Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien tasa-arvo lastenhoidossa (spin-off -ketju isänsä hylkäämän monivammaisen lapsen tilanteesta)
25.10.2023 |
Sori uuden ketjun perustaminen, mutta tuntui että en halunnut lähteä vetämään tuota Leo-pojan tarinaan liittyvää ketjua eri aiheeseen liikaa.
Minua on pidempään mietityttänyt tasa-arvon käsite lasten saamisen ja hoitamisen suhteen. En osaa edelleenkään ihan täsmälleen pukea sanoiksi sitä, mitä ajattelen, mutta kokonaisuudessaan minusta tuntuu siltä, että jokin siinä miten ymmärrämme perheellisen naisen mahdollisuudet tässä yhteiskunnassa on edelleenkin perustavasti pielessä.
Ennen ajateltiin, että äitiys on naisen tehtävä, ja on valittava perheen ja uran väliltä, ja se oli hiton traagista.
Mutta nykyään tunnutaan ajattelevan, että molemmat vanhemmat voivat saada sekä perheen ja uran, ja se on vain organisointikysymys kaikilta osapuolilta. Kannustaahan yhteiskunta äitejä täysillä työelämään, ja onhan lainsäädäntökin jo mukautettu siihen, että molemmilla vanhemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet lasten suhteen. Ja siitä johdettuna: Jos äiti ei saa perhettä ja uraa yhdistettyä, hän on vetelys, joka nyt ei vaan oikeasti halunnutkaan saavuttaa täyttä potentiaaliaan ja jättäytyi lasten varjolla mammaihmiseksi, rivityöntekijäksi.
Vasta omien lasten myötä olen tajunnut, miten paljon sellaista lapsiin liittyy, mitä ei vaan voi jakaa. Jo raskausaikana on selvää, kumman mukaan lapsi lähtee, jos vanhemmille tulisi lähtö eri suuntiin. Mies voi tosiaankin halutessaan päättää toisin koska vain, ja sitten on äidin huoli, onko lapsella olemassa turvallinen koti syntyä. Alusta asti vauvaa imettäessään äiti on se, joka herää joka ikiseen ääneen ja saa lapsen tyynnytettyä läsnäolollaan, ja vaikka lapsenhoitominuutit kirjattaisin sekunnilleen exceliin, äiti on se, jonka keho on lapseen liittyen hajalla/ylikierroksilla ja joka ei saa nukahdettua jos lapsella ei ole kaikki hyvin.
Isän ei tarvitse edes olla lähtenyt, että kaikki menee noin. Niin monessa perheessä isä herää aamulla omia aikojaan, juo aamukahvin, lähtee tärkeisiin töihinsä, menee illalla salille ja tulee sieltä kotiin lasten ollessa ruokittuja ja iltapesuja vaille valmiina petiin. Siinä välillä äiti herättelee lapset, harjaa hampaat, pukee, syöttää, huolehtii säänmukaiset vaatteet ja lelupäivän lelut mukaan päiväkotiin/kouluun, vie perille, menee töihin, pahoittelee että ei vastannut vielä aamun sähköposteihin, tekee töitä, joutuu lähtemään kesken venyvästä kokouksesta, menee hakemaan lapset, pesee kuraiset vaatteet, laittaa iltaruuan, pesee lapset, siivoaa, kuuntelee päivän jutut, leikittää lapsia ja askartelee heidän kanssaan. Joka päivä samalla tavalla. Paitsi silloin, kun äiti aamulla taas huomaa että lapset ovat kipeinä ja pakko jäädä kotiin, mieshän siinä vaiheessa on jo töissään. Samaan aikaan työsähköposti paukkuu myös äidillä ja kaikki ihmettelevät, miksi se äiti ei vain itsekin lähde lenkille ja vastuuta lasten isää tekemään puolet.
Jotenkin en vain tajua, miten kaikki tuntuvat ajattelevan, että äidin pitäisi vain väkisin pakottaa vastentahtoinen häippäisä olemaan lasten kanssa tasan 50%, tai sitten se vain on naisten oman vika, että väsyvät ja ura jää. Ja jotenkin tuntuu myös siltä, että kun kaikki on paperilla tasa-arvoista, etenkin perheettömät helposti luulevat, että niin olisi myös todellisuudessa. Pitäisikö vain myöntää, että lapsivuodet kuluttavat äitejä rutkasti enemmän kuin miehiä ja keksiä siihen apuja?
Pakollinen lisäpointti, kaikki kunnia niille miehille, jotka oikeasti ottavat vastuuta perheestään, ottavat työelämässä takkiin ja antavat äidille tasapuolisen mahdollisuuden kehittää myös itseään. Jokainen tällaisen kanssa elävä varmasti tunnistaa sen ja arvostaa. Pakko silti faktana todeta, että se ei ole normitilanne.
Kommentit (15)
Se onko miehen taysi osallistuminen perhe-elämään normitilanne vai ei riippuu aika paljon niin iästä, sosiaaliluokasta kuin asuinpaikastakin. Todella paljon kärjistäen osallistuvia isiä on eniten nuorissa ikäluokissa jotka ovat kohtuullisen koulutettuja ja asuvat isoissa kaupungeissa. He ovat siis se joukko joka on aina muutenkin ollut uuden miehuuden eturintamassa. Tämä sitten valuu hitaasti muualle ja se miehenä ja isänä olemisen kulttuuri muuttu vähitellen muuallakin yhä laajemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden lapsen äitinä en kyllä voi oikein mistään olla samaa mieltä aloittajan kanssa. Missään vaiheessa en ole ajatellut tehdä lapsia yksin. Ihan alusta saakka mies on ollut mukana.
"Mitäs jos se isä ei nyt vain sittenkään taikaiskusta omaksu kuuntelevaa läsnäoloa ja positiivista varhaista vuorovaikutusta, vaan iskee lastenohjelman päälle ja jatkaa omia juttujaan?
No se ei lopulta johdu mitenkään siitä että hän on mies vaan että hän on itsekäs ääliö. Rajusti sanottu mutta totta.
En tarkoita tätä syytökseksi naisia kohtaan mutta ihan liian kauan on miehille sallittu tuollainen totaalisen itsekäs käytös ja vain huokailtu miten tuollaisia ne miehet vain ovat. Mutta eivät ole. Ei itsekkyys ja omaan napaan tuojottaminen ole mikään miehinen geneettinen ominaisuus vaan opittu käyttäytymismalli.
Vierailija wrote:
"Mitäs jos se isä ei nyt vain sittenkään taikaiskusta omaksu kuuntelevaa läsnäoloa ja positiivista varhaista vuorovaikutusta, vaan iskee lastenohjelman päälle ja jatkaa omia juttujaan?
No se ei lopulta johdu mitenkään siitä että hän on mies vaan että hän on itsekäs ääliö. Rajusti sanottu mutta totta.
En tarkoita tätä syytökseksi naisia kohtaan mutta ihan liian kauan on miehille sallittu tuollainen totaalisen itsekäs käytös ja vain huokailtu miten tuollaisia ne miehet vain ovat. Mutta eivät ole. Ei itsekkyys ja omaan napaan tuojottaminen ole mikään miehinen geneettinen ominaisuus vaan opittu käyttäytymismalli.
Jep. Tosin monesti se opittu käyttäytymismalli tulee esille vasta lasten jo synnyttyä. Ja yleensä katsotaan, että on naisen tehtävä kaiken muun ohella kouluttaa mies paremmaksi, ja jos ei saa sitä tehtyä, oma vika.
Suomessa lisääntyminen on 100% jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Siis vielä, jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Miksi joka päivä sama aloitus moneen kertaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset usein naiset odottaa sitä että joku muuttuisi "taikaiskusta joksikin" muuksi mitä hän on? Ei kukaan muutu sillä tavalla. Muutos lähtee aina omasta tarpeesta ei kukkokaan käskien laula. Joko on etsittävä se mies jolle nainen on tasa-arvoinen tai jostain on synnytettevä se tarve että mies itse tekee muutokset elämässä. Jos mies haluaa lapsia miksi miehelle edes annetaisiin muita vaihtoehtoja kuin huolehtia niistä lapsista. Jos taas nainen haluaa itse määrätä sen miten niistä lapsista on huolehdittava, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin palkata lastenvahti.
Vaikka lisääntyminen on oma valinta, niin naisille kuin miehille, ei voida silti sanoa, että jätä se kaikista mielekkäimmäksi asiaksi elämässäsi kokema asia tekemättä, kun sinua ei tueta ja vastuuta ei reilusti jaeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on paljon ihan normaaleja isiä, jotka eivät häivy ja ottavat vastuuta lapsistaan ja perheestään.
Lapsenvahti ei ole sama asia kuin oma äiti tai isä hoitamassa lastaan! Tai sama, että joku muu läheinen JOSKUS hoitaa, kuten täti, mummi tai paappa! Naurettavaa tarjota lapsenvahtia ratkaisuksi kaikkeen, kun isä ja äiti vain tahtovat tehdä uraa, matkustella jne! Lapsia ei pitäisi tehdä tilanteeseen, jossa he jäävät vieraiksi omille vanhemmilleen ja rahalla pyritään korvaamaan läsnäoloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taitaa olla noin. Mies elää kuin sinkku. Minä hoidan kaiken. Kerran aikaisemmin kun tästä mainitsin, tuli iso määrä alapeukkuja. Ennen lapsia mies oli kovasti sitä mieltä, että vastuut ja kotityöt jaetaan ja niin tehtiinkin. Pienen erityisen synnyttyä mies tarvitsikin omaa aikaa, eikä isovanhemmatkaan halunneet ottaa vastuuta erityisestä minuuttiakaan. Onneksi olen aina ajatellut, että teen lapsia vain sen verran, mitä pystyn tarvittaessa yksinkin hoitamaan.
Vierailija wrote:
Tuntuu, että naisia kannustetaan usein jo hyvinkin kärkkäästi työelämän ja uran haasteisiin sillä ajatuksella, että kyllä se isä sitten astuu esiin ja täyttää syntyvän tyhjiön.
Mutta mitäs jos ei täytä? Mitäs jos se isä ei nyt vain sittenkään taikaiskusta omaksu kuuntelevaa läsnäoloa ja positiivista varhaista vuorovaikutusta, vaan iskee lastenohjelman päälle ja jatkaa omia juttujaan? Ensinnäkin seurauksista syytetään jatkossakin ainoastaan äitiä, ja toiseksi välittävä vanhempi ei vain halua ottaa perusasioita pois omalta lapseltaan, vaikka olisikin henkilökohtaisesti hankalaa.
Minua ainakin lasten ollessa pieniä koko ajan kannustettuun työmatkoille, ottamaan matkustelua vaativia luottamustehtäviä ja jotenkin koko ajan tönittiin todistamaan, että pystyn laittamaan muita asioita lasten edelle. Kun sitten matkustin, sain yleensä tehdä pitkään tuplapanoksella töitä kotona, että sain arjen pyörimään taas.
Ei se vielä mitään, että laittaa lastenohjelmat päälle ja jatkaa omia juttujaan, vaan se, että on olemassa isäni kaltaisia, joilla ei ole mitään ongelmaa jättää lapsiaan täysin heitteille. Joskus sentään kärräsi meidät omalle äidilleen hoidettavaksi, kun äitini oli sairaalassa, mutta useimmiten ei. Olin alle 10-vuotias kun ensimmäisen kerran tajusin eräänä päivänä, että isäni ei aio vaihtaa alle 2-vuotiaan sisarukseni vaippaa saati tehdä tai antaa ruokaa, vaikka on kotona. Näin jälkikäteen katsottuna on suorastaan ihme, ettei mitään pahempaa kuin yksi minulta murtunut luu tapahtunut keittiön tasolta tippumisen seurauksena. Luojan kiitos olin niin lyhyt, että en esimerkiksi ylttänyt vaihtamaan vaippoja hoitopöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vierailija wrote:
Suomessa lisääntyminen on 100% jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Siis vielä, jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Miksi joka päivä sama aloitus moneen kertaan??"
No mutta eikö juuri siksi tästä vapaaehtoisesta valinnasta pitäisi myös kantaa vastuu? Monet miehet, joita ei vastuu paljon nappaa sanovat, että nainen painosti. Ei, itse suostuit siihen. Oli syy mikä tahansa, itse valitsit tehdä lapset. Kanna vastuu valinnastasi.
No ei äitiä kyllä syytetä huonoksi äidiksi, jos hänelle jää kaikki ja isä vätystelee. Kyllä sitä isää silloin sanotaan surkeaksi vätysisäksi. Ei tuollainen ap:n kuvaama ole normaalia eikä sitä pidä yrittää normalisoida. Totta on että jos jompikumpi vanhempi osoittautuu vastuuttomaksi (ja useinhan se on isä) niin toisen on vaan otettava vastuu - ei voi jättää lapsia hoitamatta jos toinen ei hoida. Se ei ole äidin syytä eikä sitä aina pysty puolison aiemmasta käytöksestä tai sanomisista päättelemään ettei puoliso tulekaan hoitamaan osaansa. Mutta kyllä meillä on valtavat määrät hyviä isiä jotka osallistuvat perheensä elämään, ovat pois töistä sairaan lapsen kanssa, kiirehtivät töistä päiväkodille, pesevät hampaita ja vaihtavat vaippoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
"Vierailija wrote:
Suomessa lisääntyminen on 100% jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Siis vielä, jokaisen, oma ja vapaaehtoinen valinta.
Miksi joka päivä sama aloitus moneen kertaan??"
No mutta eikö juuri siksi tästä vapaaehtoisesta valinnasta pitäisi myös kantaa vastuu? Monet miehet, joita ei vastuu paljon nappaa sanovat, että nainen painosti. Ei, itse suostuit siihen. Oli syy mikä tahansa, itse valitsit tehdä lapset. Kanna vastuu valinnastasi.
Kyllä. Sama pätee elatusmaksuihin. Itse valitsit tehdä lapset. Niitten elättäminen maksaa rahaa. Semmoista se on, valinnoistaan on kannettava vastuu.
Tuntuu, että naisia kannustetaan usein jo hyvinkin kärkkäästi työelämän ja uran haasteisiin sillä ajatuksella, että kyllä se isä sitten astuu esiin ja täyttää syntyvän tyhjiön.
Mutta mitäs jos ei täytä? Mitäs jos se isä ei nyt vain sittenkään taikaiskusta omaksu kuuntelevaa läsnäoloa ja positiivista varhaista vuorovaikutusta, vaan iskee lastenohjelman päälle ja jatkaa omia juttujaan? Ensinnäkin seurauksista syytetään jatkossakin ainoastaan äitiä, ja toiseksi välittävä vanhempi ei vain halua ottaa perusasioita pois omalta lapseltaan, vaikka olisikin henkilökohtaisesti hankalaa.
Minua ainakin lasten ollessa pieniä koko ajan kannustettuun työmatkoille, ottamaan matkustelua vaativia luottamustehtäviä ja jotenkin koko ajan tönittiin todistamaan, että pystyn laittamaan muita asioita lasten edelle. Kun sitten matkustin, sain yleensä tehdä pitkään tuplapanoksella töitä kotona, että sain arjen pyörimään taas.