jos isi "hylkää perheensä" työn vuoksi, mitä sanoa lapsille?
Miehelläni on hieman erikoinen työ. Työtä voi tehdä vain hesassa, turussa ja rovaniemellä ja oulussa. Itse asumme tampereella.
Mies reissaa ja on on noin joka toisen viikon kotona ja joka toisen reissussa lähinnä oulussa ja telee noin 8-22 vuoroa poissa olleessaan... Tätä on ollut 15 vuotta.
Nyt on ehdotettu että jonkun pitäisi siirtyä rovaniemelle kokonaan, ikuisesti... ma-pe, klo 8-16, viikonloput vapaata.
Ja jonkun siirtyä helsinkiin viikko töitä, viikko vapaata meiningillä. Olin ihan innoissani että menisi helsinkiin töihin kun olisi sitten lyhyempi tuo työmatka ja olisi mahdollista joskus kesken työviikkoakin käydä kotona ilta...
Mieheni oli sanonut pomolleen että hän kyllä siirtyy mihin käsketään. Ei ollut erikseen sanonut että haluaa helsinkiin, vain että on valmis siirtymään.
Siis WTF??????????????????????????????????????????????
Meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja yhdessä oloa 20 vuotta takana. Mitä mies ajattelee, hylkäävänsä perheensä vai????
Jotenkin oletan että tuonne rovaniemelle ei ole kovinkaan paljon halukkaita ja jos mieheni ilmoittaa että" hei ihan sama minne mut siirrätte, reissanhan nyttenkin" niin tottakai mieheni siirretään sinne rovaniemelle sitten.
Ja sehän tarkoittaa mitä? Että nähdään joskus jouluna ja kesälomilla vai?
Ei jumalauta. Maalaan ehkä piruja seinälle koska siirtoa ei ole vielä käsitelty. Siirto tulisi olemaan vuoden päästä ja se tehdään. Mutta mitä tällaisessa tilanteessa voisi sanoa lapsille jos se toteutuu?
Että isin oli pakko mennä? Rakastaa meitä kuitenkin, pusi pusi... Puhua suoraan sanoen paskaa lapsille?
Koska isin ei ole pakko mennä. Aina on vaihtoehtoja ja itse on mies antanut työnantajalleen siunauksen siirrättää itsensä pohjoiseen.
Taitaa vain haluta meistä eroon. Ei kai tässä muutakaan voi enää uskoa.
Olen ihan pökerrykissä ja suruissani.
Kommentit (13)
kun vauva oli 6kk ja jäi sille tielle. Sattui rakastumaan kollegaansa siellä (muka vasta siellä...juuh). Mulla tilanne parempi siinä mielessä että vauva ei vielä ymmärtänyt mitään. Isä ei ole nähnyt lasta nyt neljään vuoteen ja muhun hänen päätös sattuu varmaan loppuelämäni. t. yh
Jos et, niin sorry, sulla ei ole äänivaltaa.
Onko todella samalla palkalla mahdollista tehdä työtä siten, että Rovaniemellä ma-pe 8-16 joka viikko ja Helsingissä ma-pe 8-16 ja sitten viikko vapaata? Jos on, niin miehesi on hölmö sanoessaan että what ever.
Ja miksi ette voi lähteä mukaan Rovaniemelle?
muuttaneet miehen työn perässä koko ajan. Ennen lapsia asuimme rovaniemellä kaksi vuotta, sitten lasten synnyttyä oulussa 5vuotta.
Palasimme kotikaupunkiimme lasten koulujen aloitusvaiheessa koska täällä meillä on suuret tukiverkot ja koska mies reissaa niin ajattelimme että täällä on tukipiste ja piste. Lapsetkin ovat jo sen verran isoja 12v ja 9v että en nyt raaskisi irrottaa heitä kaikesta tästä ja muuttaa 800km päähän siksi että isänsä ei osaa päättää. Enkä uskoisi itse olevani onnellinen jos joutuisin muuttamaan rovaniemelle takaisin eläkeikääni asti.
Että vastaus kysymykseesi. Kyllä, kyllä se tuntuisi maailmanlopulta muuttaa rovaniemelle!!!
sinulle mahdoton ajatus? jos asuisitte miehen työpaikan lähellä niin myös yhteinen aika olisi järjestettävissä? onko sinulla mahdollista saada sieltä töitä?
olen todellakin töissä ja siihen päälle vielä opiskelen yliopistossa lisää..
Ja mies saisi saman palkan helsingissä ja rovaniemellä. Rovaniemellä olisi se 8-16 työ ja hesassa 8-22 sen viikon kun on pois josta muodostuu sen verran ylitöitä että on se joka toinen viikko vapaa...
Että ihan tyhmähän tuo äijä on!!!
Oikeesti, ei tohon muuta osaa sanoa. Jos tuntisin miehesi pomon hyvin niin saattaisin voida pirauttaa hänelle ja kertoa "perheen toiveet siirrosta", mutta jos en tuntisi niin kyllä mä pistäisin miehen keskutelemaan pöydän ääreen tai sitten kutsun tekstarina parisuhdeterapiaan jossa sitten asiaa käsiteltäisiin. Tekisin miehelle selväksi että tämä ei vetele, nyt on ratkaisun paikka.
Sun mies on todella itsekeskeinen.
muuttaneet miehen työn perässä koko ajan. Ennen lapsia asuimme rovaniemellä kaksi vuotta, sitten lasten synnyttyä oulussa 5vuotta. Palasimme kotikaupunkiimme lasten koulujen aloitusvaiheessa koska täällä meillä on suuret tukiverkot ja koska mies reissaa niin ajattelimme että täällä on tukipiste ja piste. Lapsetkin ovat jo sen verran isoja 12v ja 9v että en nyt raaskisi irrottaa heitä kaikesta tästä ja muuttaa 800km päähän siksi että isänsä ei osaa päättää. Enkä uskoisi itse olevani onnellinen jos joutuisin muuttamaan rovaniemelle takaisin eläkeikääni asti. Että vastaus kysymykseesi. Kyllä, kyllä se tuntuisi maailmanlopulta muuttaa rovaniemelle!!!
Eli ymmärrän kantasi. Tuon ikäisille lapsille lisäksi muutto olisi tosi ikävä.
En itsekään hyväksyisi :(
Aloitus kuulosti tällaiselta perus AV-kamalta "haluan hoitaa lapsen kotona 6-vuotiaaksi ja arvostan laadukkaita lastenvaatteita ja olen hurahtanut niiden hankkimiseen ja lisäksi harrastan siustamista" -tyypiltä jotka sitten itkevät kun ne perhettä elättävät miehet tekevät uravalintoja jotka vievät heidät pois Stockmannin piiristä ;)
kanssa asiasta? Miksi hänelle on aivan sama minne lähtee?
Joskus miehet saattavat olla vain niin ajattelemattomia, ettei heille edes tule mieleen, että joku asia ei ihan toimi perheellisellä.
Entä voiko olla mahdollista, että työt loppuisivat, jos hän ei ole myötöämielinen työnantajaa kohtaan ja mene sinne minne käsketään?
miehen perässä! Se on varma!!
Säälittää vaan lapset. Mies ollut heille hyvä, rakastava ja osallistuva isä kaikinpuolin. Mutta kun jos isi jota lapset palvovat yht´äkkiä muuttaa 800 km päähän, niin halleluujaa. Tajuaakohan mies edes mitä on mennyt sanomaan ja mitä asia toteutuessaan toisi.
Äsken kun rähjäsin asiasta miehelle puhelimessa, löi hän luurin korvaan ensin tokaistuaan että mikä vittu mua vaivaa... ja että enkö tajua että ei hän ole siinä asemassa että voisi alkaa vaatimaan jotain tiettyä paikkaa missä töitä haluaa tehdä ... Sanoin vaan että hän on kahden lapsen isänä velvollinen sanomaan toiveensa olla perheensä lähellä eikä olla vaan että ihan sama..
AP
Minä olen upseerin tytär, joten lapsena muutimme isän työn perässä milloin mihinkin ja melko useastikin. Siihen tottui. En tiedä, oliko nyt kauhean hyvä asia, mutta ei se maailman loppukaan ollut.
Eikä isäni ollut itsekäs :), vaan siihen aikaan pakkosiirrot olivat ihan normaalia puolustusvoimissa. En tiedä, ovatko nykyään.
muuttamaan mihinkään tampereelta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa on aina muutto paikasta toiseen ja siellä sosiaalisen elämän/töiden solmiminen.
Omatkin vanhemmat alkavat olla sen verran iäkkäitä että ainoana lapsena tunnen myös heistä vastuuta.
Ja jotenkin kun olen 15 vuotta miehen työn vuoksi joustanut ja reissannutkin pitkin suomea ja ottanut päävastuun kodista ja lapsista, en jaksa enää.
Koen että nyt olisi miehen vuoro asettua. Ja jos ei asetu, niin menköön yksinään.
Kyllä se niin on, että ensi syksyyn mennessä mies voisi vaikka etsiä uuden työpaikan, jos haluaisi. Meidän lapsilla on samanlainen työkeskeinen isä, sillä poikkeuksella että harvoin kotona ollessaan ei silloinkaan ole isä lapsilleen vaan tarvii omaa aikaa jotta jaksaisi taas töitä. =( Mutta olen ap kanssasi samaa mieltä, nyt aikaa olla miehen aika joustaa, ei sinun ja lapsien.