Mitä tekisin elämälläni? Masennuksesta asiaa
Olen kai ollut koko aikuisikäni masentunut. Ekan kerran koin masennusta yläasteikäisenä, sitten lukiossa ja pahasti se iski päälle 20-vuotiaana kun kaikki käsittelemätön vyöryi päälle. Olen tällä hetkellä päälle 30-vuotias. Koen olevani ulkopuolinen ja yksinäinenkin. Minulla ei ole omia lapsia ja välini eivät ole läheiset lapsuuden perheeseeni. Tsemppaan muita aina ja olen valmis kuuntelemaan. Olen tietysti iloinen siitä, että voin auttaa muita. Kuitenkin minulla on tunne, että kukaan ei näe minua. Ei tämän elämän pitäisi tältä tuntua.
Kiitos jos jaksoit lukea. Kommentoi vapaasti, mitä mieleen tuleekaan. Mielelläni otan vastaan ohjeita ja ajatuksia.
Kommentit (8)
Noin se jatkuu seuraavatkin vuosikymmenet.
Nimim. Kokemusta on
Oletko käynyt hoidossa?
terapiaa? Lääkitys?
Mielenkiinnolla odotan asiallisia vastauksia minäkin, vaikken ap olekaan.
Ensinnäkin olet arvokas ihminen ja hyvän elämän arvoinen. Itselleni tuli mieleen pari asiaa, sekä keskusteluapua/terapia sekä hyväntekeväisyystyö pienissä muodoissa. Se antaa elämään enemmän merkitystä kuin mikään muu ja tekee tutkitusti onnelliseksi.
Jokaiselle löytyy varmasti keinoja auttaa tekemään maailmasta parempi paikka. Oli se sitten SPRn kautta eri toiminta tai luonnonsuojelujärjestön. Kannattaa tutkia sivuja avoimin mielin!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa elämääsi!
Liikuntaa, kavereita, juttu seuraa ? Arvosta itseäsi, olet yhtä tärkeä kun kaikki muutkin ihmiset. Menneille ei voi mitään, mutta tulevaan voit vaikuttaa.
Osta mopo.