Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä omasta "traumapersoonasta" eroon
29.04.2024 |
Luulen, että minulla on tämmöinen "valepersoona" johtuen omista elämänkokemuksistani. Olen siis 22-vuotias nainen, muuten elämässä pärjäävä, mutta olen huomannut, että ylläni on ikään kuin persoona, joka kokee, ettei voi olla vakavasti otettava. Se on erikoista, sillä se on tullut vasta hiljattain ehkä enemmän esiin. Vähän nuorempana olin itsevarma, mutta jostain syytä tuntuu, että tässä iässä minusta on tullut epävarma ja sellainen, joka ajattelee monesti ettei ole tarpeeksi "aikuismainen" tai osaa olla vakava omien asioiden edessä.
Minua on koulukiusattu ja perheessäni oli ongelmia, olen ollut huostassakin. Vaikutan ulospäin normaalilta enkä sillä tavalla ehkä epävarmalta, mutta sisimmässäni olen, enkä esim. tuo omia ajatuksiani juurikaan esiin, tai laimennan omia tunteitani hyvinkin paljon. Olen aina ollut ehkä sellainen hupsu, vaikken tyhmä, joten ehkä muut ihmiset kokevat minut sitten sellaisena. Nauran ja hymyilen paljon, ja olenkin elämänhaluinen, mutta toisaalta tuntuu, etten kuitenkaan osaa olla vakava tai vakavasti otettava. Tai osaa tai halua tuoda omia todellisia ajatuksia oikein kellekkään esiin, vaikka minulla on läheisiä.
Kommentit (9)
Disso? Huolehdi unen saannista ja tarvittaessa lääkkeet esim. Rauhoittavat, uneen, masennukseen. Et pääse ikinä eroon. Yritä rakentaa elämää muuten ja unohtaa kokojuttu. Kerro asiasta vain pakon edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on valepersoona. Sitä ei vain yleensä huomaa normaalioloissa. Mutta jos joudut persoonaasi sopivasti horjuttavaan tilanteeseen, tulet huomaamaan, että sinullakin on valepersoona.
Tai sitten en ole ymmärtänyt lukemaani.
Opettele kommunikointitaitoja ja jos sinulla on patoutunutta vihaa, kuten hyvinkin todennäköisesti on ellet ole sitä mitenkään purkanut, mieti mistä olet vihainen.
Olet jo pitkällä, kun ymmärrät traumataustan vaikutuksen elämääsi! Vielä pidemmällä kohti toipumista olet siinä, että ajattelet "traumapersoonan" olevan jotain erillistä, et sinä kokonaisuudessaan.
Traumoista ei varsinaisesti pääse eroon, mutta niitä ymmärtämällä opit valitsemaan toisenlaisia tapoja elää ja ajatella, ei niitä traumoista kumpuavia. Traumojen hyväksymisen ja käsittelyn myötä niitä oppii tavallaan myös lokeroimaan toisin: näet, ettet ole syyllinen ja traumoista riippuen joskus oppii näkemään senkin, ettei se itse aiheuttajakaan ole syyllinen, vaan olosuhteiden vanki. Sen huomaaminen voi helpottaa uhrimentaliteettia: asioita ei tehty sinulle, vaan olit tavallaan sivullinen.
Myös sisäinen puhe on tärkeää: puhutko itsellesi "traumapersoonan" kautta, vai voitko erottaa sen ja puhua itsellesi ihan omana, aikuisena itsenäsi.
Hyötyisit varmasti traumaterapiasta, sillä vaikutat olevan valmis asioita käsittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu traumapsykoterapiaan.
Olen käynyt jo terapian, ja se auttoi kyllä masennukseen, mutta en sielläkään puhunut siitä, että en osaa ottaa itseäni aina vakavasti tai en osaa luottaa muihin, että he ottaisivat. Tai sitten jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät osaa antaa tilaa tai tulevat liikaa reviirille. En tiedä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Disso? Huolehdi unen saannista ja tarvittaessa lääkkeet esim. Rauhoittavat, uneen, masennukseen. Et pääse ikinä eroon. Yritä rakentaa elämää muuten ja unohtaa kokojuttu. Kerro asiasta vain pakon edessä.
Ei ole sitäkään. Tämä on ehkä vain pikku juttu kuitenkin, koska muuten menee elämässä ihan hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on valepersoona. Sitä ei vain yleensä huomaa normaalioloissa. Mutta jos joudut persoonaasi sopivasti horjuttavaan tilanteeseen, tulet huomaamaan, että sinullakin on valepersoona.
Tai sitten en ole ymmärtänyt lukemaani.
Opettele kommunikointitaitoja ja jos sinulla on patoutunutta vihaa, kuten hyvinkin todennäköisesti on ellet ole sitä mitenkään purkanut, mieti mistä olet vihainen.
Hmm, juuri näinhän se on. Minulla siis on ihan hyvät kommunikaatiotaidot, mutta en osaa puhua itsestäni tai omista tunteistani hirveästi tai ylipäänsä "avautua" itsestäni oikein kenellekään. En myöskään halua tai osaa korostaa esim. omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni, vaikka tavallaan kyllä laittaudun päivittäin. En oikein koe ehkä itseäni kuitenkaan täysin fyysisenä olentona, vaan enemmän oman pääni sisällä jollain tasolla.
Vaikka olen hyvässä parisuhteessa ja minulla on hyviä ihmissuhteita, niin monesti ajattelen kaiken hylkäämistä. Ainoa ihminen, jolle täysin voin olla oma itseni, on siskoni, sillä jaamme melkein täysin samanlaisen huumorintajun ja samanlaisen perhekokemuksen.
Voi olla myös, että koen että tarvitsen muilta ihmisiltä paljon tilaa henkiselle tasolla, jotta voin aloittaa syvällisemmän keskustelun. Toisaalta koen olevani yksinäinen, vaikka en olekaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet jo pitkällä, kun ymmärrät traumataustan vaikutuksen elämääsi! Vielä pidemmällä kohti toipumista olet siinä, että ajattelet "traumapersoonan" olevan jotain erillistä, et sinä kokonaisuudessaan.
Traumoista ei varsinaisesti pääse eroon, mutta niitä ymmärtämällä opit valitsemaan toisenlaisia tapoja elää ja ajatella, ei niitä traumoista kumpuavia. Traumojen hyväksymisen ja käsittelyn myötä niitä oppii tavallaan myös lokeroimaan toisin: näet, ettet ole syyllinen ja traumoista riippuen joskus oppii näkemään senkin, ettei se itse aiheuttajakaan ole syyllinen, vaan olosuhteiden vanki. Sen huomaaminen voi helpottaa uhrimentaliteettia: asioita ei tehty sinulle, vaan olit tavallaan sivullinen.
Myös sisäinen puhe on tärkeää: puhutko itsellesi "traumapersoonan" kautta, vai voitko erottaa sen ja puhua itsellesi ihan omana, aikuisena itsenäsi.
Hyötyisit varmasti traumaterapiasta, sillä vaikutat olevan valmis asioita käsit
Tämä on totta kyllä, mutta olen tavallaan jo toipunut. Tavallaan koskaan ei pääse kaikesta eroon ja sekin täytyy hyväksyä. En ajattele omia traumojani ja pidänkin itsestäni. Mutta silti tuntuu, että olen jollain tavalla ainakin yksinäinen ihminen. Ehkä syyllisyyden tunne joskus muistuttaa tarmoistani huonoina päivinä, mutta niitäkään ei ole usein enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on valepersoona. Sitä ei vain yleensä huomaa normaalioloissa. Mutta jos joudut persoonaasi sopivasti horjuttavaan tilanteeseen, tulet huomaamaan, että sinullakin on valepersoona.
Tai sitten en ole ymmärtänyt lukemaani.
Opettele kommunikointitaitoja ja jos sinulla on patoutunutta vihaa, kuten hyvinkin todennäköisesti on ellet ole sitä mitenkään purkanut, mieti mistä olet vihainen.
Mitä tällä tarkoitat?
Hakeudu traumapsykoterapiaan.