Lue keskustelun säännöt.
Mitä mukavia ja hyviä asioita lapsista on koitunut?
16.03.2024 |
Minä +40v mies, vaimo ja pienet lapset. Vanhin lapsi 7v.
En ole vieläkään kokenut mitään erityisen hienoa, mukavaa, valaisevaa ja ylipäänsä hyvin vähän positiivisia asioita perhe-elämässä. Noin 85% tähän astisesta elämästä pienten lasten perheen isänä on ollut aivan kauheaa. Pelkkää ikävää työtä, hoivaamista, ikävyyttä, velvoitteita, rajoittuneisuutta, lasten asettamista etusijalle, jne.
Mikä on se juttu, jota koette lasten kanssa, joka tekee tästä kaikesta vaivasta sen väärti? Enempi introverttinä minua ei paljoa kiinnosta ihmissuhteet tai mikään lasten tai perheen kanssa yhdessä tekeminen. Koen erityisesti kaiken yhteisen tekemisen perheenä tai lasten kanssa erittäin kuivana, tylsänä, ikävänä, rajoittuneena, raskaana ja epämiellyttävänä. Saatu hellyys ja rakkaus on ollut ihan ok, mutta ei kuitenkaan kaiken tämän työn arvoista. Omat kiksini saan aivan muista asioista, kuin lapsista, kuten menestyminen, terveys, kunto, ura, seksi, elämykset, henkinen ja fyysinen kehittyminen, jne. Puhutaan, että lapsi kehittää myös vanhempia, mutta en koe halua enkä tarvetta kehittyä mihinkään sen suuntaan, miten lapset voisivat minua kehittää. Olen äärimmäisen kiinnostunut monista asioista ja kehitän itseäni jatkuvasti eri tavoin. Lasten elinkaari ja kehittyminen on niin tuttu ja vanha juttu ja toistaa samaa kaavaa mitä lukuisilla toisillakin ihmisillä, että se ei herätä mitään kiinnostusta.
Kysymys teille samankaltaisille ihmisille, kuin itse olen: Mikä on se juttu, mitä saatte lapsista??? Uskon, että lasten kasvaessa tasavertaisiksi aikuiksiksi koen kanssakäymisen heidän kanssaan paljon miellyttävämmäksi.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen kehitys?
Teidän perheessä taitaa olla 3 lasta.
Se että rakastan lastani enemmän kuin mitään ja elämä ja arki hänen kanssaan on maailman parasta. Myös se miten onnelliseksi lapsi on tehnyt isänsä ja isovanhempansa.
Nyt kun lapset on aikuisia on kiva kun lapsi sanoo mä sain työpaikan ja sijoituksista aika paljon tuottoa, tarjoan kaikille nämä ruuat. Kun olivat pieniä, minusta oli ihanaa lukea lapsille kirjoja, tehdä lumiukkoja yhdessä talvella tai täytellä porukassa helppoja sanaristikoita sitten kun olivat niin isoja että osasivat jo. Kouluikäisenä ja teineineä olivat enemmän kavereiden kanssa mutta aikuisena taas läheisempiä. Omat on olleet koulussa hyviä itsestään, joskus olisi ollut kivakin vähän auttaa läksyissä, mutta kokeisiin kysely oli kivaa, siinä sai itsekin kertausta. Lapsia voi ottaa mukaan omiin juttuihin ja saada kiinnostumaan niistä. Ap:n vaimolla on lapset ja mieslapsi.
Omasta asenteesta ja mielikuvituksesta on kiinni, jos arki on lasten kanssa noin ankeaa.
Minä olen ottanut lapset mukaan tekemisiin mistä itse tykkään, hiihtoladulle kaveriksi, matkoille tutkimaan mielenkiintoisia historiallisia kohteita. Mitä isompia ovat, sitä parempaa treeni-, matka-, shoppailu tai vaikka kahvilaseuraa ovat.
Kai sun elämä on ankeaa jos teet siitä sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta olen kahden lapsen täti. Nämä lapset olivat mielestäni kivoja varsinkin jossain 4 - 12 ikävuoden tienoilla. Heidän juttujaan oli hauska kuunnella, ja he olivat vilpittömän innostuneita ja uteliaita kaikesta. Myönnän, että en olisi jaksanut heitä jokapäiväisessä elämässä (siksi en omia lapsia hankkinutkaan), mutta silloin tällöin heitä oli kiva tavata.
Nykyään nuo lapset ovat nenä älypuhelimessa kiinni 24/7, niin ettei heihin saa mitään kontaktia, mutta eipä heistä haittaakaan ole. Eivät ole vielä tajunneet, että tätinsä on rikas kuin peikko, niin eivät ymmärrä ruinata rahaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kehitys?
Teidän perheessä taitaa olla 3 lasta.
Ai että, kylläpä hienon sarkastisen vitsin murjaisit. Bravo.
Ei se, että "henkisesti kehittyy enemmän vastuuntuntoiseksi aikuiseksi" olisi mitenkään itseisarvoisesti tavoittelemisen arvoista. Jos tavoitteena on onnellinen elämä, kuten useimmilla ihmisillä on, niin "henkinen kehitys" lasten kasvatuksen ja siihen selkeästi kuuluvan ikävän elämän myötä ei vaikuta lisäävän elämän onnellisuutta juurikaan. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävään sävyyn kirjoitit ap. Älä ainakaan lisää lapsia hanki
No itse introverttinä jätän lapsiluvun yhteen. En kestäisi sitä lasten välistä kinastelua ja erotuomarina olemista kotona. Lisäksi minusta vauva-aika oli aivan äärettömän raskasta, en kokenut mitään ihkua vauvakuplaa. Se jatkuva iholla olo kirjaimellisesti teki mut lähes hulluksi. Samaten ne yölliset huutoitkut jne, huh.
Nyt kun lapsi on 2-vuotias, elämä alkaa voittaa. Uhmakohtaukset voisin kyllä skipata. Minusta on kuitenkin aivan mielettömän upeaa seurata pojan kasvua ja kehitystä. Minulla on hänen kanssaan aidosti mukavaa ja hoidan häntä vielä kotona. Elämä on tässä ja nyt. Ulkoillessa ihailemme luontoa, iloitaan metsän eläinten näkemisestä, linnun laulusta jne. Haluan tallettaa nämä muistot syvälle sydämeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussasi ap on se hyväpointti, että olet pysähtynyt pohtimaan ko asiaa. Toivottavasti puoisosi kykenee nauttimaan pikkulapsiarjesta ja osaa antaa myös sellaisen palautteen lapsille, että he ovat ihania ja että lasten seura ei ole pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun lapset on aikuisia on kiva kun lapsi sanoo mä sain työpaikan ja sijoituksista aika paljon tuottoa, tarjoan kaikille nämä ruuat. Kun olivat pieniä, minusta oli ihanaa lukea lapsille kirjoja, tehdä lumiukkoja yhdessä talvella tai täytellä porukassa helppoja sanaristikoita sitten kun olivat niin isoja että osasivat jo. Kouluikäisenä ja teineineä olivat enemmän kavereiden kanssa mutta aikuisena taas läheisempiä. Omat on olleet koulussa hyviä itsestään, joskus olisi ollut kivakin vähän auttaa läksyissä, mutta kokeisiin kysely oli kivaa, siinä sai itsekin kertausta. Lapsia voi ottaa mukaan omiin juttuihin ja saada kiinnostumaan niistä. Ap:n vaimolla on lapset ja mieslapsi.
Asiat jotka minua kiinnostavat, ei voi tehdä lasten kanssa. Minua kiinnostaa esim. labraaminen ja tutkimus, oluet ja viinat, väkivalta, raskas yksin treenaaminen, seksi, matkustelu ilman lapsia, opiskelu, pitkään nukkuminen, uralla kehittyminen ja monet muut aikuiselämän nautinnot. Inhoan leikkimistä, lasten kirjoja, lasten aktiviteetteja ja kaikkea vastaavaa yksinkertaista, tylsää jo lapsena koettuja asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pisteet aapeelle rehellisyydestä. Mutta täytyy kyllä kysyä miksi halusit perustaa perheen, jos olet kiinnostuksenkohteiltasi ja luonteeltasi tuon tyyppinen ihminen kuin olet?
Christiiina kirjoitti:
Todella ikävään sävyyn kirjoitit ap. Älä ainakaan lisää lapsia hanki
No en oikeastaan. Enemmänkin neutraaliin toteavaan sävyyn, joka perustuu havaintoon ja omaan subjektiiviseen kokemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Todella ikävään sävyyn kirjoitit ap. Älä ainakaan lisää lapsia hanki
No en oikeastaan. Enemmänkin neutraaliin toteavaan sävyyn, joka perustuu havaintoon ja omaan subjektiiviseen kokemukseen.
Joo mutta ikävään sävyyn sikäli jos hyppää lastesi saappaisiin ja ajattelee asiaa heidän näkökulmastaan. Että iskää ei juuri kiinnosta.
Miksi ap hankit lapsia ja vielä useammankin?
Introverttina tein monta lasta. Oma jengi ei kuormita kuten ulkopuoliset ihmiset. Noista on kovasti seuraa toisilleen ja vanhemmilleen. Ovat sävyisiä luonteiltaan. Ilo tulee, kun seuraan heidän touhujaan, sisarusten keskinäistä sidettä. Rakkauden määrä perheessä on lisääntynyt lasten myötä. On kiva opettaa ja näyttää heille uusia asioita. Matkoista ja reissusta koen saavani lasten/perheen kanssa enemmän irti kuin muutoin. Huumoria on lasten kanssa paljon. Elämään on tullut erilaista antoisuutta ja merkityksellisyyttä. Lasten kanssa on mukava keskustella ja haaveilla. Heidän ilonsa tarttuu, tuovat elämänuskoa.
Vierailija kirjoitti:
Pisteet aapeelle rehellisyydestä. Mutta täytyy kyllä kysyä miksi halusit perustaa perheen, jos olet kiinnostuksenkohteiltasi ja luonteeltasi tuon tyyppinen ihminen kuin olet?
Pääasiassa siksi, koska vaimo edellytti tai muutoin parisuhde poikki. Lisäksi uskon, että henkisenä tulevaisuuden sijoituksena se kannattaa, kun lapset ovat kasvanneet tasavertaisiksi aikuisiksi, joiden kanssa saattaa vihdoin olla mielekästä jakaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vanhana on kiva kun lapset ovat olemassa ja auttavat tietokoneen ja kännykän kanssa ja asioiden hoidossa. Nuorempana heidän kehitystään oli kiva seurata.
Tuo ensimmäinen lause on ainoa syy miksi olisin voinut hankkia lapsia. Mutta en ole viitsinyt sen takia. Kännykkäapua saa kaverilta tai naapuriltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun lapset on aikuisia on kiva kun lapsi sanoo mä sain työpaikan ja sijoituksista aika paljon tuottoa, tarjoan kaikille nämä ruuat. Kun olivat pieniä, minusta oli ihanaa lukea lapsille kirjoja, tehdä lumiukkoja yhdessä talvella tai täytellä porukassa helppoja sanaristikoita sitten kun olivat niin isoja että osasivat jo. Kouluikäisenä ja teineineä olivat enemmän kavereiden kanssa mutta aikuisena taas läheisempiä. Omat on olleet koulussa hyviä itsestään, joskus olisi ollut kivakin vähän auttaa läksyissä, mutta kokeisiin kysely oli kivaa, siinä sai itsekin kertausta. Lapsia voi ottaa mukaan omiin juttuihin ja saada kiinnostumaan niistä. Ap:n vaimolla on lapset ja mieslapsi.
Asiat jotka minua kiinnostavat, ei voi tehdä lasten kanssa. Minua kiinnostaa esim. labraaminen ja tutkimus, oluet ja viinat, väkivalta, raskas yksin treenaaminen, seksi, matkustelu ilman lapsia, opiskelu
Sinulla ei ilmeisesti ole mitään mukavaa lapsuuden muistoa, mitä olisit tehnyt omien vanhempiesi kanssa? Mehän toistamme sitä kokemusta vanhemmuudesta, minkä saimme, kun olimme lapsia.
Vanhana on kiva kun lapset ovat olemassa ja auttavat tietokoneen ja kännykän kanssa ja asioiden hoidossa. Nuorempana heidän kehitystään oli kiva seurata.