Lue keskustelun säännöt.
Hankala äitisuhde - painajaiset
10.05.2024 |
On nyt pakko saada purkaa ajatusta tästä, kun hämmentää - ehkä haluaisin kuulla kokemuksia muiltakin..
Mulla on siis koko lapsuudesta alkaen, pitkälle aikuisikään ollut vaikea äitisuhde. Äitini on marttyyri, jonkinlainen herkkä narsisti tai mitä lie. Persoonallisuushäiriöinen joka tapauksessa. Vaatinut aina tietynlaista, itseään miellyttävää käyttäytymistä muilta, tekee ylitulkintoja muiden eleistä ja raivostuu niistä, on olevinaan huolissaan aina muiden mielenterveydestä (haukkuu hulluksi ym.) mutta ei ikinä näe itsessään ongelmaa. Käyttänyt lapsiinsa fyysistä kurittamista ja nöyryyttämistä.
No, long story short: opin pelkäämään kaikissa valinnoissani, myös aikuisena, äitini reaktiota asiaan. En esimerkiksi voisi ikinä kuvitella, että olisin valinnut puolisokseni eri etnisen ryhmän ihmistä, koska äitini olisi paheksunut sitä, jne.
Näen nykyään todella usein painajaisia, joissa riitelen mutsin kanssa, ja ne eskaloituu ns. väkivaltaan. Mä heitän jotain, viime yönä teemukin sisällön sen päälle, tai se jahtaa minua jonkun astalon kanssa, ja yleensä nämä sijoittuu mun lapsuuden kotiin. Olen nukkumassa, ja havahdun tömiseviin, ovelleni ryntääviin askeliin, ja yritän syöksyä ovelle vääntämään avainta lukossa. Lopulta aina juoksen ympäri lapsuudenkotia karkuun, päästäkseni ulos sieltä.
Nämä unet on ihan todella ahdistavia, ja se viha/inho niissä, on niin vahvaa.
Kommentit (6)
Mulla oli ihan kamala sairaan narsistinen, jopa lievään sadismiin viittaava naisjohtaja aikoinaan esihenkilönä. Ihan umpihullu muija. Pari vuotta kestin jonka jälkeen erittäin väsyneenä irtisanouduin, jotta säilytän terveyteni ja järkeni. Olen nähnyt vielä 2v eroamiseni jälkeenkin painajaisia hänestä, juuri noita, että vedän häntä lättyyn oikein olan takaa ja nautin joka hetkestä ja niistä unista herättyänikin. Sitä saa mitä tilaa. Sain hiukan tasoitusta siinä, kun kuulin että se akka oli saanut vihdoin potkut firmasta :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan kamala sairaan narsistinen, jopa lievään sadismiin viittaava naisjohtaja aikoinaan esihenkilönä. Ihan umpihullu muija. Pari vuotta kestin jonka jälkeen erittäin väsyneenä irtisanouduin, jotta säilytän terveyteni ja järkeni. Olen nähnyt vielä 2v eroamiseni jälkeenkin painajaisia hänestä, juuri noita, että vedän häntä lättyyn oikein olan takaa ja nautin joka hetkestä ja niistä unista herättyänikin. Sitä saa mitä tilaa. Sain hiukan tasoitusta siinä, kun kuulin että se akka oli saanut vihdoin potkut firmasta :-)
Työpaikan esihenkilö on hieman eri asia kuin äiti.
Täällä sama juttu. Olen tosin ollut omillani fyysisestikin 500 km päässä hänestä jo 30v. Hän ei puutu elämääni mitenkään enää, mutta oli hyvin matriarkaalinen, kireä ja rankaiseva (fyysisestikin), tunnekylmä yh äiti joka määräsi ihan kaikesta. Hän piti kilttiä rauhallista vanhempaa siskoani aina jotenkin parempana, näitä merkkejä hiukan edelleen. Tämänon aina risonut minua.
Nyttemmin kun orastava muistisairaus varmasti jo muuttaa persoonaa, hänestä on tullut ihan raivostuttavan itsekeskeinen. Ihan niin että vetää jokaisen asian itseensä vaikka me puhuisimme ihan mistä tahansa muusta ja häneltä on kadonnut kaikki kyky ajatella asioita toisten kantilta. Hän on aina ollut määräävä ja määrätietoinen mutta nyt se on muuttunut jopa tyrannimaiseksi, hän pitää raivokkaasti kiinni omasta päätäntävalladta ja mielipiteistä viis siitä etyä osa niistä on ihan naurettavia rivätkä perustu mihinlään järkevään selitykseen.
Hän sanoo joka asiaan ei, mikään ei käy tai ei ole hyvä mitä minä ehdotan, heti on vähintään 3 tekosyytä miksei jotain asiaa voi tehdä ja ne syyt (tai oikeastasn polustautumiset) on joskus ihan älyttömiä eivätkä edes liity siihen alkuperäiseen juttuun mitenkään. Mitä hän itse ei tarvitse sitä ei tarvitse kukaan muukaan, tämä tuli juurikin esille kun puhuttiin mitä ruokaa/juomaa pitää ostaa pihatalkoisiin jossa 6 ihmistä. Puhelun aikana tuli esille monta asiaa joka oli ihan outoa ja kun hän vaan on sitä mieltä että kun hän ei esim juo jotain kivennäisvettä niin sitä ei tarvii helteellä ostaa muillekaan. Ei osaa ottaa huomioon että muut ehkä tarvii ja tykkää, sekamehu kuullema riittää. Hän ei varmaan edes tajua tuota järkyttävän itsekeskeistä piirrettä itsessään.
Tämä kaikki ja lukemattomat muut asiat lapsuudesta aiheuttaa sellaista tukahdutettua kiukkua minussa että näen varmaan useita kertoja vuoteen jotain unia hänestä joissa joko huudan tai olen todella häijy hänelle. Joskus olen unissa läimäytyänyt häntä poskelle. Toisaalta joskus unet ovat sellaisia jossa tarvitseisin apua mutta hän ei tee elettäkään, jopa kääntää selkänsä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan kamala sairaan narsistinen, jopa lievään sadismiin viittaava naisjohtaja aikoinaan esihenkilönä. Ihan umpihullu muija. Pari vuotta kestin jonka jälkeen erittäin väsyneenä irtisanouduin, jotta säilytän terveyteni ja järkeni. Olen nähnyt vielä 2v eroamiseni jälkeenkin painajaisia hänestä, juuri noita, että vedän häntä lättyyn oikein olan takaa ja nautin joka hetkestä ja niistä unista herättyänikin. Sitä saa mitä tilaa. Sain hiukan tasoitusta siinä, kun kuulin että se akka oli saanut vihdoin potkut firmasta :-)
Työpaikan esihenkilö on hieman eri asia kuin äiti.
Ai jaa....empä tiennytkään.
Ehkä et ymmärtänyt tuossa pointtiani että kostamme unissamme niille jotka satuttavat meitä koska jos/kun emme voi antaa tasoitusta oikeassa elämässä. Se on tapa selviytyä traumasta.
Tuttua, mieli tuo vielä erityisesti nyt kesi-iällä esiin traumoja, kun elämä hidastuu ja alkaa miettimään enemmän lapsuuttaan ym emotionaalisia asioita ne ikävät muistot palaavat.
Ihan tuttu tunne täälläkin tuo unissa mutsin kanssa ihan fyysinen kontakti, vaikka oma äitini ei koskaan puuttunut valintoihini, ei ohjannut minnekään suuntaan tai pahoittanut mieltä valinnoistani koska olen tehnyt jo hyvin nuoresta hänelle selväksi ettei minun asiat kuulu hänelle enkä kysy hänen mielipidettään. Ei hän tosin taida olla kiinnostunutkaan muusta kuin itsestään ja itseensä liittyvistä asioista. Harvoin edes kyselee mitä minulle kuuluu, puhuu 99% itsestään.
Unessa jotenkin antaa sen tasoituksen sille henkilölle jolle ei sitä oikeasti ole voinut antaa. Eli kun hän on olut ilkeä sinulle, olet joutunut nielemään ja sietämään kaiken antamatta hänen kuulla kunniansa. Ts paljon on jäänyt "hampaankoloon" ja unessa sitä raivoa voi purkaa ns turvallisesti satuttamatta toista fyysisesti.
Vielä viisikymppisenä näin 3-4x sellaista unta jossa olen jotenkin pulassa ihan fyysisesti henkeä uhkaavassa tilanteessa mutta äiti ei auta minua vaikka huudan hänen apuaan. Kun jollain konstin selviän tilanteesta hyökkään äitini kimppuun ihan fyysisesti ja pieksän hänet johon sitten herään. Herätessä tietty ihan hirveä olo, mutta kai tuo kuvastaa jotenkin hänen etäistä suhdettaan minuun, sitä että hän ei oikeasti välitä ja sitä mitä häneltä nuorena sain, eli ei juuri mitään.