Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?

Varmaan luonne selittää, osa on iloisia ja elämänmyönteiset jo lapsesta ja no, ne toiset eivät. Omalle toiminnalleen sokeutuu. En koe että olisin valittaja, mutta kun mietin elämääni huomaan että keski-iässä alkaa olla elämänkokemusta niin että epäkohtiin on helpompi puuttua kun nuorempana. 

Valittajat ovat rakentaneet toimivan Suomen. Ongelma on juuri nämä hiton ikihymyilijät, joille kaikki on ihanaa ja kaunista, vaikka olisi ihan päin persettä.

No musta on tullut valittaja, koska keski-iän kriisissä olen tajunnut että mun elämäni meni ihan pieleen, eikä monilta osin sitä ole enää mahdollista korjata. Tyytymättömyys omiin menneisyydessä tehtyihin valintoihin, ja elämäntilanteeseen joka niistä on seurannut, on siis aiheuttanut vaikean keski-iän kriisin. Vaihdevuodet myös tietysti tekevät oman osansa soppaan. 

Sehän on tutkittukin, että ihmiset on yleensä kaikkein tyytymättömimpiä elämäänsä 40-50 ikävuosina. Sen jälkeen taas onnellisuus alkaa lisääntyä. Eli aika tavallista on, mutta ei tarkoita että ihminen olisi loppuikänsä ruttunaamainen valittaja. Ja kaikille ei toki tule tällaista kriisivaihetta ollenkaan.

Terveys ja varallisuus ovat vaikuttavat tekijät. Täytyy yrittää pitää noista kiinni tai kehittää niitä ennenkuin muuttuu ruttunaamaksi.

No voi hyvänen aika. Eihän me kaikki vanheta samalla tavalla. Toiset pysyy terveenä hautaan saakka ja toiset sairastuu keski-iässä jo vaikka ja mihin sairauksiin. Tulee unettomuutta ja voimakkaita kipuja itselle tai puolisolle jota joutuu hoitamaan. Ihmissuhteet voi mennä solmuun kenen kanssa tahansa ja milloin tahansa. Helppo se on hymyillä ja olla positiivinen jos kaikki on hyvin. Typerä aloitus, kait nyt jokainen aikuinen tietää että elämä ei kohtele tasapuolisesti.

asenne

Osittain johtuu luonteesta osittain tottumuksedta. Jotkut ovat tyytyväisimpiä kun kaikki on huonosti ja saa valittaa 

Täydellinen elämänkokemuksen puutostila saa kysymään tämän kaltaisen kysymyksen. Ap, mene ovesta ulos maailmaan ja elä. 

Vierailija kirjoitti:

asenne

Bingo👍

Naiset on niitä ruttunaamaisia, miehet iloisia.

Vierailija kirjoitti:

Valittajat ovat rakentaneet toimivan Suomen. Ongelma on juuri nämä hiton ikihymyilijät, joille kaikki on ihanaa ja kaunista, vaikka olisi ihan päin persettä.

Tässäpä oikein perisuomalainen mielipide: Aidot ihmiset murjottavat, hymyilijät ovat teeskentelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niitä ruttunaamaisia, miehet iloisia.

😅🤣😂🤣🤣🤣🤣🤣😅😅😅😅

Et sinä voi ap siihen niin kauheasti vaikuttaa, muuta kuin yrittämällä pitää huolta siitä että elämäsi puitteet ovat ok. Mutta muuten et voi tietää mitä siinä iässä tapahtuu esim. hormonallisten ja muiden ikääntymismuutosten myötä, miten terveys jne. Se on vähän kuin murrosikä, ei sitäkään pysty estämään esim. olemalla kovin positiivinen. Myllerrys tulee, toisille pahempana ja toisille lievempänä, mutta se tulee ja menee ja elämä jatkuu. Sama on keski-ikään liittyvien fyysisten ja psyykkisten haasteiden kanssa. 

No pyrin olemaan positiivinen mutta välillä kyllä on naama rutussa ja veeituttaa. 

Mulla on kovat hermosäryt mihin ei auta mikään. 

Lapseni on vakavasti sairas 

Teen 2 työtä, että saan perheen elätettyä. 

Välillä kyllä joo, ottaa kupoliin ja huolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittajat ovat rakentaneet toimivan Suomen. Ongelma on juuri nämä hiton ikihymyilijät, joille kaikki on ihanaa ja kaunista, vaikka olisi ihan päin persettä.

Tässäpä oikein perisuomalainen mielipide: Aidot ihmiset murjottavat, hymyilijät ovat teeskentelijöitä.

suomi on euroopan onnellisin maa 😆

Kaiken ikäisille: valittaminen ja mariseminen on turhaa, jos ei ole aikomustakaan tehdä muutoksia parempaan. On olemassa tilanteita, joihin et voi vaikuttaa. On asioita, joihin voit. Saan itsenikin kiinni silloin tällöin turhasta kitisemisestä. Onko näin, että itsestään selviä hyviä asioita elämässä arvostaa vasta sitten, kun ne menettää. Olen terve ja minulla on pari todella hyvää ystävää - siinäpä syytä olla kiitollinen joka ikinen päivä!

Keski-iän kohta ylittävänä sanon, että samaa minäkin välillä mietin. Toisaalta on rankkaa kun mieli pysyy nuorena ja keho alkaa murtua alta. Kolottaa, selkä kipeä, paino nousee, naamaa ei enää meinaa tunnistaa, tukka ei ainoastaan harmaannu vaan myös ohenee, ihoon tulee näppyjä, läiskiä ja länttejä. Onneksi niitä ei kunnolla enää näe kun lähinäkö on kadonnut jo kilsojen päähän. 

Oma elämäni on kaikesta huolimatta tällä hetkellä ehkä parasta ikinä. Mies on yhtä lailla ottanut osumaa elämästä. Itsetunto, hyvä mieli ja vakaa olo on suht pysyvä olotila. Huoli on enemmän nuorista, teidän jaksamisesta, yksinäisyydestä, uupumisesta meidän vanhenevien taakan alla. En ole vielä eläkkeellä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta yhtään ei harmita jos minulta leikataan, jotta teille tulee hieman helpompaa. 

Mä en ole huomannut että iällä olisi mitään merkitystä. On ihmisiä jotka ovat katkeria ja valittavat joka asiasta, kaikki on aina viturallaan, ihan nuoriakin ihmisiä. Se on elämän asenne, ei ikä joka tätä ankeutta aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole huomannut että iällä olisi mitään merkitystä. On ihmisiä jotka ovat katkeria ja valittavat joka asiasta, kaikki on aina viturallaan, ihan nuoriakin ihmisiä. Se on elämän asenne, ei ikä joka tätä ankeutta aiheuttaa.

Ero on se, että nuorilla on yleensä vielä jotenkin tallessa kyky hillitä omia tunteitaan vieraiden keskuudessa. Ylivoimaisesti suurin huonosti käyttäytyvien asiakkaiden ryhmä ovat juurikin keski-ikäiset. Teinit ja nuoret yrmyilevät keskenään tai perheen sisällä, mutta kyllä aspana ne törkeimmät huutajat ja valittajat ovat lähes poikkeuksetta keski-ikäisiä.

Koska jotkut on tuollaisia myös nuorena. En ymmärrä kysymystä. Nuorissa on myös katkeria ja vmäisiä mutta keskityt tässä liikaa vain keski-ikäisiin