Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ahdistunut ja uupunut. Voisiko joku jutella kanssani hetken?
16.03.2024 |
Olen ns. tavallinen keski-ikäinen perheenäiti, jolla on vaativa työ ja valvottavat lapset (onneksi tosin myös hyvä aviomies). Juuri nyt olo on pitkästä aikaa huonompi. Minulla on ollut elämässä erinäisiä traumaattisia tapahtumia (henkisesti sairas lapsuudenkoti, vuosien koulukiusaaminen, yksinäisyys, köyhyyttä ja aiemman kumppanin itsemurha). Niistä on jäänyt jäljelle taipumus ylivalppauteen. Oikeastaan jokaisella elämänalueella minulla on tunne, että jokin oleellinen vaaranmerkki jää huomaamatta ja jotain kamalaa tapahtuu pian. Esim. että teen töissäni pahan virheen ja saan potkut. Tai että olen huono puoliso ja äiti, ja että jään sen vuoksi lopulta ihan yksin. Tai jopa, että olen saattanut rikkoa jotain lakia ja joku huomaa sen. Mistä saisin sen puuttuvan palasen, että en pelkäisi tekeväni virheitä näin paljon?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa.
Kurja juttu, mutta ainakaan emme ole yksin tuskassamme. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen perusteella voisit saada paljon hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella voisit saada paljon hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta.
Olen saanutkin, vuosia sitten. Tuntuu vain, että sekään ei ole ollut riittävästi. Edelleen yritän saavuttaa turvallisuuden tunnetta pyrkimällä täydellisyyteen ja sitten uuvun. T. ap
Kristillinen usko, Jeesus on vastaus, hän antaa taakan, jota jaksat kantaa ja jonka alle et näänny ja ottaa pelon pois, jos vain tahdot. Raamatusta löydät vapauden ja tarkoituksen. Lue Psalmien kirja.
Olen itse hyvin ahdistunut monestakin syystä johtuen, elämäni on ollut aina hyvin vaikeaa ja paljon traumaattista on tapahtunut. En nyt jaksa enempää kertoa kun monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut. Tähän ei auta mikään, mutta hetkellistä helpotusta saattaa tuoda ihan jo se, että menee pimeään vessaan istumaan. Joudun itse istumaan suurimman osan päivästä kotini pimeässä vessassa. Olen siis myös työtön, autismikirjolla ja kärsin mm. aistiyliherkkyyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristillinen usko, Jeesus on vastaus, hän antaa taakan, jota jaksat kantaa ja jonka alle et näänny ja ottaa pelon pois, jos vain tahdot. Raamatusta löydät vapauden ja tarkoituksen. Lue Psalmien kirja.
Kiitos ystävällisestä neuvosta. En itse pysty näkemään Raamattua pyhänä kirjana, vaikka ymmärrän, että se sitä monille on. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella voisit saada paljon hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta.
Olen saanutkin, vuosia sitten. Tuntuu vain, että sekään ei ole ollut riittävästi. Edelleen yritän saavuttaa turvallisuuden tunnetta pyrkimällä täydellisyyteen ja sitten uuvun. T. ap
Taisit kertoa itse ydinongelmastasi. Kukaan ei ole täydellinen eikä täydellisyyttä kannattaisi tavoitella ellet ole joku neurokirurgi työn ääressä.
Tutustu itsemyötätunto artikkeleihin. Kirjoita TUNTEISTASI, mitä todellisia tunteita täydellisyydentavoittelun takana on. Usein siellä on erilaisia pelkoja, turhautumista, yksinäisyyden kokemusta, häpeää...? Kun kohtaat itsesi ja tunteesi ja annat niille tilaa, voit saada uudenlaista vapaudentunnetta elämääsi.
Lapsillekin on raskas malli "täydellinen" äiti, ja malli siirtyy jälkikasvun taas rasitteeksi.
Armollisia ajatuksia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hyvin ahdistunut monestakin syystä johtuen, elämäni on ollut aina hyvin vaikeaa ja paljon traumaattista on tapahtunut. En nyt jaksa enempää kertoa kun monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut. Tähän ei auta mikään, mutta hetkellistä helpotusta saattaa tuoda ihan jo se, että menee pimeään vessaan istumaan. Joudun itse istumaan suurimman osan päivästä kotini pimeässä vessassa. Olen siis myös työtön, autismikirjolla ja kärsin mm. aistiyliherkkyyksistä.
Kiitos kommentistasi. Sekin on tavallaan vapauttavaa, että voi tunnustaa asioiden olevan solmussa. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit liikaa tulevaisuutta.
Meditaatio, ja päästä irti kaikesta.
Ainoa varma asia on elämässä muutos.
Et pysty kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita.
Ymmärrän luultavasti mitä tarkoitat, kärsin varmaan itsekin tuollaisesta kuvaamastasi ylivalppaudesta. Ajattelen aina automaattisesti kaikki kamaluudet, mitä on voinut tapahtua, jos vaikka lapsi/nuori ei vastaa puhelimeen tai on vähän pidempään ulkona kuin on sovittu. Tämä on hyvin kuormittavaa pidemmän päälle.
Voimia sinulle! Yritetään ajatella, että kaikki kääntyy hyvin, vaika se on helpommin sanottu kuin tehty. Mauno Koiviston sanoin: "Jos emme varmuudella tiedä, miten tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valvottavat lapset on haastava tilanne. Sumentaa kenen tahansa ajattelun.
Koeta tavalla tai toisella saada nukuttua riittävästi!
Laske rimaa jostakin sellaisesta kohtaa, josta voit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella voisit saada paljon hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta.
Olen saanutkin, vuosia sitten. Tuntuu vain, että sekään ei ole ollut riittävästi. Edelleen yritän saavuttaa turvallisuuden tunnetta pyrkimällä täydellisyyteen ja sitten uuvun. T. ap
Taisit kertoa itse ydinongelmastasi. Kukaan ei ole täydellinen eikä täydellisyyttä kannattaisi tavoitella ellet ole joku neurokirurgi työn ääressä.
Tutustu itsemyötätunto artikkeleihin. Kirjoita TUNTEISTASI, mitä todellisia tunteita täydellisyydentavoittelun takana on. Usein siellä on erilaisia pelkoja, turhautumista, yksinäisyyden kokemusta, häpeää...? Kun kohtaat itsesi ja tunteesi ja annat niille tilaa, voit saada uudenlaista vapaudentunnetta elämääsi.
Lapsillek
Kiitos. Olen lukenut itsemyötätunnosta aikoinaan melko paljonkin. Luulen, että pelko ja häpeä ovat ne ydintunteet jotka motivoivat minua tässä noidankehässäni. Arvelen, että jossain takaraivossa jyskyttää pelko siitä, että joudun taas nöyryytetyksi kuten koulussa aikoinaan, tai että joku isääni muistuttava hahmo käy kimppuuni. Tai että joudun taas miettimään miten selviän seuraavaan päivään, kuten köyhänä ja yksinäisenä puolison itsemurhan jälkeen. Asiani ovat nyt ulospäin tosi hyvin ja ehkä siksi nyt on tullut taas aika käsitellä näitä asioita. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietit liikaa tulevaisuutta.
Meditaatio, ja päästä irti kaikesta.
Ainoa varma asia on elämässä muutos.
Et pysty kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita.
Kiitos. Olen meditoinutkin aikoinaan melko paljon. Mussutellut rusinaa vartin jne. Ehkä kokeilen sitä taas. T. ap
Muista että nuo mieleesi pullahtavat menneisyydestä muistuttavat ovat ajatuksiasi. Eivät tässä ja nyt. Kun laitat ne oikeisiin kehyksiin ja keskityt tähän hetkeen, saatat saada energiaa lisää elämääsi.
Totta on sekin että valvominen väsyttää ja negatiiviset ajatukset tulevat herkemmin mieleen.
Edelleen, armollisia ajatuksia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän luultavasti mitä tarkoitat, kärsin varmaan itsekin tuollaisesta kuvaamastasi ylivalppaudesta. Ajattelen aina automaattisesti kaikki kamaluudet, mitä on voinut tapahtua, jos vaikka lapsi/nuori ei vastaa puhelimeen tai on vähän pidempään ulkona kuin on sovittu. Tämä on hyvin kuormittavaa pidemmän päälle.
Voimia sinulle! Yritetään ajatella, että kaikki kääntyy hyvin, vaika se on helpommin sanottu kuin tehty. Mauno Koiviston sanoin: "Jos emme varmuudella tiedä, miten tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Kiitos sinulle. Pidän tuosta lainauksesta ja uskon kyllä, että asioilla on taipumus järjestyä. Ahdistuksen kurimuksessa sitä on vain vaikea uskoa. T. ap
Vierailija kirjoitti:
Valvottavat lapset on haastava tilanne. Sumentaa kenen tahansa ajattelun.
Koeta tavalla tai toisella saada nukuttua riittävästi!
Laske rimaa jostakin sellaisesta kohtaa, josta voit?
Kiitos. Voisimme varmaan miehen kanssa miettiä nukkumisjärjestelyt uusiksi. T. ap
En tiedä miksi, mutta minua on auttanut pahimpina ahdistuneisuuden hetkinä ja kausina seuraava harjoitus: annan tunteiden vaan tulla ja nimeän niitä, mutta en etsi niille selitystä tai ratkaisua. Ajatukseni saattavat tämän mietiskelyn aikana olla esimerkiksi tällaisia: Minua pelottaa. Olen ahdistunut. Tuntuu, että saatan menettää kaiken tärkeän. Olen uupunut. Toivottomuus. Ahdistus. Pelko. Nimeän rauhallisesti kokemiani tunteita, ja ne jotenkin siirtyvät kauemmas, etäämmälle, ja muuttuvat siedettävämmiksi. Saatan kuvitella niiden virtaavan edessäni, tulevan ja menevän.
Vaikka tämä harjoitus ei ratkaise ongelmiani, se on auttanut kokemaan kontrollin tunnetta ja irrottautumaan liiallisesta analysoinnista ja kehämäisistä ajatuksista. Sen sijaan, että joka kerran pysähtyisin kysymään itseltäni, miksi tunnen näin ja miten saan sen loppumaan, voin vaan jäädä katselemaan ja nimeämään tuntemuksia. Suosittelen kokeilemaan, vaikka se kuulostaakin ehkä kummalliselta. Se saattaa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta minua on auttanut pahimpina ahdistuneisuuden hetkinä ja kausina seuraava harjoitus: annan tunteiden vaan tulla ja nimeän niitä, mutta en etsi niille selitystä tai ratkaisua. Ajatukseni saattavat tämän mietiskelyn aikana olla esimerkiksi tällaisia: Minua pelottaa. Olen ahdistunut. Tuntuu, että saatan menettää kaiken tärkeän. Olen uupunut. Toivottomuus. Ahdistus. Pelko. Nimeän rauhallisesti kokemiani tunteita, ja ne jotenkin siirtyvät kauemmas, etäämmälle, ja muuttuvat siedettävämmiksi. Saatan kuvitella niiden virtaavan edessäni, tulevan ja menevän.
Vaikka tämä harjoitus ei ratkaise ongelmiani, se on auttanut kokemaan kontrollin tunnetta ja irrottautumaan liiallisesta analysoinnista ja kehämäisistä ajatuksista. Sen sijaan, että joka kerran pysähtyisin kysymään itseltäni, miksi tunnen näin ja miten saan sen loppumaan, voin vaan jäädä katselemaan ja nimeämään tuntemuksia. Suosittelen kokeilemaan,
Kiitos. Tämäkin on tuttua, "tunteet lipuvat ohitse kuin pilvet taivaalla, jos niihin ei takerru" jne. T. ap
Alue: Aihe vapaa
Muakin ahdistaa.