Missä vaiheessa kertoa tinderdeitille että sairastaa bipo II tyyppiä?

Kysymys siitä, milloin kertoa sairaudestasi uudelle potentiaaliselle kumppanille, on henkilökohtainen ja voi vaihdella tapauskohtaisesti. Tässä muutamia huomioita, jotka voivat auttaa sinua päättämään, milloin on sopiva aika kertoa:

1. Luottamus ja avoimuus: On tärkeää, että tunnet olleesi tarpeeksi mukava ja luottavainen suhteen alkuvaiheessa ennen kuin jaat henkilökohtaisia tietoja, kuten sairaudestasi. Kun tunnet, että suhde on kehittynyt ja olet oppinut tuntemaan toisen paremmin, voit harkita sairaudestasi kertomista.

2. Aika ja paikka: Valitse keskustelulle sopiva aika ja paikka, jossa voit keskustella rauhallisesti ja ilman häiriötekijöitä. Voit esimerkiksi valita rentouttavan tilanteen, kuten kävelyn puistossa tai rauhallisen illallisen, jolloin voit keskustella avoimesti ja syvällisemmin.

3. Odotukset ja reaktiot: Ole valmis erilaisiin reaktioihin ja kysymyksiin, kun kerrot sairaudestasi. Jotkut voivat reagoida ymmärtävästi ja tukevasti, kun taas toiset saattavat tarvita lisätietoja tai aikaa prosessoida tietoa.

4. Oman mukavuuden taso: Sinun ei tarvitse kiirehtiä kertomaan sairaudestasi, ennen kuin olet valmis ja tunnet olosi mukavaksi jakamaan sen toisen kanssa. Kuuntele omia tuntemuksiasi ja tee päätös sen perusteella, mikä tuntuu sinulle oikealta.

Muista, että sairaus ei määritä sinua kokonaan, ja sinä olet paljon enemmän kuin se. Olet oikeutettu rakkauteen ja tukeen, ja ansaitset kumppanin, joka hyväksyy ja tukee sinua kaikissa elämäsi osa-alueissa.

Mitä vittua kenenkään diagnoosit kuuluvat deiteille?

Miksi siitä pitäisi edes kertoa.

Kerron yleensä sitten, kun olen saanut pillua.

Vaikea tilanne. Sinuna en sanoisi heti. Se on kuitenkin ihan aidosti "red flag" tommoinen asia. Itse juoksisin karkuun ja kovaa. Toki tilanne on eri, kun on tutustuttu ja ehditty ihastua. Mutta lähtökohtaisesti asia on vaan täydellinen "no, no", joten ehkei sitä kannata heti syöttää toiselle ennen kuin on ehditty tutustua aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.

Kiitos kommentistasi 😊 Kumpi tyyppi sulla on? Milloin itse kerroit? 

Ap

Kakkostyyppi. En ole hirveästi deittaillut, mutta nyt kyn mietin, niin poikaystävälle, jota deittailin puoli vuotta ja jonka kanssa olin menossa naimisiin, en tainnut kertoa ollenkaan. Asia ei jotenkin ollut relevantti. Erottiin sitten muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.

Kiitos kommentistasi 😊 Kumpi tyyppi sulla on? Milloin itse kerroit? 

Ap

Kakkostyyppi. En ole hirveästi deittaillut, mutta nyt kyn mietin, niin poikaystävälle, jota deittailin puoli vuotta ja jonka kanssa olin menossa naimisiin, en tainnut kertoa ollenkaan. Asia ei jotenkin ollut relevantti. Erottiin sitten muista syistä.

Nyt tuli mieleen toinen tyyppi, jolle kerroin kolmansilla treffeillä, kun se alkoi itse puhumaan jostain ystävästään, jolla oli bipo, niin sitten mainitsin, että mullakin on se.

Osa on ja osa ei ole, kirjoitustyylistäsi päätellen kävisin isäksesi. Sen verran olen maailmaa, erilaisia proteeseja ja diagnooseja nähnyt, että jos minulle tuon sanoisit, niin vastaisin että "ok" ja siirryttäisiin keskustelussa eteenpäin. En ajatellut alkaa seurustelemaan kantakirjaustesi kanssa, ne tulee kaupanpäälle joka tapauksessa. Puolin ja toisin. Milloin tekisin jotain medikaaliin perustuvia peliliikkeitä, olisi siinä kohtaa jos vetäisit jonkun oliivin henkeen tai pihvi juuttuisi kurkkuusi ja naamasi alkaisi sinertämään. Hedelmällisempää kuin kysellä täällä alistuen haukuttavaksi, olisi miettiä miksi mietit tuollaisia. Toivottavasti treffisi onnistuvat! 

Tällaisen ihmisen kanssa voisin uskaltaa lähteä treffeille. Miksi miehet, jotka kykenevät tämänkaltaiseen ajatteluun ja kommentointiin, tuntuvat olevan katoava luonnonvara? 

Vierailija kirjoitti:

Osa on ja osa ei ole, kirjoitustyylistäsi päätellen kävisin isäksesi. Sen verran olen maailmaa, erilaisia proteeseja ja diagnooseja nähnyt, että jos minulle tuon sanoisit, niin vastaisin että "ok" ja siirryttäisiin keskustelussa eteenpäin. En ajatellut alkaa seurustelemaan kantakirjaustesi kanssa, ne tulee kaupanpäälle joka tapauksessa. Puolin ja toisin. Milloin tekisin jotain medikaaliin perustuvia peliliikkeitä, olisi siinä kohtaa jos vetäisit jonkun oliivin henkeen tai pihvi juuttuisi kurkkuusi ja naamasi alkaisi sinertämään. Hedelmällisempää kuin kysellä täällä alistuen haukuttavaksi, olisi miettiä miksi mietit tuollaisia. Toivottavasti treffisi onnistuvat! 

Tällaisen ihmisen kanssa voisin uskaltaa lähteä treffeille. Miksi miehet, jotka kykenevät tämänkaltaiseen ajatteluun ja kommentointiin, tuntuvat olevan katoava luonnonvara? 

 

Samaa kerkesin miettiä 😄 Kaikkea hyvää tuon kommentin kirjoittajalle ja kiitos vielä😊

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysymys siitä, milloin kertoa sairaudestasi uudelle potentiaaliselle kumppanille, on henkilökohtainen ja voi vaihdella tapauskohtaisesti. Tässä muutamia huomioita, jotka voivat auttaa sinua päättämään, milloin on sopiva aika kertoa:

1. Luottamus ja avoimuus: On tärkeää, että tunnet olleesi tarpeeksi mukava ja luottavainen suhteen alkuvaiheessa ennen kuin jaat henkilökohtaisia tietoja, kuten sairaudestasi. Kun tunnet, että suhde on kehittynyt ja olet oppinut tuntemaan toisen paremmin, voit harkita sairaudestasi kertomista.

2. Aika ja paikka: Valitse keskustelulle sopiva aika ja paikka, jossa voit keskustella rauhallisesti ja ilman häiriötekijöitä. Voit esimerkiksi valita rentouttavan tilanteen, kuten kävelyn puistossa tai rauhallisen illallisen, jolloin voit keskustella avoimesti ja syvällisemmin.

3. Odotukset ja reaktiot: Ole valmis erilaisiin reaktioihin ja kysymyksiin, kun kerrot sairaudestasi. Jotkut voivat reagoida ymmärtäväs

Kiitos tästä! Onko tää jostain yhdistyksen ohjeista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi vielä ekoilla treffeillä, ellei asia jotenkin luontevasti tule esille. Kertoisin sit kun suhde vakavampi, ja kun asia tulisi luontevasti esille. Mulla myös bipo.

Kiitos kommentistasi 😊 Kumpi tyyppi sulla on? Milloin itse kerroit? 

Ap

Kakkostyyppi. En ole hirveästi deittaillut, mutta nyt kyn mietin, niin poikaystävälle, jota deittailin puoli vuotta ja jonka kanssa olin menossa naimisiin, en tainnut kertoa ollenkaan. Asia ei jotenkin ollut relevantti. Erottiin sitten muista syistä.

Okei, ymmärrän 😊 

Ap

Bipo on aivojen tulehdussairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys siitä, milloin kertoa sairaudestasi uudelle potentiaaliselle kumppanille, on henkilökohtainen ja voi vaihdella tapauskohtaisesti. Tässä muutamia huomioita, jotka voivat auttaa sinua päättämään, milloin on sopiva aika kertoa:

1. Luottamus ja avoimuus: On tärkeää, että tunnet olleesi tarpeeksi mukava ja luottavainen suhteen alkuvaiheessa ennen kuin jaat henkilökohtaisia tietoja, kuten sairaudestasi. Kun tunnet, että suhde on kehittynyt ja olet oppinut tuntemaan toisen paremmin, voit harkita sairaudestasi kertomista.

2. Aika ja paikka: Valitse keskustelulle sopiva aika ja paikka, jossa voit keskustella rauhallisesti ja ilman häiriötekijöitä. Voit esimerkiksi valita rentouttavan tilanteen, kuten kävelyn puistossa tai rauhallisen illallisen, jolloin voit keskustella avoimesti ja syvällisemmin.

3. Odotukset ja reaktiot: Ole valmis erilaisiin reaktioihin ja kysymyksiin, kun kerrot

Näyttää tekoälyn tuotokselta

Olen seurustellut yhden bipon kanssa ja myöhemmin käynyt treffeillä toisen kanssa. Kakkostyyppi oli molemmilla.

Kummankaan kanssa bipo ei ole ollut minkään sortin kynnyskysymys. Ihania ihmisiä molemmat ja hoito ollut hyvässä tasapainossa.

Kyllä se kantsii mielestäni aika varhaisessa vaiheess kertoa, niin karsiutuu jyvät akanoista. Ne, joille sun sairaus on joku dealbreaker, eivät ole potentiaalisia kumppaneita muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vittua kenenkään diagnoosit kuuluvat deiteille?

kyllä piip siinä vaiheessa kuuluu, kun on tarkoitus jakaa elämäänsä tollasen kanssa pidempäänkin.

Mulla ei ole bipoa, mutta muita mt-ongelmia kyllä. Löytyy myös vanhoja viiltelyarpia, joten vaikea pitää asiaa salassakaan :D tulee siis kerrottua viimeistään siinä kohdassa kun vaatteet ovat ensimmäistä kertaa lähdössä päältä pois. Ei juossut karkuun exä eikä nyxä. Tai eivät tietenkään juosseet kun olivat pöksyihin pääsemässä :'D mutta eivät juosseet karkuun sen jälkeenkään. 

Suht aikaisessa vaiheessa se kertominen kuitenkin kannattaa. Menisin vähän tilanteen mukaan, exälleni kerroin ensimmäisellä tapaamisella ja nykyiselle kumppanille muistaakseni kolmannella kerralla kun tavattiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut yhden bipon kanssa ja myöhemmin käynyt treffeillä toisen kanssa. Kakkostyyppi oli molemmilla.

Kummankaan kanssa bipo ei ole ollut minkään sortin kynnyskysymys. Ihania ihmisiä molemmat ja hoito ollut hyvässä tasapainossa.

Kyllä se kantsii mielestäni aika varhaisessa vaiheess kertoa, niin karsiutuu jyvät akanoista. Ne, joille sun sairaus on joku dealbreaker, eivät ole potentiaalisia kumppaneita muutenkaan.

Hei, toi on muuten todella hyvä pointti, kiitos! 

Ap

Kertoisin heti, jos sairaus vaikuttaa merkittävästi mielialan vaihteluihin. On epäreilua jättää toinen ihminen pohtimaan miksi ihastus tai deitti on niin outo ja ailahtelevainen. Välillä kiva ja välillä tosi kylmä.

Uskon, että ymmärrystä löytyy enemmän, jos asiat selittää. "Se, että haluan välillä olla rauhassa, ei johdu sinusta vaan sairaudestani" tai "jos vaikutan ynseältä, niin sinussa ei tarvi olla mitään vikaa. Silloin kannattaa keksiä itselleen jotain tekemistä. Olen pian taas oma itseni'

Aikuisena naisena en jaksa, enää yhtään sitä jos toinen on umpimielinen ja outo. Laitan heti deittailun katki, jos kommunikointi ei suju.

Toisaalta pystyn hyväksymään paljonkin asioita, jos teidän mistä outo käytös johtuu.

Kerrot heti tietenkin ellet halua vain pimppeliä antaa. Kai tiedät, että tuo laskee arvosi pakkasen puolelle normojen silmissä?

Luuletteko te että se n.s. "terveempi" treffikumppani on yhtään sen terveempi? Ei vain ole narahtanut missään testissä ja saanut mitään diagnoosia. Luin ketjua ja ymmärsin että aloittaja on jossain 40 v ikähaarukassa. Jos paikalla on lääkäreitä tai hoitajia, niin korjatkoon. Kun ihminen, etenkin mies, ylittää n. 40 v ikäpyykin ja laitetaan oikein perusteelliseen "avaruuslääkärin" syyniin, löydetään varmasti sellainen sairaus että eläkepaperit paukkuu. Tällä elämänkokemuksella sanoisin ettei ensimmäisen kiven heittäjää löydy.

Kuten tuolla ylempänä kirjoitin, kävisin jopa nelikymppiselle isäksi, tosin pentu olisi ehkä otettu huostaan. Osasta ketjun helmiä paljastuu melko itsekäs parikymppisen nuoren tinderinhuuruinen IG-tuunattu harha siitä, että hommahan rokkaa ikuisesti kun se kerran rokkasi aamullakin. Ei välttämättä rokkaa, track record ei koskaan ole tae tulevasta ja "mallia pitäisi osata poikkeuttaa" tulevien riskien arvioimiseksi. On vuosikymmeniä nähty kaikenlaista katolta putoamista, kolaria, slaagia tai muuten vaan sairastumista tai kuolemaa.