Millaisella kasvatuksella tulee kiltin tytön syndrooma?
Mulla on selkeesti kiltin tytön syndrooma, ja toivoisin omasta tyttärestäni sellaista ettei aina tarttis ihan kaikkia miellyttää ja että osais joskus sanoa myös EI.
Miten osaan opettaa lapselleni, että joskus on ihan ok ajatella vain itseään? Kun omalla esimerkilläni olen kuitenkin se kiltti tyttö.
Kommentit (46)
-äidille tulee nyt paha mieli kun olet tuhma.
Kun lapsi raivoaa tai tekee väärin, mielummin kysytään: miltä SINUSTA nyt tuntuu? Ja annetaan mukulan räyhätä, polkea jalkaa ja paiskoa ovia ilman että alkaa itse itkeä. Koska eniten maailmassa lapset pelkäävät vanhempien heikkoutta. Vanhempien pitää olla vahvoja ja tietää että asiat lutviintuvat.
Katso, osoitit omaa tahtoasi, kiukuttelit etkä tehnyt niin kuin äiti halusi, katso nyt äiti itkee, kuka nyt lohduttaisi äitiä.
Voit itsekin paremmin ja alat itse ymmärtää ja pystyt muuttamaan käyttätymistäsi. Silloin sekä sinä että lapsesi voitte tulevaisuudessa paremmin.
Pohjimmaltaa kilteillä tytöillä on itsetunnon kanssa ongelmia ja taipuvaisuutta läheisriippuvuuteen; eletään muiden kiitoksella ja muiden tunteiden mukaan; ei omien tuntemusten ja halujen.
annan lapsen kyllä kiukutella, välillä sanon että tule sitten syliin kun olet rauhoittunut. Sitten sylissä puhutaan että kylläpäs sua nyt kiukutti kovasti.
Jos lapsi esim yrittää raivopäissään satuttaa mua, niin kiellän tiukasti ettei saa koska se sattuu, mutta saatan myös sanoa, että äidille tulee siitä paha mieli. En nyt ihan itkemään ala, mutta vaadin kyllä anteeksipyynnön. Sama jos lapsi satuttaa kavereita, sanon että heihin sattuu ja tulee paha mieli ja anteeksipyyntö on pakollinen. Siitä en tingi.
AP
Osoittamalla, että lapsi on hyväksytty ja rakastettu teoista riippumatta ja vaikka joskus menee pieleenkin. Olemalla lyttäämättä lasta ja hänen omia ajatuksiaan, olemalla kiinnostunut lapsen mielipiteistä ja arvostamalla niitä (tietty ei kuitenkaan lapset määrää).
Yksi kiltti tyttö
paha mieli saa aina välillä sanoa että äidillekin tuli paha mieli, mutta tollanen ei saa olla se pääasiallinen keino jolla kontrolloidaan lapsen kiukkua. Sillä lailla saadaan todella kilttejä, kunnollisia ja sekopäisiä lapsia, jotka romahtavat vasta aikuisina, kun pitäisi pärjätä omillaan.
On maailmanloppu ja pelottavaa, jos lapsi suuttuu.
Sillä että mitkään suoritukset eivät koskaan kelpaa. Aina kysytään mitä kaveri/luokan priimus sai kokeesta. Vaikka lapsi veisi kymppi miikan, kysytään ehdottomasti, että oliko hän paras, vaiko vain toiseksi paras.
Aina pitää ottaa huomioon, varoa loukkaamasta ja häiritsemästä.
Aina verrataan sisaruksiin.
- Olethan nöyrä koska vain nöyrästä tytöstä kasvaa kunnon nainen
- Olethan vaatimaton kuten kunnon tytön/naisen kuuluu
- Olethan hiljaa koska kunnolliset tytöt eivät pidä meteliä
- Olethan kiltti tyttö kuten kunnon naisen kuuluu olla
- Ymmärräthän että naisen ei kuulu tehdä aloitetta
Näillä neuvoilla saat hyvän miehen ja taivaspaikan. t. ex-hellari
On maailmanloppu ja pelottavaa, jos lapsi suuttuu.
Sillä että mitkään suoritukset eivät koskaan kelpaa. Aina kysytään mitä kaveri/luokan priimus sai kokeesta. Vaikka lapsi veisi kymppi miikan, kysytään ehdottomasti, että oliko hän paras, vaiko vain toiseksi paras.
Aina pitää ottaa huomioon, varoa loukkaamasta ja häiritsemästä.
Aina verrataan sisaruksiin.
Jos lapsi on esim. kiukutellut (huutanut, paiskonut tavaroita, märissyt jne) kun ei saa katsoa piirrettyjä, olen sanonut ett ä ymmärän että suututtaa mutta ettei kiukuttelulla saa tahtoaan läpi. Ja jos on jatkanut pitkään olen välillä sanonut että nyt suututit minut/meidätkin, mene omaan huoneeseen rauhoittumaan.
Olen pyrkinyt siihen että tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki tavat näyttää niitä eivät ole. Tietty olen pyrkinyt ottamaan huomioon lapsen ikä- ja kehitystason.
"kiltteys" ja miellyttämisen halu on geeneissä enimmäkseen, toki jokin äärimmäinen kasvatus voi vaikuttaa jonkin verran suuntaan tai toiseen. Itselläni on "kiltti" tyttö ja vähemmän kiltti, molemmat ovat olleet sellaisia vauvasta asti, vaikka kasvatettu suht samalla lailla, samat vaatimukset jne. Itse olen myös sitä kilttiä tyyppiä, ja nyt vasta sen alkanut (lähellä viittäkymppiä) hyväksyä, että tällainen olen. Jotenkin aina on ollut niskassa vaatimus, että pitäisi olla erilainen, jämäkkä ja puoliaanpitävä. Nössöksi ja nynneröksi on aina arvosteltu. Enää en siitä välitä.
Tyttöni kiltteyden olen hyväksynyt myös, enkä yritä kasvattaa hänestä toisenlaista, molemmille olen painottanut, että ovat yhtä hyviä erilaisuudessaan.
- Olethan nöyrä koska vain nöyrästä tytöstä kasvaa kunnon nainen - Olethan vaatimaton kuten kunnon tytön/naisen kuuluu - Olethan hiljaa koska kunnolliset tytöt eivät pidä meteliä - Olethan kiltti tyttö kuten kunnon naisen kuuluu olla - Ymmärräthän että naisen ei kuulu tehdä aloitetta Näillä neuvoilla saat hyvän miehen ja taivaspaikan. t. ex-hellari
minustakin kiltteys on enemmänkin luonteenpiirre kuin kasvatuksen tulos, ääripäät tietty erikseen. Meitä on kolme sisarusta: minä ja veljeni olemme kilttejä ja oikeudenmukaisia, rauhallisia ja mukavia :D Siskoni taas on hyvinkin kärkäs ja tavoittelee omaa etuaan jopa moraalisesti arveluttavin keinoin.
Olen ylpeä kiltteydestäni, en koe sitä mitenkään syndroomana.
Nyt kun itselläni on lapsia, pidän puoleni herkemmin. Lapseni tulevat nyt aina ensimmäisenä, ja se tarkoittaa sitä, että sanon helposti EI hyvin moneen asiaan/menoon.
Lapsiani kasvatan mielestäni terveen maalaisjärjen kera, kiellän ja moitin tarpeen tullen mutta myös kehun ja sanon rakastavani usein. Ei lapsesta tule sairaalloisen kilttiä jos äiti pahoittaa mielensä lapsen huonosta käytöksestä. Täytyyhän sille kertoa että ei noin voi tehdä, siitä tulee paha mieli.
Geeniperintöön uskon.
Meillä 4 lasta saaneet kaikki samanlaisen kasvatuksen. Minä vain äitini kaltainen kiltti, joka väsyttää itsensä muiden vaateilla osaamatta sanoa koskaan ei.
"kiltteys" ja miellyttämisen halu on geeneissä enimmäkseen, toki jokin äärimmäinen kasvatus voi vaikuttaa jonkin verran suuntaan tai toiseen. Itselläni on "kiltti" tyttö ja vähemmän kiltti, molemmat ovat olleet sellaisia vauvasta asti, vaikka kasvatettu suht samalla lailla, samat vaatimukset jne. Itse olen myös sitä kilttiä tyyppiä, ja nyt vasta sen alkanut (lähellä viittäkymppiä) hyväksyä, että tällainen olen. Jotenkin aina on ollut niskassa vaatimus, että pitäisi olla erilainen, jämäkkä ja puoliaanpitävä. Nössöksi ja nynneröksi on aina arvosteltu. Enää en siitä välitä. Tyttöni kiltteyden olen hyväksynyt myös, enkä yritä kasvattaa hänestä toisenlaista, molemmille olen painottanut, että ovat yhtä hyviä erilaisuudessaan.
Itselläni myös kaksi tytärtä, joita kasvatettu/kohdeltu samalla tavalla ja silti toinen on "liian" kiltti ja toinen todella omapäinen
Toiset vetäytyy konfliktissa ja toiset käy päälle. Toiset reagoin herkemmin kuin toiset. Moni älykäs ja herkkävaistoinen lapsi kärsii erityisen paljon huonosti toimivassa perheessä, koska pystyy älynsä ja herkkien tuntosarviensa kanssa mukautumaan liian hyvin sairaaseen perhedynamiikkaan ja pitämään vanhemmat "tyytyväisinä". Alice Miller puhuu tuosta lahjakkaan lapsen tragediana.
tytön syndrooma ei tarkoitakaan tavallista kiltteyttä, siis että kohtelee toisia hyvin, koska tällöin kuitenkin osaa pitää myös omia puoliaan ja arvostaa itseään. Jos on liian kiltti, niin kyse ei ole oikeastaan enää kiltteydestä, vaan pelosta, että muut suuttuu, ja sitä varten täytyy yrittää miellyttää kaikkia ja unohtaa, mitä itse haluaa ja on mieltä.
tai huomion kotona vie joku muu.
Aikuiset jaksaa mainita että "kun sinä olet jo niin iso tyttö tai oletpa sinä reipas tyttö".. jne
Meitä on kolme siskosta, jotka on kaikki kasvatettu kynnysmatoiksi.
Minä olen rohkea ja vilkas, siskoni ujo ja varautunut, toinen siskoni luova huithapeli.
Yhteistä meille kaikille on ylikiltteys, siis se, että emme osaa pitää puoliamme. Tai minulla se ilmenee lähinnä nykyään niin, että pidän aina puoliani verissäpäin ja aggressiivisesti, koska uskon muuten muiden tallovan. Eli normaalisti en osaa suhtautua vieläkään.
Äitini vertaili meitä aina toisiimme ja muihin, mikään ei ikinä riittänyt ja koskaan hän ei pitänyt meidän puoliamme ulospäin.
-äidille tulee nyt paha mieli kun olet tuhma.
Kun lapsi raivoaa tai tekee väärin, mielummin kysytään: miltä SINUSTA nyt tuntuu? Ja annetaan mukulan räyhätä, polkea jalkaa ja paiskoa ovia ilman että alkaa itse itkeä. Koska eniten maailmassa lapset pelkäävät vanhempien heikkoutta. Vanhempien pitää olla vahvoja ja tietää että asiat lutviintuvat.