Lue keskustelun säännöt.
Mitä mukavia ja hyviä asioita lapsista on koitunut?
16.03.2024 |
Minä +40v mies, vaimo ja pienet lapset. Vanhin lapsi 7v.
En ole vieläkään kokenut mitään erityisen hienoa, mukavaa, valaisevaa ja ylipäänsä hyvin vähän positiivisia asioita perhe-elämässä. Noin 85% tähän astisesta elämästä pienten lasten perheen isänä on ollut aivan kauheaa. Pelkkää ikävää työtä, hoivaamista, ikävyyttä, velvoitteita, rajoittuneisuutta, lasten asettamista etusijalle, jne.
Mikä on se juttu, jota koette lasten kanssa, joka tekee tästä kaikesta vaivasta sen väärti? Enempi introverttinä minua ei paljoa kiinnosta ihmissuhteet tai mikään lasten tai perheen kanssa yhdessä tekeminen. Koen erityisesti kaiken yhteisen tekemisen perheenä tai lasten kanssa erittäin kuivana, tylsänä, ikävänä, rajoittuneena, raskaana ja epämiellyttävänä. Saatu hellyys ja rakkaus on ollut ihan ok, mutta ei kuitenkaan kaiken tämän työn arvoista. Omat kiksini saan aivan muista asioista, kuin lapsista, kuten menestyminen, terveys, kunto, ura, seksi, elämykset, henkinen ja fyysinen kehittyminen, jne. Puhutaan, että lapsi kehittää myös vanhempia, mutta en koe halua enkä tarvetta kehittyä mihinkään sen suuntaan, miten lapset voisivat minua kehittää. Olen äärimmäisen kiinnostunut monista asioista ja kehitän itseäni jatkuvasti eri tavoin. Lasten elinkaari ja kehittyminen on niin tuttu ja vanha juttu ja toistaa samaa kaavaa mitä lukuisilla toisillakin ihmisillä, että se ei herätä mitään kiinnostusta.
Kysymys teille samankaltaisille ihmisille, kuin itse olen: Mikä on se juttu, mitä saatte lapsista??? Uskon, että lasten kasvaessa tasavertaisiksi aikuiksiksi koen kanssakäymisen heidän kanssaan paljon miellyttävämmäksi.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun lapset on aikuisia on kiva kun lapsi sanoo mä sain työpaikan ja sijoituksista aika paljon tuottoa, tarjoan kaikille nämä ruuat. Kun olivat pieniä, minusta oli ihanaa lukea lapsille kirjoja, tehdä lumiukkoja yhdessä talvella tai täytellä porukassa helppoja sanaristikoita sitten kun olivat niin isoja että osasivat jo. Kouluikäisenä ja teineineä olivat enemmän kavereiden kanssa mutta aikuisena taas läheisempiä. Omat on olleet koulussa hyviä itsestään, joskus olisi ollut kivakin vähän auttaa läksyissä, mutta kokeisiin kysely oli kivaa, siinä sai itsekin kertausta. Lapsia voi ottaa mukaan omiin juttuihin ja saada kiinnostumaan niistä. Ap:n vaimolla on lapset ja mieslapsi.
Asiat jotka minua kiinnostavat, ei voi tehdä lasten kanssa. Minua kiinnostaa esim. labraaminen ja tutkimus, oluet ja viinat, väkivalta, raskas yksin treenaaminen, seksi, matkustelu ilman lapsia, opiskelu
Etkö sen vertaa itseäsi tuntenut ennen lasten tekemistä, että olisit ymmärtänyt itsestäsi nämä asiat. Turha on nyt kiukutella kun menit jo lisääntymään.
Aikuinen vastuullinen ihminen kantaa seuraukset ja sietää sen, että elämä perheellisen elämä ei ole pelkkää nautinnon ja silkan onnellisuuden perässä juoksemista. Lasten kanssa moni asia on myös tylsyyttä ja vaivannäköä ja omien hetkellisten tarpeiden sivuuttamista. Palkinto löytyy pienistä läsnäolon hetkistä eikä suurista elämyksistä.
Ap puhuu, että pitäisi itsensä kehittämisestä ja henkisestä kasvusta. Vaikuttaisi että hänellä olisi nyt kovastikin haastetta sillä saralla, että oppisi oikeasti olemaan suhteessa omiin lapsiinsa ja malttaisi pysähtyä heidän ääreensä. Aika surullinen ajatus on se, että heille on sattunut vanhemmaksi ihminen joka haikailee jatkuvasti omien suurien elämystensä perään, eikä pysty luomaan lapsiinsa merkityksellistä suhdetta. Toivoa olisi, jos ap kykenee näkemään tässä mahdollisuuden itsensä kehittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttina tein monta lasta. Oma jengi ei kuormita kuten ulkopuoliset ihmiset. Noista on kovasti seuraa toisilleen ja vanhemmilleen. Ovat sävyisiä luonteiltaan. Ilo tulee, kun seuraan heidän touhujaan, sisarusten keskinäistä sidettä. Rakkauden määrä perheessä on lisääntynyt lasten myötä. On kiva opettaa ja näyttää heille uusia asioita. Matkoista ja reissusta koen saavani lasten/perheen kanssa enemmän irti kuin muutoin. Huumoria on lasten kanssa paljon. Elämään on tullut erilaista antoisuutta ja merkityksellisyyttä. Lasten kanssa on mukava keskustella ja haaveilla. Heidän ilonsa tarttuu, tuovat elämänuskoa.
Ok, ok. No sinä listasit nyt ensimmäisenä hieman sellaisia asioita, jotka koen itsekin arvokkaina ja miellyttävinä. Rakkauden lisääntyminen on ok, mutta ei ainakaan toistaiseksi kaiken tämän tehdyn työn ja kurjaksi muuttuneen elämän arvoista sentään. Lasten opettamisen koen miellyttävänä. Lisääntyneen huumorin samoin. Elämän merkityksellisyyttä en koe tunteneeni yhtään sen enempää tai vähempää, kuin ilman lapsia. Mielekkäitä keskusteluita odotan, kunhan lapset kasvavat ja keskustelut oikeasti tarjoavat jotain. Uskon tuon, että ilo voi tarttua. Elämänuskon luomista en tarvitse lainkaan, pärjään hyvin sen suhteen itsekin. Osittain jaettavia pointteja, kiitos.
Aleksitymia, sopisiko tämä aloittajaan, tai narsismi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisteet aapeelle rehellisyydestä. Mutta täytyy kyllä kysyä miksi halusit perustaa perheen, jos olet kiinnostuksenkohteiltasi ja luonteeltasi tuon tyyppinen ihminen kuin olet?
Pääasiassa siksi, koska vaimo edellytti tai muutoin parisuhde poikki. Lisäksi uskon, että henkisenä tulevaisuuden sijoituksena se kannattaa, kun lapset ovat kasvanneet tasavertaisiksi aikuisiksi, joiden kanssa saattaa vihdoin olla mielekästä jakaa asioita.
Se suhde lapsiin alkaa kuitenkin jo lapsuudessa. Jos suhdetta ei ole, niin miten se suhde syntyy sitten yhtäkkiä aikuisena.
Nyt heidän ollessa lapsia voisit kuitenkin vaikuttaa läsnäolollasi siihen, millaisia aikuisia heistä kasvaa. Lapset vaativat nyt pieninä läsnäoloa ja kiinnostumista heidän asioistaan. Kyllä pienikin lapsi ymmärtää sen, onko vanhempi kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Vierailija kirjoitti:
"väkivalta"?
Tuohon väkivaltaan kiinnitin myös huomiota tuossa ap:n listassa, mitä hän luetteli kiinnostuksen kohteekseen.
Luettelossa oli myös seksi ja tietty se on tärkeä parisuhteessa. Mutta onko seksissä ongelmia, kun ilmeisesti lasten henkinen puoli jää kokonaan vaimolle. Silloin niitä ongelmia saattaa tulla sinne makkarinkin puolelle, jos miehen anti lapsille jää vähäiseksi ja vastuu lapsista jää kokonaan vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttina tein monta lasta. Oma jengi ei kuormita kuten ulkopuoliset ihmiset. Noista on kovasti seuraa toisilleen ja vanhemmilleen. Ovat sävyisiä luonteiltaan. Ilo tulee, kun seuraan heidän touhujaan, sisarusten keskinäistä sidettä. Rakkauden määrä perheessä on lisääntynyt lasten myötä. On kiva opettaa ja näyttää heille uusia asioita. Matkoista ja reissusta koen saavani lasten/perheen kanssa enemmän irti kuin muutoin. Huumoria on lasten kanssa paljon. Elämään on tullut erilaista antoisuutta ja merkityksellisyyttä. Lasten kanssa on mukava keskustella ja haaveilla. Heidän ilonsa tarttuu, tuovat elämänuskoa.
Ok, ok. No sinä listasit nyt ensimmäisenä hieman sellaisia asioita, jotka koen itsekin arvokkaina ja miellyttävinä. Rakkauden lisääntyminen on ok, mutta ei ainakaan toistaiseksi kaiken tämän tehdyn työn ja kurjaksi muuttuneen elämän arvoista sentään. Lasten
Aiemmassa viestissäsi kerroit, että tykkäät esim. labrahommista. Tee sellaisia kotona lasten kanssa (heidän ikätasoonsa sopien). Me olemme hankkineet kotiin koeputkia, suojalaseja, mikroskoopin jne. ja tehneet erilaisia "kokeita". Ihan vaikka ruokasooda + kermaviili koeputkessa laajetessaan aiheuttaa pienen elämyksen ja oppimisen lapsessa. Tai lakmuspaperille eri nesteiden pipetointi. Tai paperikromatografia tai hiekasta tehty oma vedenpuhdistin (kuravedestä kirkasta). Kun taidot karttuvat, voit opettaa tislaamista, sähköopin alkeita jne. Eli yritä löytää osasta kiinnostuksenkohteistasi puolia, joita voit tehdä jälkikasvun kanssa. Ennen pitkään heidän taitonsa voivat yltää tasollesi tai yli, jos asiasta kiinnostuvat. Lasten kanssa puuhailu on kuin osakkeisiin sijoittaminen: jossakin vaiheessa ehkä tulee korkoa korolle.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Tuo ei resonoi mitenkään. Ei synnytä mitään ajatuksia tai tunteita. Saan päivästäni "tuhat kertaa paremman" muilla tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Tykkäätkö siirapista? Laitatko sitä joka ikiseen ruokaan?
Ei lapsiperhe-elämä ole kaikkia varten. Toiset tykkää, toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Tuo ei resonoi mitenkään. Ei synnytä mitään ajatuksia tai tunteita. Saan päivästäni "tuhat kertaa paremman" muilla tavoilla.
Vastasin aloittajan kysymykseen. Ei mulle ole uutinen, että ihmiset pitävät eri asioista ja erilaiset jutut tekevät onnelliseksi. Joillekin ehkä on... 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Tykkäätkö siirapista? Laitatko sitä joka ikiseen ruokaan?
Laitan siirappia mm. kaalilaatikkoon. Hyvää tulee. Entä sinä? Juotko vettä? Juotko sitä paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne on aivan turhaa tulla kuvailemaan miten suurta onnea ja tyytyväisyyttä oma lapsi voi tuoda elämään. Anteeksi nyt kamalasti, kun pitäisi vain valittaa kurjuudesta tässäkin ketjussa jossa nimenomaan kysyttiin hyviä asioita.
Välillä tuntuu kuin lapsesta ei saisi olla onnellinen, aivan kuin se olisi loukkaus lapsettomuuden valinneita kohtaan. Et prkele voi etkä saa olla onnellinen...!
Se juttu on se että lapset ovat minun elämäni kaiken muun ohessa sekä lisäksi ja nautin elämästäni, nautin siis heidän olemassaolostansa. Nautin jokaisesta päivästä heidän kanssaan. Se ei tarkoita etteikö joskus olisi rankkaa tai hankalaakin mutta nautin kaikesta mistä pystyn. Yleinen elämäntyylini on positiivinen ja elämänmakuinen. Tämä on luonnollista. Työ on valittu järkevästi kaikin puolin, myös mielekkyys huomioon ottaen. Tavallinen työ mutta työpaikka on mieluisa sekä palkka aivan tavanomaisen suuruinen. Teen myös omia henkilökohtaisia asioitani enkä haaveile turhuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on aivan turhaa tulla kuvailemaan miten suurta onnea ja tyytyväisyyttä oma lapsi voi tuoda elämään. Anteeksi nyt kamalasti, kun pitäisi vain valittaa kurjuudesta tässäkin ketjussa jossa nimenomaan kysyttiin hyviä asioita.
Välillä tuntuu kuin lapsesta ei saisi olla onnellinen, aivan kuin se olisi loukkaus lapsettomuuden valinneita kohtaan. Et prkele voi etkä saa olla onnellinen...!
Totta kai saa olla onnellinen. Mutta minusta tuollaisista yltiöromanttisista hehkutuksista saa vain teennäisen vaikutelman. Jos kysytään mukavista ja kivoista asioista, niin vastaus voisi olla vaikka että on mukava käydä yhdessä metsäkävelyllä lapsen kanssa ja ihmetellä eläimiä tms. niin kuin joku oli vastannutkin. Tai että on mukavaa nähdä miten lapsi oppii asioita ja kiinnostuu samoista satukirjoista kuin itsekin aikanaan tai vastaavaa. Siis ihan arkisia, iloa tuottavia asioita.
Itselläni on vain yksi lapsi. Ja lapsi on kyllä ollut paras asia, mitä elämässäni on ikinä ollut, vaikka samalla olen joutunut monesta asiasta luopumaankin. Ja lapsi jotenkin vain tekee kaikesta parempaa ja merkityksellisempää. En edes ollut erityisen lapsirakas ihminen ennen kuin sain lapseni, olin menestyvä uranainen, joka ei ollut ollenkaan varma että tuleeko koskaan perustamaan perhettä. Silti lapsen saaminen oli ihan onnen täyttymys, vaikka toki hankaliakin hetkiä on joskus ollut. Yllätyin itsekin miten mahtavaa on kun on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vain yksi lapsi. Ja lapsi on kyllä ollut paras asia, mitä elämässäni on ikinä ollut, vaikka samalla olen joutunut monesta asiasta luopumaankin. Ja lapsi jotenkin vain tekee kaikesta parempaa ja merkityksellisempää. En edes ollut erityisen lapsirakas ihminen ennen kuin sain lapseni, olin menestyvä uranainen, joka ei ollut ollenkaan varma että tuleeko koskaan perustamaan perhettä. Silti lapsen saaminen oli ihan onnen täyttymys, vaikka toki hankaliakin hetkiä on joskus ollut. Yllätyin itsekin miten mahtavaa on kun on lapsi.
Kai myös kasvatat sitä lastasi? Vai pitääkö kaiken olla aina vain sinusta mahtavaa?
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin rikkaus on lapseni. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun maailmassa on joku jonka vuoksi antaisin vaikka henkeni. Joku, jonka hymyn näkeminen tekee päivästäni tuhat kertaa paremman.
Ei sinun lapsesi ole vastuussa sinun onnellisena pitämisestä.
Lapset kyllä vaistoaa sen, jos sinua ei kiinnosta viettää aikaa heidän kanssaan. Ja sen vuoksi sinun ei ehkä kannata olettaa, että heitä kiinnostaisi viettää aikaa sinun kanssa sitten vuosien päästä.