Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä näin käyttäytyvän ihmisen kanssa?
03.02.2011 |
Minulla on yksi ystävä, jonka puheet on aika korkealiitoisia ja olen välillä epäillyt, että voiko ne pitää paikkaansa, suoraan en sitä tälle ihmiselle ole kehdannut sanoa, mutta sain hyvän tilaisuuden tässä kerran kysellä hänet koko ikänsä tunteneilta ihmisiltä siis hänen siskolta ja äidiltään ja molemmat kertoivat, että moni asia, jota hän on minulle puhunut, että hän olisi tehnyt tai olisi hänen elämässään tapahtunut niin ei ole oikeasti tapahtunut vaan ne ovat tämän ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Esimerkinä nyt vaikka, sanotaan, että tämä ihminen olis vaikka Anniina nimeltään, joka siis kertoo asioita, jotka ei pidä paikkaan ja siskonsa vaikka Emmi ja äitinsä Leena. Esimerkiksi hän on minulle kertonut antaneensa lapsensa teini-ikäisenä adoptioon ja että olisi asunut ulkomailla ja nämä siis ei kumpikaan pidä paikkaansa. Tämä Anniina myös vaikuttaa uskovan tähän kertomaansa, vaikkei se oikeasti olekaan totta.
Lisäksi tämä Anniina elää parisuhteessa "Ossin" kanssa, mutta hänellä on toinen mies, jolle hän on kertonut asuvansa yksin tai paremminkin kolmen koiransa kanssa ja että hän vie koirat aina hoitoon kun lähtee jonnekin, vaikkei hän todelisuudessa koiria minnekään vie vaan miehensä hoitaa ne kun hän huinaa millon missäkin.
Eli valehtelee siis kaikessa enkä enää pysty uskomaan mitä tämä Anniina minulle kertoo. Olen nyt yrittänyt antaa hänen puheidensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta sekään ei aina ole niin helppoa kun kuvittelisi.
Olen myös miettinyt, että pitäisikö tuohon puuttua ja tarvitsisiko tämä Anniina jotain hoitoa, koska sen minäkin käsitän, ettei tuo nyt mitenkään normaalia ole.
Aina tämä Anniina on kuulemma ollut huomionhakuinen ja siksi päästellyt millon missäkin ns. valkoisia valheita, jotta saisi huomiota, mutta näin räikeää se valehtelu ei kuulemma aiemmin ole ollut. Myös tämän Anniinan äiti ja sisko ovat ymmällään, että mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (9)
minua vähän huolestuttaajeni mielestä pojalla on vain vilkas mielikuvitus.
En usko enää mitään mitä se poika kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri, joka on tällainen. Tosin hän ei yleensä valehtele tutussa seurassa, vähän vieraammassa alkavat tarinat muuttua fantastillisiksi. Hänellä on aivan älytön tarve päteä. Hän on kyllä myös todella älykäs, monipuolisesti sivistynyt, taitava ja varmaankin myös kokenut ihminen, mutta silti on aina pakko vähän lisäillä.
Kakkoselle on kyllä aivan pakko kommentoida, että miten SINÄ toimisit, että tällainen patologinen valehtelija saatettaisiin hoitoon? Mikä olisi sinun panoksesi asiaan?
Hän ei vaikuta välittävän juurikaan muista, kunhan vain hän saa huomiota, tavalla tai toisella. Todella harvoin, jos koskaan tämä ihminen osoittaa myötätuntoa jotain ihmistä kohtaan, sekin useimmiten sillon kun hän hyötyy siitä jotenkin tai on vaikka rahat loppu ja tarvitsee lainaksi rahaa niin sillon on mielin kielin. Mutta kun tulee velan takaisin maksun aika, niin rahoja hän ei maksa takaisin. Jos muistuttaa velasta, niin ei vastaa viesteihin kun kyselee koska maksaa ja useimmiten tuollon ei myöskään vastaa puheluihin. Ottaa yhteyttä jonkin ajan kuluttua kun olettaa ihmisen unohtaneen velan ja jos tämä ihminen suvaitseekin mainita tai kysyä, että millon maksat velkasi niin sanoo, ettei hänellä nyt ole rahaa, vaikka ois vähän aiemmin jollekin toiselle kehunut, että sai nyt niin ja niin suuren tilin.
ap
Minulla on yksi ystävä joka on myös, vastuu on aina kuulujalla mutta hän kertoo aivan hulvattomia tarinoita ja pidän hänestä.
minua vähän huolestuttaajeni mielestä pojalla on vain vilkas mielikuvitus. En usko enää mitään mitä se poika kertoo.
Ja annan hänen kertoa juttujaan kyllä. Vieraammalle ihmiselle joka alkaa kohotella kulmakarvojaan sanon että ainoa oikea reaktio on hyväntahtoinen "Niinkö?"
KYllä ne jutut siitä muuttuvat realistisimmiksi ajan mittaan.
Mulla oli yläasteella tuommoinen kaveri. Sillä oli aika vaikea elämä, ja tuntui et se keksi itelleen paremman elämän. Ei sillä ollu poikaystävää mut se keksi sellaisen, ja kirjotteli rakkauskirjeitä ja näytti meille et oli saanu poikaystävältään. Ekaks meitä huvitti ne jutut mut lopulta kaikki kyllästyi, eikä sen ikäiset tajunnu että vois auttaa sitä jotenkin tai että se olis mikään mielen sairaus.
Mutta ei aikuista oikein voi hoitoon "laittaa" ellei se ite tajua et jotain on pielessä, ellei se oo vaaraksi kenellekään. Ehkä niitä juttuja vaan täytyy kuunnella jos haluu olla sellaisen kans ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on aina ollu tarve päteä ja jos puhe hänestä sattui kääntymään johonkin muuhun niin hän käänsi sen jollain konstilla takaisin itseensä. Vähitellen tuo sitten paheni ja lopulta hän puhui eri ihmisille eri asioita, mitä oli tehnyt millonkin ja tietysti jäi lopulta näistä valheista kiinni. Lähinnä siksi, että esim. me muut sisarukset keskustelimme keskenämme (yhdessä vaiheessa meillä oli välirikko ja tällöin tämä yksi siskomme puhui meille kaikille eri asioita mitä on tehnyt tai mitä hänelle tapahtunut) ja meile selvisi, että tämä siskomme on valehdllut ainakin meille ja kun selvittelimme asiaa niin hän oli valehdellut myös muillekin monista asioista.
Meidän silmämme avautuivat kun saimme kuulla, että siskomme puhuu melko vieraille, että hän on vakavasti sairas, vaikkei näin siis ollut oikeasti.
Mietimme pitkään mitä teemme. Olimme jo puhuneet siskollemme suoraan, ettei hän voi noin käyttäytyä ja olimme vain saaneet hänen vihansa päällemme. Päätimme sitten keskustella siskollemme ja kertoa, että ei ole normaalia tuollainen, että kertoo eri ihmisille eri tarinoita mitä hänelle on tapahtunut jne. ja ettei varsinkaan saa valehdella, että on vakavasti sairas. Ensin siskomme suuttui ja välitkin meni hetkeksi poikki. Lopulta kuitenkin muutkin siskomme tutut alkoivat kyllästyä hänen juttuihisa eivätkä olleet enää hänen kanssaan tekemisissä ja kun siskomme oli oikeastaan jo aivan yksin niin hän itse ymmärsi kait ainakin jollain lailla, ettei kaikki ole kunnnossa. Hän tuli meidän puheille ja hän meni hoitoon.
Jonkin aikaa tuon hoidon jälkeen kaikki oli hyvin, mutta nyt taas vaikuttaa siltä, että sama alkaa uudestaan.
Aikuista ihmistä ei voi pakottaa hoitoon, ellei ole itselleen vaaraksi, myöskään se suoraan sanominen ei välttämättä ole hyvä juttu, koska valetelija yleensä kieltäytyy näkemästä totuutta eli sitä, että hän on sairas.
Jos ei ole pakko niin en olisi tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Jos taas olisi pakko niin en varmaen tekisi muuta kun koittaisin olla välittämättä niistä puheista.
2
Mulla on yksi kaveri, joka on tällainen. Tosin hän ei yleensä valehtele tutussa seurassa, vähän vieraammassa alkavat tarinat muuttua fantastillisiksi. Hänellä on aivan älytön tarve päteä. Hän on kyllä myös todella älykäs, monipuolisesti sivistynyt, taitava ja varmaankin myös kokenut ihminen, mutta silti on aina pakko vähän lisäillä.
Kakkoselle on kyllä aivan pakko kommentoida, että miten SINÄ toimisit, että tällainen patologinen valehtelija saatettaisiin hoitoon? Mikä olisi sinun panoksesi asiaan?
Minulla on isä, joka on patologinen valehtelija. Siis aivan uskomattomia juttuja ja tuntemattomille saattoi puhua olevansa sitä ja tätä ja sai jollain vippaskonstilla aina sitten hankittua kaikkea mersusta lähtien vaikka rahaa ei ollutkaan.
Ja tottakai hän oli herra ylipääjohtaja ties mitä, kun vauhtiin pääsi.
Itse olen lapsesta asti kärsinyt myös voimakkaasta mielikuvituksesta. Minullakin oli mielikuvituspoikaystävä. Ja oli muitakin tarinoita. Pahimpia oli ne tarinat, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sitten esiinnyin aluksi ihan toisena mitä olin. Nykyäänkin huomaan että saatan muunnella totuutta herkästi, lisäillä siihen jotain. Ja vittumaisella tuulella baarissa esimerkiksi minulta vaan tulee jotain ihan uskomattomia tarinoita suusta ennenkuin ehdin ajatella mitä sanon.
Työssä tästä ominaisuudesta on tietty hyötyä, koska pystyn selittämään itseni tilanteesta kuin tilanteesta tai myymään jotain lisätyötä. Pitäisi kehittää tätä puolta enemmänkin, niin olisi hyödyksi edes.
Harmittaa myös, että ne ketkä tietävät minun valehtelevan todella huiseja juttujakin, eivät usko sen kerran kun puhun ihan totta.
Sitten mulla on elämässä jotain kummallisuuksia ja vastoinkäymisiä ja asioita, joita en vaan ole osannut käsitellä mielessäni. On helpompi keksiä joku tarina ja uskoa siihen itsekin, kuin myöntää totuus.
Oman itseni vuoksi aloitin 1,5v sitten terapian, ja nyt olen päässyt itseni kanssa sille tasolle, että pystyn myöntämään ainakin itselleni miten asiat oikeasti ovat ja hyväksyn ne sellaisinaan.
Päätin myös vähentää tuota alkoholin käyttöä, kun siitä aiheutuu vaan harmeja, kun selitän silloin aivan puuta heinää. Ja olen terapian myötä oppinut myös, että jostain asioista ei tarvi keksiä satuja, voi vaan vaieta. Ja kertoa ne asiat vain kaikista läheisimmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi tutulta. Mulla kanssa kaveri, joka puhuu aivan puuta heinää. Aluksi valehteli ikänsäkin mulle :D
Mä annan juttujen mennä toisesta korvasta ulos, koska yleensä ne on todella viihdyttäviä. En tiedä, mikä pätemisen tarve hällä sitten on, koittaako tehdä vaikutusta jutuillaan vai mikä on. Siis mainittakoon, että on miespuoleinen ja meillä on ollut "jotain" Mukava mies kuitenkin kaikenkaikkiaan vaikka höpiseekin ihan mitä sattuu välillä, kyllä mä oon oppinut jo suodattamaan ne höpönhöpö-jutut ja etsimään sieltä ne oikeat asiat. Joku varmasti loukkaantuisi tuosta, että toinen puhuu tuntevansa vaikka kenet ja tekevänsä sitä ja tätä, mutta en mä osaa loukkaantua.
Nuori poika se on ja kai se hakee itseään ja jonkinlaista arvostusta tälläisen vanhemman naisen silmissä. Who knows ja periaatteessa myö who cares.
Minulla on yksi ystävä joka on myös, vastuu on aina kuulujalla mutta hän kertoo aivan hulvattomia tarinoita ja pidän hänestä.