En tiedä onko se jokin vika, vai olenko tavannut vain vääriä ihmisiä

Eli olen reilusti ylli 50v nainen ja en ole koskaan oikein kunnolla uskaltanut alkaa mihinkään yhteiselmän rakentamiseen. Ensimmäisen poika/miesystävän kanssa muutin kyllä yhteen, mutta en ajatellut sitä vakavasti. Siinä missä äitini paheksui vuokra asuntoa, niin minä mietin omilleen muuttoa. Asuntoon en halunnut hankkia mitään, koska en vaan halunnut rakentaa mitään pesää. Lopulta en vaan jaksanut enää esittää vaan muutin yksin asumaan ja tietenkin erosin suhteesta, jossa tämä miespuolinen oli kuulemma ihan tosissaan?. Seuraava suhde ja kumpikaan ei halunnut mitään yhteistä kotia. Roikittiin yhdessä kuitenkin 17 vuotta. En ymmärrä itsekkään itseäni. Nyt sinnkuna 2 vuotta, enkä haikaile yhtään mitään kaiken jälkeen.