Ihmisten kanssa keskustellessa, miten pitää keskustelu niin, ettei tule hiljaisia hetkiä`??

Miksi ei saa tulla hiljaisia hetkiä? On kai raskasta pajattaa pitkiä aikoja ilman pientäkään taukoa.

Miksi pitäisi pitää? Mikä niinku tilanne on sellanen, että ei saisi tulla hiljaista hetkeä? 

Normot pitää juttelun tasolla johon kaikki voi osallistua, eikä tarvitse miettiä että mitä tuohonkin nyt sanoisi. Burgeri tietysti miettii mutta normot tietää homman. 

Seurueeseen vaikka lainaat mun isää, niin se pitää monologia, kukaan muu ei pysty puhumaan mitään.

Joskus sitä vaan on porukassa, joka ei kykene keskustelemaan, mutta sitten pitää juoda lisää viinaa, jotta joko keskustelu alkaa sujumaan tai hiljaisuudessa juominen alkaa sujua.

Mutta sellainen sujuva keskustelu perustuu tiedon keräämiseen. Esimerkkini on täysin kuvitteellinen, siitä miten keskustelua johdatetaan. Suluissa mahdollinen suunta, mihin keskustelu kehittyy.

- kylmyydestä huolimatta kesä taitaa kuitenkin olla tulossa 

(-Joo on ilmoja pidellyt)

- kylmää on ollut ennenkin, viime keväänä käytiin näihin aikoihin Turussa...

(-Turku on suomen persläpi)

-Turussahan on nyt se Susirajan näyttely

(-nykytaide on ihan yliarvostettua)

-taiteilija on kuulemma ollut vatsalaukun pienennysleikkauksessa

(ja jos tässä vaiheessa ihmiset ei ala kertoa kokemuksiaan laihduttamisesta tai plastiikkakirurgiasta, niin tiedät vetäväsi kivirekeä)

Lopeta hljaisuden täyttäminen sanoilla jotka eivät sinne kuulu.

Saa olla välillä hiljaa. Mutta jos toinen ei puhu itsestään koskaan mitään tai yleensä mitään, toiselle voi tulla aika hankala asema. Ja yksi vain puhuu.

ei hiljaisia hetkiä tarvitse pelätä

Missä maassa sinä nyt oleskelet? Suomessa uskalletaan olla välillä hyvinkin pitkään hiljaa. On lukemattomia vitsejä siitä, kuinka yksi kysyy jotain, toinen vastaa monen tunnin päästä.

Hiljaisia hetkiä syntyy väkisinkìn,  jos edes jollain tavalla miettii sanomisiaan. On toki ihmisiä,  jotka ovat 120% varmoja tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa siten aina oikeassa.  Ei tarvitse miettiä,  mitä sanoo,  koska kaikki suusta ulos tuleva on faktaa.  Taidat ap tarkoittaa vähän pidempiä hiljaisia hetkiä?

Vaikeinta on kai silloin, kun toisilleen vieraat ihmiset yrittävät jutella ja joukossa ei ole ketään, joka hallitsisi hyvin tällaisen keskustelun ylläpidon.

Minä olen ihan tietoisesti harjoitellut tilanteita, joissa pääsee/joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Nämä ovat olleet jotain sijoittajatapahtumia, joissa en ole tuntenut muita ihmisiä. Vaikka yhtiökokouksessa olen vain mennyt vieraiden ihmisten seuraan ja kysynyt, onko tässä tilaa. Siellä muutenkin vieraat ihmiset joutuvat istumaan vierekkäin, niin se on ollut hyvä tilaisuus harjoitella. Joskus on saanut jotain keskustelua aikaiseksi, mutta joskus se keskustelu vain pysähtyy ja sitten kukaan ei keksi miten tästä päästään eteenpäin ja sitten vain istutaan hiljaa ja ryystetään kahvia.

Parhaiten toimii, jos onnistuu lyöttäytymään sellaiseen porukkaan, jossa ne toiset tuntevat toisensa. Herrasmiehet eivät torju lähestyvää naista, vaan päästävät vieraan ihmisen samaan pöytään ja sitten voi osallistua keskusteluun paikoitellen, ja muun ajan kuunnella kaverusten juttuja.

On nuo aina silti vähän pelottavia tilanteita, kun etukäteen ei voi tietää, kuinka tässä käy. Mutta harjoittelemalla niihin siedättyy ja oppii höpöttämään niitä näitä.

Asperger-diagnoosi on minullakin, mutta tuo selvisi minulle vasta paljon myöhemmin. Näitä harjoituksia tein ihan vain sillä mielellä, että oppisin vähän luontevammin juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa.

Mieti mielessäsi etukäteen jotain täytekysymyksiä, joita voit heittää ilmoille sitten kun tulee tarve. 

Vierailija kirjoitti:

Saa olla välillä hiljaa. Mutta jos toinen ei puhu itsestään koskaan mitään tai yleensä mitään, toiselle voi tulla aika hankala asema. Ja yksi vain puhuu.

Itsestään ei tarvitse puhua mitään.  On paljon järkevämpää puhua asioista. Tietysti läheisten ja sukulaisten kanssa voi puhua itsestäänkin,  mutta harvemmin ketään random tuttavuutta kiinnostaa sinä ja sun elämäsi.