhliinkin mennään arkivaatteissa. Kaikesta tehdään tasapaksua ja arkista, mitään ilonpilkahduksia ei sallita.

Olen ihmetellyt samaa. Täällä oli jokin aika sitten ketju siitä, kehuvatko puolisot toisiaan vai eivät. Tapa jolla kehuja kaipaamattomat ihmiset hyökkäsivät niiden kimppuun jotka saavat ja tykkäävät saada kehuja oli hämmentävä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäs yrittää olla miellyttävä toiselle.

Ei saatana! Minähän en ala mielyttämään ketään ja piste.

Miehiltä vaaditaan romantiikkaa, pukeutumis ja käytöstapoja, mutta sanoppas sille naiselle, että älä tatskaa ja aja sitä kananpersetukkaa, niin uliuliuli en ole täällä mielyttämässä ketään, eikä epämielyttävyyteni ole sun ongelma! Antaa ny vddu sitä romantiikkaa tänne ja sassiin.

Ap ei voi oikeasti tietää mitä ihmisten suhteissa tapahtuu. Perustaa avauksensa omaan kuplaansa. Siksi tuollaiset väitteet eivät ole edustavia erityisesti normaalien mieleltään tasapainoisten ihmisten osalta.