Lue keskustelun säännöt.
Millaisella kasvatuksella tulee kiltin tytön syndrooma?
03.02.2011 |
Mulla on selkeesti kiltin tytön syndrooma, ja toivoisin omasta tyttärestäni sellaista ettei aina tarttis ihan kaikkia miellyttää ja että osais joskus sanoa myös EI.
Miten osaan opettaa lapselleni, että joskus on ihan ok ajatella vain itseään? Kun omalla esimerkilläni olen kuitenkin se kiltti tyttö.
Kommentit (46)
Olen kiltti! Ja kyllä on ärsyttänyt kun mua on sanottu kiltiksi nyt aikuisena!
Äiti teki paljon vahinkoa, se oli äärimmäisen vihainen ja teki väkivaltaa.
Kyllä siinä oppi kiltiksi.
Eli käännä tämä tarina päinvastaiseksi, niin saat
ei-kiltin lapsen. Siis tavallisen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- annat nyrkin heilua, jos lapsesi ei tottele
- kiellät lasta itkemästä, kun lapsella on paha mieli, uhkaillen
- hoet sanontoja kuten: "meneppäs nyt kilttinä tyttönä..."
- muista kertoa säännöllisin väliajoin, että lapsesi on hankala ja itsekäs ja ettei kukaan tulisi koskaan toimeen tuollaisen kanssa
- kasvatat pelolla, opetat lapsesi olemaan kokoajan varpaillaan
Tätä on jo sivuttu, mutta mielestäni vielä erityisen korostamisen arvoinen.
Esimerkiksi näin: "Kato nyt, kun olit tuhma, niin äiti hermostui ja tiputti lautasen." tai "Kiukuttelit illalla niin, ettei äiti saanut nukutuksi tarpeeksi." "Sun takia myöhästyttiin, kun olit hukannut toisen käsineesi."
Minusta on tärkeintä tehdä ero sen välille, että tunteet ja tunnetilat eivät ole koskaan väärin, mutta niitä ei voi ilmaista ihan miten sattuu. Ts. kielteiset tunteet ja oman tahdon ilmaukset sallitaan mutta niiden takia ei saa kohdella muita huonosti.
Minua ei koskaan moitittu vihasta ja kiukusta, mutta muutuin äidilleni silloin näkymättömäksi. Opin että tätä fiilistä ei saisi olla olemassa ollenkaan, vaikka äiti tietenkin yritti vain osoittaa, että rähjäämistä ei hyväksytä. Mutta eihän lapsi osaa näitä erottaa toisistaan. Herkkätunteinen luonne kun olen, sisälle kasvoi "möykky", häpeä siitä, että kun se tunne kuitenkin siellä joskus on. Niin kuin kaikilla ihmisillä!
Mielestäni on tärkeää saada lapselle se viesti perille, että minä en pelästy kiukkuasi enkä sinua hylkää, vaan hyväksyn sinut kaikkine tunteinesi. Käytöstapoja sitten opetellaan vähitellen, mutta on turha odottaa niiden hallintaa vielä 2-vuotiaalta.
Miksi asettatte vastakkain käsiteet itsekäs ja kiltti?
Kyllä saman ihminen voi olla sekä kiltti että itsekäs. Se ilmenee siten, että ei koskaan voi sanoa ei, koska se on rumaa.Itsekäs osaa käyttää kiltteyttään hyväksi manipuloidakseen toisia ihmisiä oman mielensä mukaisiksi.
He miellyttävät toisia ihmisiä täsmälleen niin pitkään kuin itse pystyvät hyötymään siitä. Sen jälkeen luistavat kiltisti tilanteesta, jäämättä selvittämään mitään epämukavuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erilaisia, joten samoillakin menetelmillä voi tulla erilaisia lopputuloksia.
Minusta EI tullut "kilttiä tyttöä" (vaikka olenkin mielestäni kiltti ja olen tyttö/nainen) tällaisella kasvatuksella
- minua ja tekemisiäni arvostettiin
- minua kannustettiin ottamaan (ikätaso tietysti huomioiden) vastuuta omista tekemisistäni ja päätöksistäni (apua ja neuvoa sain aina halutessani)
- mielipiteeni kuunneltiin ja mahdollisuuksien mukaan myös huomioitiin. Mielipiteensä sai aina ilmaista, vaikka se olisi poikennut vanhempien mielipiteestä. Tosin yritettiin kannustaa ilmaisemaan mielipiteensä rakentavalla tavalla...
- vanhempani perustelivat aina ohjeensa ja neuvonsa (peruste ei koskaan ollut "koska minä sanon niin" tai "koska minä olen aikuinen")
erilaisia, joten samoillakin menetelmillä voi tulla erilaisia lopputuloksia. Minusta EI tullut "kilttiä tyttöä" (vaikka olenkin mielestäni kiltti ja olen tyttö/nainen) tällaisella kasvatuksella - minua ja tekemisiäni arvostettiin - minua kannustettiin ottamaan (ikätaso tietysti huomioiden) vastuuta omista tekemisistäni ja päätöksistäni (apua ja neuvoa sain aina halutessani) - mielipiteeni kuunneltiin ja mahdollisuuksien mukaan myös huomioitiin. Mielipiteensä sai aina ilmaista, vaikka se olisi poikennut vanhempien mielipiteestä. Tosin yritettiin kannustaa ilmaisemaan mielipiteensä rakentavalla tavalla... - vanhempani perustelivat aina ohjeensa ja neuvonsa (peruste ei koskaan ollut "koska minä sanon niin" tai "koska minä olen aikuinen")
En usko tuota viimeistä. Ei kaikkea voi perustella lapselle. Nyt tehdään näin, koska äiti sanoo niin, on ihan asiallinen peruste taaperolle tai tarha-ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erilaisia, joten samoillakin menetelmillä voi tulla erilaisia lopputuloksia.
Minusta EI tullut "kilttiä tyttöä" (vaikka olenkin mielestäni kiltti ja olen tyttö/nainen) tällaisella kasvatuksella
- minua ja tekemisiäni arvostettiin
- minua kannustettiin ottamaan (ikätaso tietysti huomioiden) vastuuta omista tekemisistäni ja päätöksistäni (apua ja neuvoa sain aina halutessani)
- mielipiteeni kuunneltiin ja mahdollisuuksien mukaan myös huomioitiin. Mielipiteensä sai aina ilmaista, vaikka se olisi poikennut vanhempien mielipiteestä. Tosin yritettiin kannustaa ilmaisemaan mielipiteensä rakentavalla tavalla...
- vanhempani perustelivat aina ohjeensa ja neuvonsa (peruste ei koskaan ollut "koska minä sanon niin" tai "koska minä olen aikuinen")
lisänä tuohon listaan se ainainen vertailu kaikenpuolin parempaan, samanikäiseen serkkuuni.
Vielä näin keski-ikäisenäkin saan varoa, mitä vanhempieni kuullen puhun. Kaikesta, mistä he eivät pidä, minulla pitäisi olla sama mielipide. Jos teen jotain vastoin heidän periaatettaan, ottavat he sen henkilökohtaisena loukkauksena. Siispä en kerro, jos vaikka käymme ulkona syömässä.
Kyllä tämä on välillä rankkaa. Vieläkin, jos minulta kysytään vaikka mielipidettä, mietin millaisen vastauksen kysyjä haluaa kuulla. Pelkään myös hirveästi, jos joku suuttuu minulle.
Hyviä vastauksia täällä on ollut.
ettei minusta tulltu "kilttiä tyttöä" XD!
#34
P.S. Mun mielestä tuo perustelu on ihan törkeän alentuva ihan minkä ikäiselle ihmiselle vaan. Minkään ikäiselle ihmiselle ei tietenkään loputtomiin perustella. Yksi kerta yhtä järkevää perustetta riittää.
erilaisia, joten samoillakin menetelmillä voi tulla erilaisia lopputuloksia. Minusta EI tullut "kilttiä tyttöä" (vaikka olenkin mielestäni kiltti ja olen tyttö/nainen) tällaisella kasvatuksella - minua ja tekemisiäni arvostettiin - minua kannustettiin ottamaan (ikätaso tietysti huomioiden) vastuuta omista tekemisistäni ja päätöksistäni (apua ja neuvoa sain aina halutessani) - mielipiteeni kuunneltiin ja mahdollisuuksien mukaan myös huomioitiin. Mielipiteensä sai aina ilmaista, vaikka se olisi poikennut vanhempien mielipiteestä. Tosin yritettiin kannustaa ilmaisemaan mielipiteensä rakentavalla tavalla... - vanhempani perustelivat aina ohjeensa ja neuvonsa (peruste ei koskaan ollut "koska minä sanon niin" tai "koska minä olen aikuinen")
En usko tuota viimeistä. Ei kaikkea voi perustella lapselle. Nyt tehdään näin, koska äiti sanoo niin, on ihan asiallinen peruste taaperolle tai tarha-ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://talvia77.vuodatus.net/blog/373570/vapaaksi-kiltin-tyton-kahleist…
Mikä on kiltin-tytön-syndrooma. Tuntuu, ettei täällä kaikki ihan ymmärrä sitä. Ja meille -70luvun tytöille tämä on aika normaali olotila. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteydestä kipeät ja Oikein kiltit, niissä kerrotaan, kuinka liiallisesta kiltteydestä voi päästä eroon - siitä voi saada ideoita myös siihen, miten sitä ei koskaan tulisikaan.
Itse näkisin, että keskeistä on se, että lapsi tuntee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, eikä tarvitse peitellä mitään tunteita tai ajatuksia. Kaikki käytös ei tietenkään ole hyväksyttyä, mutta kielto ja kurinpito pitää toteuttaa niin, ettei lapsi koe oman arvonsa tai rakastetuksi tulemisensa riippuvan siitä millään tavoin. Ehdoton ei häpeärangaistuksille ja lapsen nolaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se nyt eri asia, luonne ja kasvatus. Kaikki meidät sisarukset on kasvatettu samalla tavalla, toiset meistä on tullut kilttiin isäämme, toiset topakkaan äitiimme.
sitä varten täytyy yrittää miellyttää kaikkia ja unohtaa, mitä itse haluaa ja on mieltä.
Nykyään ei kasva kilttejä ihmisiä. Ihmiset kasvattavat itsekkääksi ja ihan päinvastoin.
Pärjäisi ehkä hyvin jos olisi yksi erilainen ja kiltti, kn muut ovat itsekkäitä, etuilevia, vain omat ajatukset ja tunteet ja mieliteot ovatt tärkeitä. muut eivät mitän.
Omassa lapsuudessa lähes kaikista kasvoi kilttejä.
eli elämässä paljon kääntöpuolia nähneenä toivoo muille ihmisille hyvää ja luo positiivista ilmapiiriä.
On kuulkaas nyt suuri ero siinä onko ihminen luonteeltaan kiltti vai kärsiikö hän kiltin tytön tragediasta!
MInut on kasvatettu- niinkuin varmaan monet muutkin ikäiseni- puhdasoppisesti kiltin tytön tragedian mukaisesti. Ja nyt, lähes nelikymppisenä on oma tahto sitä luokkaa että voi oikeesti ruveta toteuttamaan tavoitteitaan ja elämään omaa elämäänsä. Tähän saakka on voimat menny elämänsä rakentamiseen. Ei paljoo naurata.
Tämä aihe on siksi sydäntä lähellä ja olen ollut hyvin herkillä omien lasten suhteen. Tuntuu että ihan hyvin olen selvinnyt- tyttäreni ovat kilttejä mutta heillä on oma tahto ja uskovat itsestään hyvää, osaavat arvostaa itseään (ja myös toisia) ja uskaltavat laittaa rajoja- ja ainakin kotona he uskaltavat näyttää tunteensa, tarpeensa, kiukutella jne. Minä en edelleenkään voi näyttää tunteitani vanhemmilleni jos en halua että he ovat viikon järkyttävän henkkoht. kriisin vallassa. Eli sulla voi olla kiltit lapset, mutta jos he kärsivät näistä tässä ketjussa luetelluista ongelmista, sulla on todennäköisesti itselläsi joku häiriö ja aiheutat lapsellesi sitä tragediaa.
näkee- et ihmiset joilla itsellään ei ole jostain asiasta kokemusta, ovat suuna päänä vähättelemässä toisten kokemusia:(
SE että on liian kiltti ei ole mikään vastapuoli liialliselle itsekkyydelle. Ja joo, olkaa vaan kilttejä, mut se tragedia on jotain mikä tekee vaikeaksi ylipäätään elää. Se on vähän niinkuin ettei ole olemassa. Ja sitten yrittää olla olemassa jollakin tavalla- helpoin niistä on kiltteys- miellyttäminen- koska jos olet muuta on annettava toiselle vastusta, mutta ei voi antaa vastutsa kun ei ole itselleen olemassa.
Aina, AINA tulee näitä kyökkiellejä kertomaan asian oikean laidan vaikka ei olisi mitään kokemusta. Kauheesti vaan tiedetään kaikkea.
Minustakin kysymys on siitä, että kyse on lapsen kaikkien tunteiden kestämisestä ja hyväksymisestä. Lähinnä puhuisin vihan vastaanottamisesta.
Minulla on sama kokemus kuin edellisellä vierailijalla, eli osoittaessani omaa tahtoani vanhemmat pakenivat minua esimerkiksi puutarhatöihin, kauppaan tai autotalliin. Seurasi kalvava odottelun aika, jonka jälkeen vanhempani saattoivat päivien päästä ottaa tapahtuneen esille ja sanoa, että "äidille/isille tuli paha mieli". Ja kun tilanteeseen palattiin niin myöhään, oli lapsen mielessä tietenkin päällimmäisenä syyllisyyden tunne, kun asialle ei enää mitään voinut tehdä. Kiltillä tytöllä kielteiset tunteet kasvavat suurempiin mittoihin kuin ne ovat ja hän alkaa pelätä paitsi omaa, myös toisten vihaa.
Kun lapsen vihan tunne on kuitenkin aito, olisi tärkeää että
1) siihen puututaan HETI. "Mikä sinua harmittaa Ella?", "Kerro äidille mikä sinua itkettää?" "Olet vihainen, kerropa miksi?" On tärkeää, että vanhemmat eivät pingo pakoon omiin hommiinsa.
2) lasta ohjataan purkamaan viha rakentavasti. Toisia ei saa lyödä, tavaroita ei saa rikkoa, alentavasti ei saa puhua (Mutta esimerkiksi "äiti minä vihaan sinua" on taas ihan sallittu lause, koska sehän voi olla lapsen aito tunne).
3) Vanhempien tulee ennen kaikkea näyttää, että he kestävät. Kuten ketjun alussa sanottiinkin, mikään ei pelota lasta enemmän kuin se että vanhemmat ovat heikkoja.
Kiltti tyttöhän pelkää vihaa ja konflikteja eikä kykene käsittelemään niitä. Itselläni tämä näkyi aikuisuudessa esimerkiksi ihan sellaisena, että en meinannut millään uskaltaa olla vastaanottamatta erästä perhepäivähoitopaikkaa lapselleni, vaikka tunsin, etten halua lasta sinne laittaa. Pelkäsin niin paljon, että pph alkaisi räyhätä minulle ja olisi minulle vihainen. Ellei mieheni olisi soittanut peruutusilmoitusta, olisin luultavasti silkasta konfliktin pelosta vienyt lapseni hänen hoitoonsa ja joutunut kestämään seuraukset (mm. liian pitkä matka hoitopaikkaan, varhaiset aamuherätykset ja yleinen tyytymättömyys siitä, että valittiin sittenkin se huonompi vaihtoehto).