Miten voi olla olemassa ihmisiä, jotka eivät suostu tajuamaan, että joskus kotiäitiys on mahdotonta?
Mieheni tienaa 1500 euroa kuussa käteen. Itse saan 1600 käteen. Lapsilisiä saamme 350 euroa (kolme lasta).
Asuntolainan lyhennykseen menee 850 euroa kuussa, lämmitykseen ja muihin laskuihin n. tonni.
Ruokaan kuluu 600-800 kuussa.
Millähän matematiikalla voisin jäädä kotiäidiksi, kun silloin tulomme putoaisivat n. 1200 eurolla?
Emmehän me eläisi mitenkään vain mieheni palkalla, lapsilisällä ja kh-tuella.
Älkääkä viitsikö neuvoa myymään taloa: ei, en halua muuttaa lasteni kanssa johonkin vuokrataloon, joka on täynnä narkomaaneja, juoppoja yms.
Lisäksi meillä on 2 koiraa, jotka ovat lapsille rakkaita, niistäkin olisi pakko luopua jos muuttaisimme kerrostaloon.
Ja talo ei aina välttämättä mene kaupaksi noin vain.
Minusta on lapsellista mussuttaa toisille ihmisille, miten heidän pitäisi elämänsä elää.
Jos mieheni olisi hyvätuloinen, jäisin mielelläni kotiin, tai tekisin lyhennettyä työviikkoa. Se ei vain ole mahdollista!
Näen punaista lukiessani jeesustelua siitä, miten on arvovalinta jäädä kotiin ja miten kuka tahansa voi sen valinnan tehdä.. *huoh*
Kommentit (4)
se ei olisi mahdotonta. Talon saisi varmaan kaupaksi jossain vaiheessa. Vuokralla voisi asua. Koirat voisi lopettaa jne...
Mutta siis tässä tapauksessa kyse on siitä että se ei ole mielekästä eikä järkevää. Mahdollista se on, mutta sitten pitäisi tinkiä vähän liikaa. KOtiäitifanaatikoille mikään luopuminen ei tunnu missään, joten heidän on vaikea ymmärtää esim talon myymistä. Onko joku muka oikeasti tehnyt niin saadakseen olla kotona... ;)
yms valintakysymys, nih!!!!
kun kerran suomessa saa kotihoidon tukea 3 v asti, on kotona pysyttävä myös!!!!!
kyllä sitä tonnikalalla ja kaurapuurolla elää kivasti yksiössä muutaman vuoden