Lue keskustelun säännöt.
Kun oma perhe ei vaan välitä?
04.02.2011 |
Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Minulla on pieni suku. Oikeastaan vain vanhempani ja kaksi veljeäni.Vanhempani asuvat ulkomailla ja nähdään tosi harvoin. Perheeni on tiukasti uskovaisia, minä ainoa joka en ole.
Veljeni asuvat suomessa, mutta heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta tavata. Lastani eivät ole nähneet pariin vuoteen. Joskus toinen veljistäni saattaa laittaa viestin, mutta sekin tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa. Minun viesteihini eivät vastaa. Surettaa että lapseni ei edes muista enää että hänellä on kaksi enoa.
Nyt toinen veljeni tarvitsisi apua ja luonnollisesti tarjosin sitä hänelle (vanhempieni kautta, koska en tiedä veljeni puhelinnumeroa (!!)) Apuni sivuutettiin täysin, ja vanhempani päivittelee miten nyt saisi tilanteen ratkaistua.
Olen lopen kyllästynyt yrittämään pitää edes jonkunlaisia välejä perheeseeni. Tänään tajusin että on näköjään olemassa ihmisiä joille perhe ei merkitse mitään. Tai no, minä ainoana meidän perheestä joka en merkitse.. Keskenään veljeni ovat paljon tekemisissä samoin kun vanhempieni kanssa. Tideän myös että vanhempieni testamentissa minua ei muistata erityisesti, mutta molempia veljiäni kyllä. Yritän olla katkeroitumatta, sillä vanhempani tekevät rahoillaan ja omaisuudellaan mitä haluavat.
Tuntuu oikeasti aika pahalta tajuta olevansa ei-toivottu perheenjäsen vain siksi että en jaa heidän uskonnollista käsitystään.
Jatkaisitteko yrittämistä vai luovuttaisitteko? Lapsellani on isänsä puolelta rakastava ja suuri suku.
Vanhempani käyttäytyvät kuin tämä olisi ihan normaalia yhteydenpitoa suvun ja perheen välillä.
Kommentit (26)
Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että oma perheesi aiheuttaa sinulle paljon mielipahaa. Ihmisen yksi tehtävä on suojella itseään. Sinun kannattaa nyt suojella itseäsi ja olla välittämättä perheestäsi, jos sekään ei välitä sinusta.
On hyvä, että lapsellasi on isänsä puolelta suuri ja rakastava suku. Sinulla on nyt oma elämäsi lapsesi ja miehesi kanssa. Sinuna panostaisin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he ovat sellaisia, joille perheyhteys ei ole tärkeä, niin minkäs teet. Teillä ei kuitenkaan liene mitään erityistä riitaakaan välillänne, olette vaan "vieraita" toisillenne? Onhan se kurjaa, jos kokee jääneensä yksin sivuun perheestä. Tuskin se kuitenkaan on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, vaan esim. iästä/asemasta sisarusten joukossa. On aika luonnollista, että veljekset poikina kaveeraavat enemmän keskenään. Mitä tulee tuohon, että vanhempasi ovat enemmän tekemisissä veljiesi kanssa, niin SE on kurja juttu. Vanhemmiltaan odottaisi yhtäläistä rakkautta! SE ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea pitää tehdä jokaisen lapsen kanssa SAMOIN, ainoastaan samalla mitalla. Ja kai sen tiedät, ettei sinulta voi ottaa perintöosaa pois. Aina sen lakiosan saa ja muunlainenkin sivuuttaminen edellyttää hyvän syyn eli esim. sinun puoleltasi erityisen ikävää suhtautumista vanhempiisi tai huonoa elämää. Ehkä tuo uskontokin vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Ihmisillä on oikeus omiin uskonnollisiin tulkintoihinsa, mutta jos vanhempasi ja veljesi ovat hyvin uskonnollisia, heillä lienee syrjivä asenne ja vanhakantainen suhtautuminen poikalapsiin vs. tyttöihin? Summa summarum: et voi pakottaa perhettäsi olemaan sosiaalisempi ja perherakkaampi. Mutta voit tajuta, ettei se ole sinun vikasi.
Fiksuista sanoista. Oikeassahan olet.. Tuossa testamenttiasiassa vanhemmileni oli itsestään selvää että omaisuus menee sitten pojille, eivätkö voisi mitenkään ymmärtää että se olisi jotenkin väärin. Molemmille veljilleni on ostettu asunnot, mulle ei. Olen vaan niin paljon yrittänyt hyväksyä tällaisen ja hyväksyä sen että ehkä se on vaan minä jonka pitää pitää yhteyttä. Olen tehnyt sen lapseni takia pääosin.
Mutta nyt kyllä taidan luovuttaa. Ehkä ymmärtävät sitten vuosien päästä mitä menettivät. En tiedä, eikä oikein enää edes kiinnosta. Keskityn mieheeni ja lapseeni sekä mieheni puoleiseen IHANAAN sukuun.
Eli toki vanhempasi voivat määrätä perinnön veljillesi, mutta silti olet oikeutettu lakiosaasi, joka on puolet muutoin saamastasi osuudesta (joka olisi siis ilman testamenttia 1/3).
Toisin sanoen joka tapauksessa saat 1/6 perinnöstä, jos et ole sitten tosiaan syyllistynyt rikokseen tms.
http://www.perunkirjoitus.fi/index.php?sivu=2
Mutta tietenkin kyse on on enemmänkin tunnetasosta ja periaatteesta, eikä rahasta, niin ymmärsin. Kunhan silti siis sanon, että ei sinua ainakaan täysin perinnöttömäksi voida jättää.
-2-
joka tapauksessa katsottava ennakkoperinnöksi sitten perunjaossa aikanaan.
mä lähettäisin niille kaikille kirjeen et kiitos vitun kivasta perheestä. Tästä lähtien en ole teille edes olemassa. Hyvää loppuelämää ja tavataan helvetissä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko olla tuollaisten välinpitämättömien ja mielipahaa aiheuttavien ihmisten kanssa tekemisissä jos he eivät olisi sukua? Et varmaan. Sanotaan että ystävät voi valita, perhettä ei, mutta tuollaisessa tapauksessa kyllä voi valita ettei perheen kanssa ole tekemisissä.
joka tapauksessa katsottava ennakkoperinnöksi sitten perunjaossa aikanaan.
Onko oikeasti näin? No, toisaalta aivan sama minulle, en rehellisesti sanoen tarvitse heidän rahojaan, sillä en ole koskaan saanut mitään (esim. pojille maksettiin ajokortit, mulle ei..)
Nyt kun mietin asiaa enemmän, tajuan että olen oikeasti ollut hylkiö ja persona non grata perheessämme aina. Ehkä juuri siksi että olen tyttö. Tai olenhan sen aina tiennyt mutta jotenkin yrittänyt elää asian kanssa ja kääntää sen niin että eivät ne tahallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheesi ei ansaitse sinua, antaa heidän elää valitsemallaan tiellä. Sinulla on oma perheesi ja miehen suku, tukeudu siihen, nauti heistä.
joka tapauksessa katsottava ennakkoperinnöksi sitten perunjaossa aikanaan.
Onko oikeasti näin? No, toisaalta aivan sama minulle, en rehellisesti sanoen tarvitse heidän rahojaan, sillä en ole koskaan saanut mitään (esim. pojille maksettiin ajokortit, mulle ei..) Nyt kun mietin asiaa enemmän, tajuan että olen oikeasti ollut hylkiö ja persona non grata perheessämme aina. Ehkä juuri siksi että olen tyttö. Tai olenhan sen aina tiennyt mutta jotenkin yrittänyt elää asian kanssa ja kääntää sen niin että eivät ne tahallaan...
Sitä suuremmalla syyllä syyllä pidät kiinni siitä että aikanaan perinnönjaossa saat kaiken mitä sinulle kuuluu, ja etteivät veljet yritä pimittää mitään. Voi vattu mitkä vanhemmat. En todellakaan olis tuollaisten kanssa missään tekemisisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullista ja ihmeellistäkin että tuollaisia perheitä voi olla, nykypäivänäkin. Voimia sinulle ap, toivottavasti ymmärrät että syy ei ole sinussa vaan perheessäsi. Onneksi sinulla on oma perhe ja sitä kautta uusi suku jota kuvailit ihanaksi. Vaikka kyllähän se on julmaa ettei oma perhe välitä.
s-postiviestin, että mä en enää jaksa yrittää, että jos oikeasti minä ja lapseni eivät kiinnosta (vanhempiani tyttäreni kyllä kiinnostaa) veljiäni niin olkoon, minä luovutan. Apuni ei kelpaa, niin nysvätköön keskenään. Mitäpä minä pahoittamaan mieltäni jatkuvasti välinpitämättämän suvun takia.
Hahaha saapa nähdä mitä vastaa. Nyt vaan oikeasti riittää tämä touhu. Toisaalta turhaa äitiäni nyt syyllistää, vaikka ilmiselvästi puolueellinen onkin aina ollut.
Piti sanoa vielä että olen vanhin lapsista ja veljeni ovat toinen 6 vuotta nuorempi ja toinen 11 vuotta nuorempi. Silti esim. lähimmäksi henkilöksi sairaanhoidollisissa ym asioissa on merkitty kaikkein nuorin veljeni ( 22-vuotias) joka nyt olisi vihoviimeinen kenet itse meistä kolmesta valitsisin. Tiedän olevani vastuullisin henkilö mutta silti uskovat jopa hoitonsa viimekädessä nuoren veljeni käsiin. Mainittakoon vielä että itse olen ammatiltani sairaanhoitaja, mjoten voisi myös kuvitella että saattaisin siinäkin mielessä olla paras valinta tähän.
/Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tapauksessa katsottava ennakkoperinnöksi sitten perunjaossa aikanaan.
Onko oikeasti näin? No, toisaalta aivan sama minulle, en rehellisesti sanoen tarvitse heidän rahojaan, sillä en ole koskaan saanut mitään (esim. pojille maksettiin ajokortit, mulle ei..) Nyt kun mietin asiaa enemmän, tajuan että olen oikeasti ollut hylkiö ja persona non grata perheessämme aina. Ehkä juuri siksi että olen tyttö. Tai olenhan sen aina tiennyt mutta jotenkin yrittänyt elää asian kanssa ja kääntää sen niin että eivät ne tahallaan...
Olet onneksi pärjännyt elämässäsi hienosti, siitä onnittelut. Siis nuivista vanhemmistasi huolimatta!
Ja oikeasti, lue tuo laittamani perintölinkki huolella läpi. Sinuna olisin kyllä tiukkana tuosta perintöasiasta, ihan kiusallanikin.
Jos vanhempasi eivät erikseen ole lahjoituskirjassa määrittäneet asuntoja muuksi kuin ennakkoperinnöksi (mitä tuskin ovat tehneet, koska ovat tuollaisia tampioita), niin ne ovat ilman muuta ennakkoperintöä, ja otettava sellaisina huomioon perinnönjaossa.
-2-
Uskomatonta! Mä oon sanaton ja tosi pahoillani sun puolesta. Mutta onneksi sulla on miehen puolella se ihana suku. Muistutapa veljiäsi siitä että "kohtele ihmisiä niinkuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan"vai miten se meni? ;) mäkään en ole kovin uskonnollinen, mut jotain jääny päähän koulun uskonnon tunneilta.
Mä oon samaa mieltä ton yhden edellisen kirjoittajan kanssa et kiusallasi ole todellakin tarkkana perinnönjaon kanssa. Ei se raha tuo sulle omia veljiäsi takaisin mut onhan rahasta toki aina jotain lohtua.
Oletko koskaan kysynyt veljiltäsi ihan suoraan mikä mättää? Älä tuputa heille seuraasi kun ei kerran herroja kiinnosta ja jos viestitelevät sulle kerran puolessa vuodessa niin älä vastaa. Onkos jompikumpi veljistäsi lapsesi kummi? Jos on, niin älyävätkö muistaa lasta?
Tsemppiä sulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täällä melko lailla samassa tilanteessa oleva. Äitini kanssa olen tekemisissä muttemme mitenkään läheisiä ole. Veljeni kanssa olen vuosia yrittänyt, mutta kun ei niin ei. Ei oikeasti häntä vaan kiinnosta enkä voi enempää tehdä. Tosi surullista etteivät lapset serkuksina edes näin pienessä suvussa saa tutustua ja tapailla. Joskus on vaan pakko luovuttaa. Olen kysynyt suoraan, pitänyt itse yhteyttä ja olen saanut vastauksia ettei nyt mitään varsinaista syytäkään suostuta sanomaan. Mutta ikinä ei sieltä päin tule yhteyden ottoa. Olen käynyt terapiassakin tämän takia. Tämä on kamalaa, mutta toisaalta lohdullista kuulla että on muitakin noin välinpitämättömiä ihmisiä. Tsemppiä! Ja anna olla.
Minulle oma perhe on puoliso ja lapseni.
Ehkä kannattaa miettiä, koska kyseessä on suku ja koska perhe eli miellättekö asioita lainkaan samalla tavalla kuin muut ympärilläsi. Jo se, että lapsuudenperhe on myös nykyperhe kertoo siitä, että et ehkä ole kokonaan irtaantunut äidistä ja isästä.
Eläviä ihmisiä ei voi periä eli vanhemmillasi on oikeus antaa vaikka kaikki omaisuutensa veljillesi. Sinun tehtäväsi on perunkirjoituksessa osoittaa, että kyseessä on ennakkoperintö, josta heidän on maksettava perintöveroa. Eri asia sitten on, miten vuoden 2025 perunkirjoituksissa suhtaudutaan joskus 2001 maksettuun ajokorttiin tms.
välitä perheestäni. En pidä mitään yhteyttä vanhempiini enkä siskooni tai veljeeni. Ei haittaa minua eikä heitä.
tällä uskova äiti vastaa.kirjoitit että vanhempasi ovat uskovia???????????mitä uskoa tämä mahtaa olla?raamattu kehottaa MEITÄ ERITYISESTI RAKASTAMAAN PERHETTÄÄN!!!JOKA EI HUOLEHDI PERHEESTÄÄN ON PAHEMPI KUIN USKOTON.-SANOO SANA!todella vakava asia on myösHYLKÄÄMINEN! HYLKÄISIKÖ ÄITI RINTALAPSENSA?JA JOS HYLKÄISIKIN.MINÄ EN SINUA JÄTÄ ENKÄ HYLKÄÄ-SAMASTA KIRJASTA TÄMÄKIN!!olen todella pahoillani tilanteestasi.voisitko kertoa mihin srk vanhemmat kuuluvat?koska esim.jehovat hylkäävät perheenjäsenet jotka eivät kuulu samaan puljuun!ihanaa että sua siunattu omalla perheellä ja miehen puolen suvulla.hakeudu terapiaan jos siltä tuntuu!rukoilen puolestasi ja ps.PIDÄ HUOLTA ETTÄ SAAT SINULLE KUULUVAN PERINNÖN,SE ON IHAN SUOMEN LAISSA!!!!!
VASTAUKSESI ON VÄÄRÄ,ole hyvä.äläkä neuvo asioissa joihin ei ymmärryksesi/koulutuksesiriitä.kyllä vanhemmat kuuluvat perheeseen,vain suomessa on erittäin kapea perhekäsitys.ja sinulle kuuluu perintö,suomessa sinua ei voi jättää edes testamentilla ilman!!siunausta ja voimia!!
VASTAUKSESI ON VÄÄRÄ,ole hyvä.äläkä neuvo asioissa joihin ei ymmärryksesi/koulutuksesiriitä.kyllä vanhemmat kuuluvat perheeseen,vain suomessa on erittäin kapea perhekäsitys.ja sinulle kuuluu perintö,suomessa sinua ei voi jättää edes testamentilla ilman!!siunausta ja voimia!!
Koulutus riittää kyllä siihen, että kykenen kertomaan faktoja toisin kuin sinä.
Suomalaiseen perhekäsitykseen ei virallisesti kuulu isovanhempia. Muualla maailmassa on toisin, mutta sielläpä sitten miniät usein huolehtivat anopista ja apesta, mikä Suomessa tuntuu olevan varsin vastenmielistä. Eipä ap vaikuta ihmiseltä, joka päivittäin on tekemisissä vanhempiensa kanssa, auttaa näitä ja rahoittaa elämistään.
Suomessa ei voi periä elävää ihmistä vastoin tämän tahtoa. Ennakkoon annetut perinnöt ovat eri asia, mutta aika kalliin lakimiehen joutuu hankkimaan, jos kaikki veljien 30-40 vuoden takaiset ajokortit ja hampaidenoikomiset jne. haluaa perintöveron piiriin saada. Kannattaa myös muistaa, että jos veljelle on ostettu asunto vuonna 1990, ei sen asunnon arvoa perinnönjaossa lasketa vuoden 2010 hintatason mukaan.
Jos ap ei esitä perunkirjoituksessa pitäviä todisteita siitä, että veljille on annettu ennakkoperintöä, ei sitä myöskään voida sinne papereihin merkitä. Pelkkä "mä luulen" ei riitä, pitää olla faktaa. Tulee muuten aika kalliiksi hankkia tiliotteet vaikka 40 vuoden ajalta...
Jos he ovat sellaisia, joille perheyhteys ei ole tärkeä, niin minkäs teet. Teillä ei kuitenkaan liene mitään erityistä riitaakaan välillänne, olette vaan "vieraita" toisillenne?
Onhan se kurjaa, jos kokee jääneensä yksin sivuun perheestä. Tuskin se kuitenkaan on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, vaan esim. iästä/asemasta sisarusten joukossa. On aika luonnollista, että veljekset poikina kaveeraavat enemmän keskenään.
Mitä tulee tuohon, että vanhempasi ovat enemmän tekemisissä veljiesi kanssa, niin SE on kurja juttu. Vanhemmiltaan odottaisi yhtäläistä rakkautta! SE ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea pitää tehdä jokaisen lapsen kanssa SAMOIN, ainoastaan samalla mitalla.
Ja kai sen tiedät, ettei sinulta voi ottaa perintöosaa pois. Aina sen lakiosan saa ja muunlainenkin sivuuttaminen edellyttää hyvän syyn eli esim. sinun puoleltasi erityisen ikävää suhtautumista vanhempiisi tai huonoa elämää.
Ehkä tuo uskontokin vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Ihmisillä on oikeus omiin uskonnollisiin tulkintoihinsa, mutta jos vanhempasi ja veljesi ovat hyvin uskonnollisia, heillä lienee syrjivä asenne ja vanhakantainen suhtautuminen poikalapsiin vs. tyttöihin?
Summa summarum: et voi pakottaa perhettäsi olemaan sosiaalisempi ja perherakkaampi. Mutta voit tajuta, ettei se ole sinun vikasi.