Huono fiilis siitä kun on ujo ihminen
Monesti tullut mietittyä näitä asioita, niin sama kirjoittaa tänne. Olin lapsena todella ujo, mutta onneksi näin aikuisena tämä on vähentynyt. Ujouteni lähinnä näkyy varautuneisuutena, eli katselen sivummalta ja liityn keskusteluun, jos koen sen kiinnostavaksi. Sellaiset tilanteet ovat vaikeita, missä useampi ihminen tenttaa minua yhtä aikaa (uutena työntekijänä työpaikalla esim). Kuitenkin jos minulta ei kysytä mitään, enkä minä kysy juurikaa muilta, niin siitäkin jää outo fiilis (kuka tuo mykkä tyyppi oikein on tms).
En halua vaikuttaa hankalta ja tosi ylimieliseltä, vaikka kai jossan määrin se näin näyttäytyy. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötäkin yhdessä vaiheessa ihan tarkoituksella, että olisin porukkaa kuuluva. Ei siinä mitään, mutta en tiedä antoiko tämä kokemus mitään eväitä näihin asioihin liittyen. Hymyileminen on myös vaikeaa, vaikka en olisi vihaisella päällä tai mitään.
Rehellisesti myös koen, että rauhallisuus on ainut ujoihin liitettävä piirteeni. En mielestäni ole hyvä kuuntelijakaan, koska unohdan läheisten ystävien sanomia tärkeitäkin juttuja. En ole millään tavalla taiteellinen, tai "salaa" lahjakas missään myöskään.
Mitä tässä sitte voi tehdä?
Kommentit (16)
Ei mitään. Olen itse yrittänyt "feikata" olla sosiaalinen ja kysellä ihmisiltä paljon työpaikalla, mutta se on äärimmäisen raskasta. Mieluummin haluaisin vain tehdä työni rauhassa.
Sitten vaan on ujo ei voi mitään. Itse en jaksa edes puhua monien ihmisten kanssa samaan aikaan. Ja alkaa ärsyttää jos joku kyselee tyhmiä kuten miksi olen sinkku. Yleensä sanon en tiedä eikä kiinnosta ja häivyn paikalta
Mikset vaan ole se mikä oot? Turhaan yrittää miellyttää muita.
"Mitä tässä sitte voi tehdä?"
Opetella hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. On ihan täysin ok olla ujo ja hiljainen, eikä koko ajan tarvitse hymyilemässäkään olla. Sinulla on myös vahvuutesi, koska niin on jokaisella ihmisellä. Vahvuuksien ei tarvitse olla mitään erityisiä supertaitoja. Esim. luotettavuus ja tunnollisuus voisivat olla vahvuuksiasi? En tiedä kun en sinua tunne, mutta pointti on, että sinussa on varmasti enemmän sellaisia hyviä piirteitä, joita et huomaa, kun keskityt miettimään "heikkouksiasi".
Tee vaikka MBTI- ja Enneagrammi -persoonallisuustestit. Noihin testeihin kannattaa suhtautua terveen kriittisesti, mutta aika hyvin nuo voivat auttaa itseymmärryksen lisäämisessä. Meditointia kannattaa myös kokeilla. Hyvä sinä olet sellaisena kuin olet :)
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan ole se mikä oot? Turhaan yrittää miellyttää muita.
Koska tuntuu paljon siltä, että olisin paljon parempi sosiaalisena höpötäjä- ekstroverttinä. Kaikki olisi helpompaa mielestäni, ja näillä ihmisillä on yleensä paljon kavereita jne. Ujoudesta voi olla montaa mieltä, mutta minusta se on itseni kannalta iso miinus, ja tekee minusta huonon (en ajattele muista ujoista näin, eli vain itsestäni).
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan ole se mikä oot? Turhaan yrittää miellyttää muita.
Koska tuntuu paljon siltä, että olisin paljon parempi sosiaalisena höpötäjä- ekstroverttinä. Kaikki olisi helpompaa mielestäni, ja näillä ihmisillä on yleensä paljon kavereita jne. Ujoudesta voi olla montaa mieltä, mutta minusta se on itseni kannalta iso miinus, ja tekee minusta huonon (en ajattele muista ujoista näin, eli vain itsestäni).
AP
Sulla siis on ilmeisesti halu saada kavereita? Siinä ujous toki voi olla hidaste, kun se ensitutustuminen on vaikeampaa kuin vähemmän ujoilla. Toisaalta harrastusten kautta, kaverien löytämisappsien kautta tms ehkä voisi silti löytää?
Itse olen myös ujo, jopa sosiaalisten tilanteiden foobikko, mutta mua se ei haittaa, koska en kaipaa ihmissuhteita. Olen tyytyväinen yksin, cityerakkona elellessä. Työnikin teen 100% kotoa käsin tietokoneella. Erakkointrovertin unelmaelämää :) Mutta ehkä sinä olet vähän kuitenkin vähemmän erakkoluonne, ja siksi kaipaat ihmisiä, se on ihan normaalia ehdottomasti sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan ole se mikä oot? Turhaan yrittää miellyttää muita.
Koska tuntuu paljon siltä, että olisin paljon parempi sosiaalisena höpötäjä- ekstroverttinä. Kaikki olisi helpompaa mielestäni, ja näillä ihmisillä on yleensä paljon kavereita jne. Ujoudesta voi olla montaa mieltä, mutta minusta se on itseni kannalta iso miinus, ja tekee minusta huonon (en ajattele muista ujoista näin, eli vain itsestäni).
AP
Sulla siis on ilmeisesti halu saada kavereita? Siinä ujous toki voi olla hidaste, kun se ensitutustuminen on vaikeampaa kuin vähemmän ujoilla. Toisaalta harrastusten kautta, kaverien löytämisappsien kautta tms ehkä voisi silti löytää?
Itse olen myös ujo, jopa sosiaalisten tilanteiden foobikko, mutta mua se ei haittaa, koska en
Kyllä se näinkin voisi sanoa. Kavereita ei ole paljoa, ja ollaan vähän kasvettu erilleen. Ollaan yhteyksissä, mutta ei käytännössä nähdä juuri ikinä, tai tehdä enää mitään. Kuntosalillakin olisi mukava käydä jonkun kanssa, eikä aina yksin. Muuten menee aika koneella istuen. Keilaamaan tms en huvita yksin myöskään lähteä.
Tiedostan itsekin, että miten ankea ja ylimielinen olen, kun haluan jotain ihannointia tms, että olisin muiden silmissä "jotain". Vahvuudet ovat aina olleet hukassa, ja muutenkin joku rauhallisuus on yhtä tyhjän kanssa itselleni, vaikka muut pitäisivä sitä hyvänä.
Ei tehnyt mitään järkeä, mutta en tiedä oikein itsekkään :(
Ap
Ei mitään enneagrammeja tai meditointia. Olet riittävän hyvä juuri tuollaisena :)
Olen ujo siihen pisteeseen asti, kunnes kanssani aletaan kunnolla jutella.
Toiset taas naureskelevat selän takana ja kuuntelevat joidenkin ääliöiden juttuja minusta vuosikymmenten takaa. 😀🤫
Rentojen tyyppien kanssa tulen toimeen aina nykyisin. Kunhan siis aloittaa minua sosiaalisempana sen juttelun, ujohko kun olen yhä.
Tv. Olipa kerran ujoudestaan kiusattu nuori nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ujo siihen pisteeseen asti, kunnes kanssani aletaan kunnolla jutella.
Toiset taas naureskelevat selän takana ja kuuntelevat joidenkin ääliöiden juttuja minusta vuosikymmenten takaa. 😀🤫
Rentojen tyyppien kanssa tulen toimeen aina nykyisin. Kunhan siis aloittaa minua sosiaalisempana sen juttelun, ujohko kun olen yhä.
Tv. Olipa kerran ujoudestaan kiusattu nuori nainen.
Ja siis haluaisin itsekin löytää ystäviä.
Ihan tällä kertaa todellisia sellaisia.
Itse osaisin leikkiä sosiaalista vaikka olenkin intro, ainakin ihan ok meiningillä.
Oma ongelmani ovat nämä kiusaajat, jotka varmasti ovat tahranneet mainettani selkäni takana vuosia.
Ties mitä olenkaan voinut menettää pahojen puheiden vuoksi.
Tv. Lainattu/lainaaja.
Up vielä kerran, ap täällä.
Joku ehdotti tekemää persoonallisuustestin. Tulokset: Virtuoosi (ISTP-T), 72% Introvertti, 52% Tarkkailija, 51% Pohtivainen, 60% Tiedustelija, 88% Turbulentti.
Pitäisi olla hyvä tällaisenä kuin olen, mutta ei omasta mielestä tunnu siltä. Itsevarmuutta tai jotain pitäisi saada, mutta en tiedä mistä.
Kukaan?
Ap
Tiedän. Se johtuu siitä, että joillain muilla ihmisillä on asennevamma ja he ovat saaneet iskostettua sitä sinuun.
Minäkin olen kasvanut kodissa, jossa yritettiin välillä lahjoa, tiuskittiin ja vaikka mitä, jotta en käyttäytyisi ujosti. Lopputuloksena käyttäydyin vielä ujommin. Jotkut opettajat tarttuivat ujouteen, samoin jotkut muut ympärillä. Omaa lastani taas on vanhempani puolelta kommentoituni minun kuullen muille, että on se kyllä tosi hyvä, ettei se ole ujo. Anteeksi, mutta WTF! Lapseni olisi minulle tasan yhtä hyväksytty ja rakas ääriujonakin. Harmi etten itse sitä ollut ja kannan huonommuuden ja ahdistuksen tunteita yhä keski-ikäisenä mukanani.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Se johtuu siitä, että joillain muilla ihmisillä on asennevamma ja he ovat saaneet iskostettua sitä sinuun.
Minäkin olen kasvanut kodissa, jossa yritettiin välillä lahjoa, tiuskittiin ja vaikka mitä, jotta en käyttäytyisi ujosti. Lopputuloksena käyttäydyin vielä ujommin. Jotkut opettajat tarttuivat ujouteen, samoin jotkut muut ympärillä. Omaa lastani taas on vanhempani puolelta kommentoituni minun kuullen muille, että on se kyllä tosi hyvä, ettei se ole ujo. Anteeksi, mutta WTF! Lapseni olisi minulle tasan yhtä hyväksytty ja rakas ääriujonakin. Harmi etten itse sitä ollut ja kannan huonommuuden ja ahdistuksen tunteita yhä keski-ikäisenä mukanani.
Mulla oli vähän samanlaista lapsuutta. Asia ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta siitä silti jatkuvasti mainitiin. Peruskoulussa opettajan piti laittaa minua väkisin porukoihin, kun nojailin välitunneilla yksin seiniin. Ymmärrän kyllä näissä asioissa sen, että jokaisen meistä on vain oltava omatoiminen.
AP
Up