Lue keskustelun säännöt.
Luin iltasanomasta tuon katumus jutun
14.04.2024 |
En valitettavasti osaa linkittää sitä tähän. No kuitenkin,se sai miettimään että pitäisi sanoa yhdelle ihmiselle että haluaisin hänen kanssaan enemmän mutta en sano kun hän on varattu,ei kovin onnelliselta vaikuta mutta en silti uskalla. Vaikka hän ei tuntisikaan samoin niin pitäisi sanoa ettei vanhana sitten kaduta.
Olisi myös pitänyt exälle sanoa suorat sanat siitä miten kohteli minua mutta en ole koskaan sanonut. Se jätti niin syvät arvet ettei ne parane ikinä.
Kadun sitä että en uskalla avata asioista suutani vaan kiltisti otan kaiken vastaan,se ei ole hyväksi.
Kommentit (6)
Mitä ihmettä joku menneisyyden katuminen auttaa tai muuttaa? Jotkut asiat on parasta vaan unohtaa ja jatkaa elämäänsä tekemiensä valintojen kanssa pärjäten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä joku menneisyyden katuminen auttaa tai muuttaa? Jotkut asiat on parasta vaan unohtaa ja jatkaa elämäänsä tekemiensä valintojen kanssa pärjäten.
Ei se varmaan autakaan sitähän se katumus juuri on kun tajuaa vasta liian myöhään että olisi pitänyt tehdä tai toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä joku menneisyyden katuminen auttaa tai muuttaa? Jotkut asiat on parasta vaan unohtaa ja jatkaa elämäänsä tekemiensä valintojen kanssa pärjäten.
Jutun idea oli se että vanhemmat naiset kertovat mitä katuvat neuvona nuorille naisille jotta he eivät tekisi samoja virheitä.
Ja todella moni katui liiallisra kiltteyttä. Nykyisistä keski-ikäisistä ja vanhemmista naisista todella monet on kasvatettu kilteiksi tytöiksi, joiden piti laittaa muiden tarpeet aina omien tarpeiden edelle. Jopa siinä määrin ettei osa enää edes osannut ajatella mitä itse haluaa, vaan eli muiden toiveiden mukaan ja ihmetteli sitten hiljaa mielessään miksi ahdistaa ja on paha olla vaikka kaikki on niin sanotusti hyvin.
Aina sanokaa mitä ajattelette, sillä ei ole mitään väliä vaikka se olisi vähän noloa tai toinen ajattelisi että mitäs ihmettä tuo tossa edelleen kitisee. Te saatte itse rauhan, että olette sanoneet.
Mä itse vatvoin viestin lähettämistä omalle entiselle kumppanille ties kuinka kauan koska mä ajattelin, että tää tyyppi ei halua kuulla musta mitään, hän oli varattukkin. Ainut asia mitä mä halusin sanoa oli anteeksi, että olin typerä.
Mä laitoin sen viestin koska mun täytyi sanoa se. Olisin mä voinut olla sanomatta ja unohtaa vaan koko touhun, mutta mulla oli vahva tunne, että mun täytyy sanoa se.
En mä välittänyt vaikka hän seurustelee. Asia sanottu ja tehty. Mikään ei ole pahempaa kuin jättää kaikki vaan tekemättä sen takia että viitsi kun on "noloa".
Kyllä exäsi tiesi, miten kohteli sinua. Häntä ei vain kiinnostanut kohdella sinua paremmin. Ei siinä sanomiset tai sanomatta jättämiset vaikuta mitenkään.
Ja omasta ihastuksesta kertominen varatulle menee kyllä kategoriaan noloa ja lapsellista.
Mua kaduttaa, että en nuorempana kuunnellut sisäistä ääntäni, vaan menin naimisiin tunnekylmän ja negatiivisen miehen kanssa.
En koskaan tullut ajatelleeksi että hän tosiaan jäisi sellaiseksi. Luulin, että pystyn muuttaamaan hänet positiivisemmaksi ja rakastavaksi.
Silmäni avautuivat vasta, kun huomasin hänen olevan ihan luonnollisesti tunnekylmä ja negatiivinen myös lapsillemme :(