Vanhemmuus perheväkivallan jälkeen

Kaipasin vinkkejä ja vertaistukea muilta vanhemmilta, jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa lapsensa toisen vanhemman toimesta.

Erosta on jo aikaa, mutta vasta nyt lapsen kasvettua ja oman tahdon ym kehittymisen myötä huomaan, että menen ihan lukkoon ja paniikkiin, jos lapsi tekee jotakin sellaista mitä sain osakseni silloin: lyömistä, kiusantekoa, huutoa, raivoamista. Lapsi oli niin pieni kun muutimme, etten usko hänen muistavan mitään tuolloin näkemästään tai kokemastaan. Minäkin jo tässä välissä unohdin ne asiat. Vaan miten saada omat tunteet ja ajatukset kuriin ja pidettyä mielensä tyynenä, kun tilanteet tuntuvat ikäänkuin toistuvan, vaikka ne ovat varmaankin ihan normaalia lapsen kehitykseen kuuluvaa asiaa. Olen varmaankin herkistynyt väkivallalle tai sen uhalle. Vaan miten rakastaa (ja kasvattaa!) lasta, jonka toiminta herättää itsessä pakoreaktion. Onko olemassa jotakin väkivaltaa kokeneiden vanhempien yhdistystä?