Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon pidätte kulisseja yllä elämässä?
14.04.2024 |
Itseäni väsyttää kulissien pitäminen. Olisi ihana uskaltaa avoimesti olla millainen on. Mutta kun olen niin tehnyt, niin ei se oikein ole toiminut.
Miten muut? Ja kulisseilla tarkoitan siis sitä, että esimerkiksi itseni pitää työn takia vaikuttaa tietynlaiselta. Ja koska piirit ovat niin pienet niin tuntuu että valtavasti tuttujani on jotain kautta yhteydessä minuun myös työelämässä joten kulisseja täytyy pitää yllä myös vapaa-ajalla sen takia.
Kommentit (22)
Ihan yleistä, pitää näyttää naapureille ja sukulaisille että hyvin menee. On hienot autot pihalla, talo ja kesämökkikin ja yllättäen on kaikki velaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole koskaan ollut mitään tarvetta pitää minkäänlaisia kulisseja. Harvalle tosin kannattaa kertoa, paljonko meillä on omaisuutta.
Ennen eroa pidettiin yllä onnellista parisuhde- kulissia vuosikausia. Se oli äärimmäisen raskasta. Luojan kiitos nyt saan olla oma itseni.
Minulla on työminä ja vapaa-ajan minä. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Töissä on työrooli, josta ei voi lipsua. Vapaa-ajalla olen enemmän oma itseni, koska työni ei siellä ollessa enää määrittele minua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleistä, pitää näyttää naapureille ja sukulaisille että hyvin menee. On hienot autot pihalla, talo ja kesämökkikin ja yllättäen on kaikki velaksi.
Tämä on todella yleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä. Oon elämässäni menettänyt kirjaimellisesti ihan kaiken ja ollut siitä avoin. Mukavampi kun ympärillä on vain aitoja ystäviä. Osa laittoi välit poikki kun lapseni oli kuollut ja firmakin meni konkurssiin. Jotkut ei kestä sellaista, ei osaa kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen eroa pidettiin yllä onnellista parisuhde- kulissia vuosikausia. Se oli äärimmäisen raskasta. Luojan kiitos nyt saan olla oma itseni.
En pidä kulisseja...paitsi appivanhemmille. En halua aiheuttaa heille lisähuolta. Heidän poikansa on alkoholisoitunut vakavasti. Se on raskasta.
Ei ole hirveästi tarvetta. Perhe ja ystävät tietävät meistä kaiken paitsi sen ettei seksiä enää ole. Ja se taas ei kuulu muille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä elää tälläistä kulissielämää. Vaikuttanut mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin.
Sen verran elän kulissielämää, että esitän toisinaan vähän jaksavampaa mitä olenkaan. Ihmisten suhtautuminen mielenterveyden häiriöihin ei ole kovin avarakatseista. Muutoin pyrin elämään totta itselleni. Jotkut elämänvalintani ovat normista poikkeavia, mutta en jaksa enää välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se kulissien pitämistä, jos ei kerro kaikkia negatiivisia asioita elämästään kenellekään? Mä en valehtele asioistani, jätän vaan osan kertomatta, joten jotkut asiat saattaa vaikuttaa olevan paremmin kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleistä, pitää näyttää naapureille ja sukulaisille että hyvin menee. On hienot autot pihalla, talo ja kesämökkikin ja yllättäen on kaikki velaksi.
Mikä saa aikuiset ihmiset tuohon? Onko se sosiaalinen paine: on huonompi heti jos ei tuota ns omaisuutta = velkaa ole?
silloinhan on ns aikuisen itsetunnossa jotain vinossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki parisuhteen ja perheet on enemmän ja vähemmän kulisseja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työminä ja vapaa-ajan minä. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Töissä on työrooli, josta ei voi lipsua. Vapaa-ajalla olen enemmän oma itseni, koska työni ei siellä ollessa enää määrittele minua.
Tämä ei vain itselläni toimi, sillä omalla urallani verkostot ovat niin kaikki kaikessa. Ja kuten sanoin, niin piirit ovat niin pienet että tuntuu että työelämä ja sen verkostot/siihen vaikuttavat verkostot on mahdotonta pitää täysin erillään.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran elän kulissielämää, että esitän toisinaan vähän jaksavampaa mitä olenkaan. Ihmisten suhtautuminen mielenterveyden häiriöihin ei ole kovin avarakatseista. Muutoin pyrin elämään totta itselleni. Jotkut elämänvalintani ovat normista poikkeavia, mutta en jaksa enää välittää.
Minulla on päinvastaisia kokemuksia. Sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja akuuttiin ahdistuneisuushäiriöön. Olen kertonut siitä niin töissä, kavereilleni kuin sukulaisillenikin. Olen saanut valtavasti tsemppiä osakseni, eikä kukaan ole käyttäytynyt ikävästi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki parisuhteen ja perheet on enemmän ja vähemmän kulisseja.
Vai niin. Kannattaa tulla meille katsomaan. Minusta näkee kilometrin päähän ettei kaikki ole kunnossa, sitä ei pysty peittämään millään (sairaus). Sen ehdoilla mennään. Mihinkään kulisseihin ei tässä kohtaa ole sen enempää voimia kuin kiinnostustakaan.
En pidäkulisssia. Olen aina esim. puketunut tasan niinkuin itse haluan. Samoin hiukseni. Ihmiset vissiin tottuneet tähän. En reagoi kenenkään kulisseihin. Jokainen pörrätköön omalla tyylillä tämän lyhyen elämän. Täälläkin päivät pitkät mouvutaan tuntemattomana esim. vaatteista.. Huoooohhh.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleistä, pitää näyttää naapureille ja sukulaisille että hyvin menee. On hienot autot pihalla, talo ja kesämökkikin ja yllättäen on kaikki velaksi.
Ihan todella rasittavaa näytellä köyhempää kuin mitä on. Asunto, kesämökki ja autot ovat velattomia ja sijoituksissa satoja tuhansia. Ja ei tarvi esitellä kavereille, muuta kuin köyhää ja velkaista.
En pidä kulisseja, en vapaa-ajalla enkä työelämässä.
miksi pitäisin 😳?