Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa kertoa tinderdeitille että sairastaa bipo II tyyppiä?
16.03.2024 |
Sairaus hyvässä hoidossa eikä näy elämässä oikein muuten kuin siinä että syön lääkkeitä. Käyn töissä ja vietän normaalia hyvää elämää. Edellisestä sairausjaksosta useampi vuosi. Kertoako heti ensitreffeillä vai vasta hieman myöhemmin, toisilla treffeillä tms? Ennen tapaamista en haluaisi kertoa, kun sitten ei jää mitään mahdollisuutta osoittaa että olen ihan tavallinen ihminen kuitenkin. Eipä töissäkään kukaan arvaisi jos tietäisi, ja aika vaativaa työtä teen.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten kauan haluat jatkaa tapailua.
Kyllä joo! Millanen se kakkostyypin pipo on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo! Millanen se kakkostyypin pipo on?
Semmoinen, jossa on kuminauha ja propelli
Ex mieheni sairastui kaksisuuntaiseen 40- vuotiaana. Ykköstyyppi eli se pahempi versio. Oli hoitovastainen ja sitä mieltä että hänestä vaan yritetään tehdä hullu. Oli hallusinaatioita, vieraita naisia ja alkoi olemaan väkivaltainen. Erottiin. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa että en enää ikinä suostu olemaan yhdessä bipon kanssa. Vaikka söisi lääkkeitä ja olisi psrempia kausia.Sairaus on elinikäinen ja arvaamaton.
Ap ei voi tietää pääseekö edes toisille treffeille. Joten älä nyt ekoilla treffeillä puhu sairaudesta. Mutta jos pääset kolmansille treffeille saman henkilön kanssa niin kerro sitten. Jokaisella on oikeus valita haluaako seurustella sairaan kanssa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä mieltä täällä suurin osa on, että mun kaltaisia pitää juosta karkuun aina kun mahdollista.
Jos asiallisia kommentteja saisin niin olisin kiitollinen.
Ap
Osa on ja osa ei ole, kirjoitustyylistäsi päätellen kävisin isäksesi. Sen verran olen maailmaa, erilaisia proteeseja ja diagnooseja nähnyt, että jos minulle tuon sanoisit, niin vastaisin että "ok" ja siirryttäisiin keskustelussa eteenpäin. En ajatellut alkaa seurustelemaan kantakirjaustesi kanssa, ne tulee kaupanpäälle joka tapauksessa. Puolin ja toisin. Milloin tekisin jotain medikaaliin perustuvia peliliikkeitä, olisi siinä kohtaa jos vetäisit jonkun oliivin henkeen tai pihvi juuttuisi kurkkuusi ja naamasi alkaisi sinertämään. Hedelmällisempää kuin kysellä täällä alistuen haukuttavaksi, olisi miettiä miksi mietit tuollaisia. Toivottavasti treffisi onnistuvat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä mieltä täällä suurin osa on, että mun kaltaisia pitää juosta karkuun aina kun mahdollista.
Jos asiallisia kommentteja saisin niin olisin kiitollinen.
Ap
Osa on ja osa ei ole, kirjoitustyylistäsi päätellen kävisin isäksesi. Sen verran olen maailmaa, erilaisia proteeseja ja diagnooseja nähnyt, että jos minulle tuon sanoisit, niin vastaisin että "ok" ja siirryttäisiin keskustelussa eteenpäin. En ajatellut alkaa seurustelemaan kantakirjaustesi kanssa, ne tulee kaupanpäälle joka tapauksessa. Puolin ja toisin. Milloin tekisin jotain medikaaliin perustuvia peliliikkeitä, olisi siinä kohtaa jos vetäisit jonkun oliivin henkeen tai pihvi juuttuisi kurkkuusi ja naamasi alkaisi sinertämään. Hedelmällisempää kuin kysellä täällä alistuen haukuttavaksi, olisi miettiä miksi mietit tuollaisia. Toivottavasti treffisi onnistuvat!
Kiitos ihanasta viestistäsi 😊 Mä olen 41-vuotias. Ja itsekin nähnyt yhtä ja toista, enkä kovin herkästi minkään diagnoosin perusteella ihmistä arvioi. Täältä oon vaan saanut lukea niin paljon pahaa siitä mt-ongelmaisia kohdataan ja tuomitaan. Ymmärrän sen toisen puolen täysin, miksi monet haluu karttaa, eikä siinä mitään. Niin siksi täällä kyselen, olisiko jotain yleistettävää mielipidettä milloin tuosta kannattaa kertoa. Noihin haukkuihin olen tottunut, ne ei mua satuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex mieheni sairastui kaksisuuntaiseen 40- vuotiaana. Ykköstyyppi eli se pahempi versio. Oli hoitovastainen ja sitä mieltä että hänestä vaan yritetään tehdä hullu. Oli hallusinaatioita, vieraita naisia ja alkoi olemaan väkivaltainen. Erottiin. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa että en enää ikinä suostu olemaan yhdessä bipon kanssa. Vaikka söisi lääkkeitä ja olisi psrempia kausia.Sairaus on elinikäinen ja arvaamaton.
Ap ei voi tietää pääseekö edes toisille treffeille. Joten älä nyt ekoilla treffeillä puhu sairaudesta. Mutta jos pääset kolmansille treffeille saman henkilön kanssa niin kerro sitten. Jokaisella on oikeus valita haluaako seurustella sairaan kanssa vai ei.
Onpa ikävä kuulla eksästäsi. Niinhän tämä on elinikäinen sairaus olet aivan oikeassa. Mä en missään nimessä halua johtaa harhaan, ja antaa ihmisen asiasta tietämättä parhaassa tapauksessa ihastua korvia myöten ennenkuin kerron.
Ap
Ei tartte kertoo edes viidensillä treffeillä. Ehkä sitten, jos aiotte muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no rehellisintä olisi kertoa ennen mitään treffejä et säkään haluaisi tietää että toisella on vaikka h-i-v vuoden päästä, mitenkään tota sairautta dissaamatta. Bipo ei ole kuitenkaan mikään lievä masennus/ahdistuneisuushäiriö.
Äitini kertoi miehelleni, kun oltiin oltu 9kk yhdessä. En halunnut ottaa sitä riskiä, että menetän hänet. Nyt melkein 10v yhdessä. Mies tykkää, kun ei koskaan tylsää. Sanoo joka päivä rakastavansa. Koen tämän siunauksena, en kirouksena. Ei me kaikki mitään hirviöitä olla. (En petä, juo, ole väkivaltainen, eikä ole harhoja.) Olen vaan välillä tosi masentunut, välillä tosi iloinen. Niiden välissä on terveitä kausia. En itse jaksa olla tylsien ihmisten kanssa tekemisisissä, ja olen todella sosiaalinen. Hyvä vaan, jos erillaisen elämäntavan omaavat lähtevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no rehellisintä olisi kertoa ennen mitään treffejä et säkään haluaisi tietää että toisella on vaikka h-i-v vuoden päästä, mitenkään tota sairautta dissaamatta. Bipo ei ole kuitenkaan mikään lievä masennus/ahdistuneisuushäiriö.
Kiitos kommentistasi. Mun mielestä tuossa on myös välimuoto, ennen tapaamista tai vasta vuoden päästä. Eihän tää mikään lievä sairaus todellakaan ole, olet oikeassa. Mut ei oo vuosiin oireillut mitenkään kun löytyi hyvä lääkitys, sitä ennen joitakin masennusjaksoja ja sit muutama vähän vauhdikkaampi jakso. Mitään "typerää" ja vahingollista en oo tehnyt ikinä.
Ap
Stressi ja väsymys tekee aika monetkin "epävakaaksi" tai alkoholi. Ilmeisesti lääkitys vie työstressin pois. Ja pim ei olekaan enää epävakaa. Mutta edelleen on työ ja ympäristö, aikataulut. Ehkä se ei haittaa osaa. Toisaalta toinen osa ei haluaisi turhaa vaivaa, jos ei ole kuitenkaan kiinnostunut. Videotreffit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
täähän onkin tosi reilua sellaiselle joka haluaa mieleltään vakaan kumppanin. Tilanne on hallussa niin kauan kunnes tulee joku vastoinkäyminen ja sittenhän siitä elämästä teatteria tuleekin. Toki itsekkyys lienee vahva osa sairaudenkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
Kiitos kommentistasi 😊 Kumpi tyyppi sulla on? Milloin itse kerroit?
Ap
Ihan hirveitä kirjoituksia täällä, mutta osasinkin odottaa pahinta. Bipon oireilu on useinkin hoidettavissa lääkityksellä ja näissä tapauksissa kertoisin silloin kun asia tulisi luontevasti tapailun aikana esille, vaikka kolmansista treffeistä eteenpäin. Toki jos on hoitamaton bipo niin asia on eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
täähän onkin tosi reilua sellaiselle joka haluaa mieleltään vakaan kumppanin. Tilanne on hallussa niin kauan kunnes tulee joku vastoinkäyminen ja sittenhän siitä elämästä teatteria tuleekin. Toki itsekkyys lienee vahva osa sairaudenkuvaa.
Joo en mä missään tapauksessa halua niin kauaa odotella että suhde on kovin paljon vakavampi. Mut itsekkyys ei kyl kuulu sairaudenkuvaan ainakaan mun tapauksessani millään lailla.
Ap
Tiedän mitä mieltä täällä suurin osa on, että mun kaltaisia pitää juosta karkuun aina kun mahdollista.
Jos asiallisia kommentteja saisin niin olisin kiitollinen.
Ap