Lue keskustelun säännöt.
raskaana ja epätodellinen olo, ov
03.02.2011 |
odotan kolmatta lasta rv 32. isommat on jo koululaisia, tämä on iltatähti.
olen suhtautunut melko neutraalisti odotukseen ja vauvan tuloon. olen ostanut tasan yhden bodyn ja yhden myssyn, en yhtikäs mitään muuta vauvan tarviketta vielä. äitiyspakkauskin odottaa avaamista. ympärillä olevat ihmiset hössöttää enemmän kuin minä itse, sukulaiset kaverit huokailee ihastuksesta kun näkevät vauvan vaatteita jossain..
onkohan mussa joku vika kun en innostu tästä?
tiedän että asiaan vaikuttaa se että tulokas on kolmas poika, ja salaisuus ei ole että tyttöä yritettiin. tosi moni onkin todennut että "teette sitten heti neljännen" kun kerrottiin et poika tulossa.. ihan kuin poika olisi kaikille hurja pettymys. ja oon huomannu että onkin, äitini vaati saada nähdä ultra kuvan missä näkyy munat.. tosi moni kommentoinut muutenkin että no voi poika.
ja onpa ollu kiva kuunnella päivittelyjä myös siitä miten iso maha minulla on.. ei mukavaa ollenkaan kommentit "ai vielä kahdeksan viikkoa, luulin että ihan pian kun mahakin on NOIN ISO, vai onko tulossa kaksoset". :( ihmiset vois miettiä
Kommentit (7)
Mitä enemmän lapsia tulee, sitä vähemmän raskauksista jaksaa hössöttää. Ja tietysti jos oli se tyttö mielessä niin poikaan sopeutuminen voi vähän kestää. Mutta oikeasti
kolme poikaa on ihan hyvä juttu. Ei tarvi erikseen ostella tyttöjen juttuja, vaan kaikki menee sitä samaa rataa. Sitä paitsi pojat on teineinä syötävän ihania ;D
t. neljän pojan ja yhden tytön äiti. Se tyttö on siellä välissä onneksi ettei kukaan luule että yritettiin sitä epätoivoisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentit nauratti lähinnä. Ja ihan oikeassahan nuo olivat...
Ihmiset ei ajattele ollenkaan. Kun on raskaana, niin tuntuu että on vapaata riistaa kaikille. Kaikki kokee että raskaana olevan naisen ulkonäköä saa kommentoida ihan miten paljon vaan. Aluks kaikki sanoo kuinka nainen hehkuu ja sen jälkeen tulee ne ootpa turvoksissa, ootpa lihava, onko tullu paljon kiloja?
Mun oma mummo sano mulle, että "sinä se vaan lihot koko ajan lisää. ootko nyt ihan varma ettei oo kahta?" Ja tarkennuksena. Mä en oo kasvanu mistään muualta kun mahasta, eikä edes turvotusta vielä ole.
Tsemppiä sulle!
Yritä välillä ottaa aikaa vaan mahan kanssa ja unohtaa kaikki inhottava. Tää on ainakin auttanu mua, kun oon itkeny kaikkia ulkonäkö kommentteja.
Luin juuri raskausmasennuksesta, joka on pahimmillaan viikolla 32 suunnilleen. Jospa sulla on sellainen? Itse olen ollut joka raskauden aikana tosi surkealla mielellä ja masentunutkin, mutta se on mennyt ohi sitten heti kun vauva on syntynyt. Ennen syntymää sitä on vaan pullea maha, typerästi kommentoivia ihmisiä ja kaikenlaista vaivaa muutenkin. Sitten kun se vauva syntyy, alkaa kiva vaihe.
Musta olisi ihanaa, jos olisi kolme poikaa! Pojat on niin ihania, sekä pienenä että isona. Meillä on vaan tyttöjä (mutta on nekin kivoja).
Mutta itse, kun odotin esikoista, niin testin jälkeen "tiesin" että poika tulee. Kukaan muu minun lisäkseni ei uskonut poikaan kaikki väitti, että tyttö.
Kunnes sitten rakenneultrassa kerrottiin,että poika tulee, niin olinkin pettynyt!! Todella outo fiilis oli. Liekö sitä sitten vaan niin muitten mielipiteiden alla on ajatellut muuta?
Ja todellakin rakastan poikaani ylikaiken!
Ja minä olin kanssa todella isomahainen!
Paljon tsemppia sulle ap ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vasta yksi lapsi, mutta silloinkaan en raskausaikana jaksanut hössöttää tai osannut ostella vauvanvaatteita. Mutta kun vauva syntyi, huomasin, että kaiken ehtii myöhemminkin. Ja nee harvat vaatteet, joita olin ostanut eivät mielestäni sopineetkaan juuri tälle persoonalle :D älä siis stressaa ainakaan mistää vaatteista. Kyllä siitä shoppailusta ja söpöstelystä sitten innostuu, kun vauva on syntynyt.
Ja raskaana tunteet vellovat ristiriitaisina puoleen jos toiseenkin. Sano kommentoijille, että pitävät mielipiteensä omana tietonaan. Ja ajattele, että muutaman kuukauden päästä vatsa on muisto vain, silloin on aivan sama, oliko se pieni vai iso :)
Ja nuo tyttö-poika-pohdinnat unohtuvat saman tien, kun vauva on sylissä.
tästä. en pysty innostumaan, en.
luin oman tekstini ja alkaa itkettää.. :(
ap