Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa kertoa tinderdeitille että sairastaa bipo II tyyppiä?
16.03.2024 |
Sairaus hyvässä hoidossa eikä näy elämässä oikein muuten kuin siinä että syön lääkkeitä. Käyn töissä ja vietän normaalia hyvää elämää. Edellisestä sairausjaksosta useampi vuosi. Kertoako heti ensitreffeillä vai vasta hieman myöhemmin, toisilla treffeillä tms? Ennen tapaamista en haluaisi kertoa, kun sitten ei jää mitään mahdollisuutta osoittaa että olen ihan tavallinen ihminen kuitenkin. Eipä töissäkään kukaan arvaisi jos tietäisi, ja aika vaativaa työtä teen.
Kommentit (56)
Aika monilla naisilla on antenni paskana, enemmän tai vähemmän. Eli ei mitään uutta auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
Just tällainen menee jo pettämisen puolelle. Jos salailee noin oleellista asiaa, niin ei suhteessa voi sen jälkeen olla enää luottamusta. Ap ilmeisesti ymmärtää tämän, ja hyvä niin.
Eli ap:lle sanoisin, että jo profiilissa kannattaa kertoa. Silloin profiilia lukeva voi tehdä oman päätöksensä. Ja sinä saat treffikumppanin, jota sairaus ei häiritse. Minusta win-win.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä pitäisi edes kertoa.
Koska se ei ole mikään pikkujuttu. Sinulla ei taida olla kokemusta vakavista mielisairauksista.
Vierailija kirjoitti:
Osa on ja osa ei ole, kirjoitustyylistäsi päätellen kävisin isäksesi. Sen verran olen maailmaa, erilaisia proteeseja ja diagnooseja nähnyt, että jos minulle tuon sanoisit, niin vastaisin että "ok" ja siirryttäisiin keskustelussa eteenpäin. En ajatellut alkaa seurustelemaan kantakirjaustesi kanssa, ne tulee kaupanpäälle joka tapauksessa. Puolin ja toisin. Milloin tekisin jotain medikaaliin perustuvia peliliikkeitä, olisi siinä kohtaa jos vetäisit jonkun oliivin henkeen tai pihvi juuttuisi kurkkuusi ja naamasi alkaisi sinertämään. Hedelmällisempää kuin kysellä täällä alistuen haukuttavaksi, olisi miettiä miksi mietit tuollaisia. Toivottavasti treffisi onnistuvat!
Tällaisen ihmisen kanssa voisin uskaltaa lähteä treffeille. Miksi miehet, jotka kykenevät tämänkaltaiseen ajatteluun ja kommentointiin, tuntuvat olevan katoava luonnonvara?
Tuon miehen kommentti on ajattelun vastakohta.
Kuinka monta ihmistä olenkaan tavannut, jotka sanovat, että heidän ongelmansa tai sairautensa eivät näy päälle päin. Tai niin he kuvittelevat. Mutta kyllä tuollainen todellakin näkyy päälle päin. Sairastava itse vain kuvittelee, että muut eivät huomaa mitään.
Joten tuollainen lausahdus, että sairaus ei mitenkään näy muille, on minulle iso red flag.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monilla naisilla on antenni paskana, enemmän tai vähemmän. Eli ei mitään uutta auringon alla.
Aivan varmasti. Ja näin naisena sanon, että aika monilla miehillä on samoin.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.
Näin mäkin tekisin, ja olen kakkostyypin bipon vaimo. Yhteistä matkaa jo 20 v. Puoliso (jo kauan lääkkeetön) sai diagnoosin alkuvuosina, vuodet ovat helpottaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on hyvin perusteltuja syitä sille, miksi eivät halua seurustella minkäänlaisia mielen sairauksia sairastavan kanssa. On hyvin epäreilua vähätellä heidän kokemuksiaan ja syitään, ja päättää heidän puolestaan, ettei mielen sairaus haittaa heitä. Siksi ei voi jättää kertomatta tai viivytellä kertomisen kanssa. Deittikumppanilla on oikeus tehdä omat päätöksensä omilla ehdoillaan.
Ei ketään saa huijaamalla suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hyvin perusteltuja syitä sille, miksi eivät halua seurustella minkäänlaisia mielen sairauksia sairastavan kanssa. On hyvin epäreilua vähätellä heidän kokemuksiaan ja syitään, ja päättää heidän puolestaan, ettei mielen sairaus haittaa heitä. Siksi ei voi jättää kertomatta tai viivytellä kertomisen kanssa. Deittikumppanilla on oikeus tehdä omat päätöksensä omilla ehdoillaan.
Ei ketään saa huijaamalla suhteeseen.
Siinä tapauksessa kerrot heti kun tilaisuus tulee vastaan. Ihmettelen lähinnä kuinka ahdasmieliset kriteerit joillain on, vaikkakin täysin oikeutetusti. Viestiikö alhaisesta sietokyvystä vastoinkäymisille? Siis jos sitten toinen yllättäen flippaa suorilta jaloilta vaikkapa 5 v tao 10 v kohdalla. Lentääkö välittömästi pihalle? Vastoinkäymiset kuuluvat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko arviosi itsestäsi myös muiden mielipide? Oletko kysynyt joltakulta joka uskaltaa sanoa asiat suoraan?
Tiedän biolaarikon, joka omasta mielestään on ok ja hyvä tyyppi.
Jos en sattuman kautta tietäisi sairaudesta pitäisin tuota henkilöä moukkana, joka änkeää seuraan kun itsestä siltä tuntuu. Toisaalta on myös melko kylmä ihminen.
Kannatan rehellisyyttä heti alussa. Jos sairaus on este, niin et tule jätetyksi myöhemmin. Etkä tuhlaa väärään tyyppiin aikaasi.
Hoida toi itsetunto-ongelma, mieti mitä annettavaa ja mitä haluat. Muuten olet ikuisesti täällä tai muualla kysymässä neuvoja.
Kai nyt lääkärille ja muillekin kerrot treffeistäsi, että pääsevät nekin änkyttämään ja sabotoimaan itsemääräämisoikeuden?
Ja mikä ""sairaus" se on mikä ei ilmene?
Miksi ns esität normoa tai yleensäkään mitään?
Jos sulla on traumoja tai häpeää, ne ei mene tolla tyylillä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän itse, että en halua seurustella ihmisen kanssa, jolla on esim. bipo tai skitsofrenia tai addiktio.
Kysyn itse muutamien ensitreffien aikana treffikumppanilta asiasta tai tuon asian muuten esiin.
Voi, nyt meiltä katosi ap.
Toivottavasti emme olleet liian ankaria.
Mielen sairaudet ovat vain sairauksia. Siinä, missä kihti tai diabetes.
Olen tuo joka puhui umpimielisesyä ja oudosta käytöksestä..
Masia ei ole vielä valmis, että kaikki saisivat kukoistaa omana persoonana. Siihen asti asioita pitää puhua avoimesti. Näin asiat menevät eteenpäin.
Bipolaarikko, skitsofreniaa sairastava, masennusta poteva jne. kaikille varmaan löytyy se oma avarakatseinen ihminen joka hyväksyy toisessa "viat".
Mutta minusta kannattaa olla rehellinen, sillä toinen ihminen ei näe kenenkään toisen pään sisälle, jos on esim mieli maassa ilman mitään kummempaa vastoinkäymistä.
Ap;lle onnea parin muodostukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, nyt meiltä katosi ap.
Toivottavasti emme olleet liian ankaria.
Mielen sairaudet ovat vain sairauksia. Siinä, missä kihti tai diabetes.
Olen tuo joka puhui umpimielisesyä ja oudosta käytöksestä..
Masia ei ole vielä valmis, että kaikki saisivat kukoistaa omana persoonana. Siihen asti asioita pitää puhua avoimesti. Näin asiat menevät eteenpäin.
Bipolaarikko, skitsofreniaa sairastava, masennusta poteva jne. kaikille varmaan löytyy se oma avarakatseinen ihminen joka hyväksyy toisessa "viat".
Mutta minusta kannattaa olla rehellinen, sillä toinen ihminen ei näe kenenkään toisen pään sisälle, jos on esim mieli maassa ilman mitään kummempaa vastoinkäymistä.
Ap;lle onnea parin muodostukseen!
Kiitos viestistäsi 🤗 Ei kai kukaan oo liian ankara, kyseessä on jokaisen omat valinnat ja arvot ja mä niitä kyllä kunnioitan. Onhan se selvää, että erityisesti ykköstyypin bipo voi hoitamattomana olla aikamoista kärsimystä ihan jokaiselle osapuolelle.
Kerron viimeistään kolmansilla treffeillä, jos sinne asti päästään. Ekat vasta tulossa 😊
Ap
Miten ykkönen ja kakkonen eroavat toisistaan?
En tiedä mitä tyyppiä naapurilla oli, mutta oli todella raskas ihminen maniavaiheessaan. Vaaraksi itselleen ja muille. Yritettiin auttaa, mutta vasyttiin kaikki siihen "keisariin"
Kertoisin vasta, kun deitti on kertonut ensin omat tautinsa.