Miksi ihmiset sietävät esim. piikitteleviä tapailukumppaneita ja ilkeitä "ystäviä"?

Riippuu niin paljon dynamiikasta. Tietynlaista (yksipuolista ja suoraan pahantahtoista) piikittelyä en ota vastaan ollenkaan mutta sellainen sisarustyylinen piikittely kertoo läheisestä suhteesta

Kumppanin hyvän ulkonäön takia.

Niin. Osalla ne kontaktit on voineet olla 70-luvulta lähtien. Ehkä osa ajattelee että haluaa turvaksi jonkun, mutta onko se oikea ihminen.

On olemassa myös hyväntahtoista piikittelyä. Siihen liittyy läheisesti tunneälytaidot. Tällainen ihminen pyytää anteeksi ja muuttaa toimintatapaansa, jos toinen ei tykkää. 

Koska täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Joillain se huono puoli on piikittely, mitä sitten? Kyllä minä osaan sanoa, jos raja ylitetää. Useimmille tuo on huumoria. Opittu tapa. Ei minulla ole niin herkkä nahka.

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos kaikki miettisivät enemmän mitä itse tekee, mitä muut joutuvat sietämään, kuin kyttäävät jatkuvasti muiden virheitä.

Moni ei uskalla erota koska ei kestä ajatusta elintason putoamisesta.  Elämänlaadulla ei ole näille merkitystä, vaan materiaalisella tasolla.  Siinäpä se nykyajan arvomalli.

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Joillain se huono puoli on piikittely, mitä sitten? Kyllä minä osaan sanoa, jos raja ylitetää. Useimmille tuo on huumoria. Opittu tapa. Ei minulla ole niin herkkä nahka.

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos kaikki miettisivät enemmän mitä itse tekee, mitä muut joutuvat sietämään, kuin kyttäävät jatkuvasti muiden virheitä.

En usko. Osa piikittelijöistä on demonisia ja aina negatiivisia, vampyyrejä. Jopa haitallisia. Joista on järkevää erota heti. Ellei tosiaan kestä heidän tunnemaailmaa ja aggressioita.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös hyväntahtoista piikittelyä. Siihen liittyy läheisesti tunneälytaidot. Tällainen ihminen pyytää anteeksi ja muuttaa toimintatapaansa, jos toinen ei tykkää. 

Mun lapset on just tollasia päänaukoja v*ttuilijoita. Ja on muka niin hauskaa. Ei minkäänlaista tilannetajua. Isältään (exä) oppineet. Siksi sitä harrastavat.

Jotkut osaavat piikitellä taitavasti, ettei sitä välttämättä tajua piikittelyksi. Puhutaan myös kiusoittelusta, tehdään kiusaamisesta muka lievempää. Oletan, että ihmiset ovat tottuneet ilkeilyyn ja siksi sietävät sellaista käytöstä läheisiltä. Olin itse koulukiusattu ja minulla oli kavereita, jotka välillä piikittelivät ja olin kyllä turtunut kaikkeen. Sittemmin peruskoulun jälkeen katkaisin välit lähes kaikkiin, ainoastaan aidosti mukavat ihmiset ovat jääneet elämääni.

Olin lähes 20-vuotias kun aloin oppia asettamaan rajani ja toteamaan, ettei minulle puhuta niin. Olenkin piikittelijöiden mielestä huumorintajuton, mutta huumoriakin on niin paljon erilaista, miksi minun huumorintajuni olisi huonompaa kuin jonkun toisen. Esim. töissä työkaverit yrittävät piikitellä huumorin varjolla, en reagoi asiaan, mutta asiakkaiden kanssa minulla on todella hauskaa, koska meillä on erilaista huumoria. Olenkin mahdollisimman vähän tekemisissä työkavereiden kanssa.

Varsinkin kaverisuhteissa tilanteeseen tottuu ja turtuu. Jos on nuoresta asti jatkunut kaveruus ja aina on oltu siinä koulukiusaamisen rajamailla ja kysymys ei ole pelkästään yhdestä kaverista vaan porukkaan kuulumisesta, on aika helppokin ohittaa monia asioita. Naisten porukoissa valtasuhteet myös vaihtelee. Kiusaamistilanteen jälkeen lepytellään jne... pelataan pelejä. Yleensä kiusaaja kuitenkin jossakin vaiheessa muuttuu niin sietämättömäksi, että hänelle annetaan kenkää. Yksinkertaisesti ei ole enää mitään syytä olla tekemisissä. Huonot tilanteet lisääntyy ja hyvät vähenee. Jossakin vaiheessa sitä huomaa, että ei ole yhtään ainoaa asiaa, josta tykkäisi tuossa toisessa ihmisessä. Mitä järkeä on silloin mennä yhdessä mökille, juhliin tai matkalle? Itsellä kuluu rahat ja tuloksena on vaan outoja tilanteita kun "kaverit" *iilovit''ilee ja pyörittelee silmiään ilkeästi. Silloin saattaa lopulta tulla se stoppi, että alkaa katselemaan ympärilleen ja etsimään muuta seuraa. Yleensä kiusaamisen aikana sitä yrittää pienentää itseään ja olla kiltti. Siinä matkan varrella tavallaan kadottaa sen, millainen ihminen sitä itse edes on. Oman itsensä löytäminen vie oman aikansa. Kiusaajien kohdalla olen huomannut, että egotrippeilijät on pohjimmiltaan aika onttoja, epävarmoja ja narsistisia tyyppejä. Ei sellaisilla ole loppujen lopuksi kovinkaan paljon annettavaa muille. Menetys ei ole iso kun nostaa kytkintä.

Nämä Suomen "The Real Housewives" kuvaa sitä dynamiikkaa hyvin. Just tuollaista se on, ilkeilyä, mielistelyä, pröystäilyä, selittelyä, liittoutumista. Koko juttu kumisee tyhjyttään. 

Annan tietyille ihmisille mahdollisuuden, jos he ansaitsevat sen. Heissä on enemmän hyvää kuin huonoa.

Jos huono käytös ja yli käveleminen jatkuu, kaveruus saa mennä tai se laitetaan pitkälle tauolle. 

Mulla  on sisko, joka on kärkäs sanomaan piikittely kommentteja.

Se oli aina tyyliin  "jonkun aikaa hyvin, sitten piikittelyä"... Tuota rataa vuosikymmeniä. 

Kun hän sanoo VAIN MIELIPITEENSÄ  ! Hänellä on oikeus siihen.

Väsyin totaalisesti tuohon. Laitoin hänen numeronsa estoon vuosia sitten ja vaihdoin sähköposti osoitteeni. (Hän asuu kauempana) ... 

Nyt on helpottavaa kaikin puolin. 

Minusta tässä menevät puurot ja vellit sekaisin. Ei kaikki piikittely ole pahantahtoista, vaan yhteistä huumoria. Painopiste sanalla yhteinen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä menevät puurot ja vellit sekaisin. Ei kaikki piikittely ole pahantahtoista, vaan yhteistä huumoria. Painopiste sanalla yhteinen. 

 

Useinhan tämä menee juuri niin että porukalla päätetään että tuolle yhdelle naureskelu on "yhteistä" huumoria. 

Mitä tekemistä piikittämisellä on ilkeyden kanssa?

Koska ovat naiiveja ja epätoivoisia, mikä vaan seura on muka parempaa kuin olla yksin. 

Arvelevat myös, että eivät ole oikeutetut asialliseen kohteluun, eli huono itsetunto.

Ystävän kaipuu on suuri ja toivo siitä, että ihminen parantaisi tapojaan. Nämä ainakin itsellä oli, mutta lopuksi piti stopata homma. Erosin puolisosta ja sitten piti ottaa etäisyys ystävään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Joillain se huono puoli on piikittely, mitä sitten? Kyllä minä osaan sanoa, jos raja ylitetää. Useimmille tuo on huumoria. Opittu tapa. Ei minulla ole niin herkkä nahka.

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos kaikki miettisivät enemmän mitä itse tekee, mitä muut joutuvat sietämään, kuin kyttäävät jatkuvasti muiden virheitä.

En usko. Osa piikittelijöistä on demonisia ja aina negatiivisia, vampyyrejä. Jopa haitallisia. Joista on järkevää erota heti. Ellei tosiaan kestä heidän tunnemaailmaa ja aggressioita.

Väittäisin, että aika harvassa ovat kuvaamasi kaltaiset ihmiset loppuviimein...Ja jos sellaisiin jatkuvasti törmää, löytyy syy useimmiten peilistä.

Koska siinä voi olla vastapainona jotakin muuta. Missä tahansa ihmissuhteessa otetaan ne hyvät ja pahat ja punnitaan, että pystyykö näiden huonojen puolien kanssa elämään.

En nyt tiedä pystyisinkö itse olemaan ystävä tai kumppani läpeensä ilkeälle ihmiselle, mutta kaikilla on huonot päivänsä ja hetkensä.

Ja siinä kumppanissakin voi olla niitä ärsyttäviä puolia, joita suostutaan hyväksymään, koska isommalla mittakaavalla ne eivät ole niin ratkaisevia. Täydellistä ihmistä tuskin löytyy.