Miksi Japanissa niin vaikea tehdä lähetystyötä
Olen kuullut tämän sekä kirkon lähetysjärjestöjen että vapaan suunnan lähetyksen edustajilta.
Onko maa jotenkin erikoisen kielteinen kristinuskolle?
Kommentit (96)
Japanilaiset ovatkin saavuttamattomien kansojen joukossa väkiluvultaan toiseksi suurin. Sadat aasialaisperäiset uskonnot, joista suuri osa on syntynyt Japanissa, pyrkivät hallitsemaan japanilaisten maailmankuvaa, moraalia ja käyttäytymistä. Merkittävimpiä niistä ovat shinto ja buddhalaisuus, taolaisuuden ja kungfutselaisuuden vaikutteet sekä okkultismiin ja New Ageen perustuvat uususkonnot. Henkinen, sosiaalinen ja uskonnollinen pahoinvointi on laajaa.
Japanilaiset ovat rationaalista porukkaa. Siksi.
Japanilaiset ovat konservatiivisiä, tarkkoja omista perinteistään ja epäluuloisia ulkomaalaisia kohtaan.
Kieli? Tuhansien vuosien oma kulttuuri?
Perinteiset shintolaisuus ja buddhalaisuus tyydyttävät jo kaikki hengelliset ja seremonialliset tarpeet.
Kristinusko ei pysty tuomaan mitään uutta japanilaiseen kulttuuriin.
Miksi sun pitää päästä tuputtamaan omaa uskontoasi sinne?
Japanilaiset on ihan tyytyväisiä ilman kristinuskoa.
Mitäpä tuota murehtimaan. Eikö tuo muutenkin ole vähän tyhmän hommaa, kun kai se Jesse nyt osaisi itsestään ilmoittaa noille "pimeydessä" kulkeville, ilman että tarvii tavankansalaisten lähteä häiriköimään?
Näkisin että lähetystyöntekijöillä olisi paremminkin opittavaa Japanista ja sen kulttuurista.
No siellä ei keskimäärin olla taikauskoisia. Saati että hyväksyttäisiin jokin lähi-idän tuontiuskonto. Toisin kuin täällä, missä ollaan hylätty omat jumalat ja palvotaan jotakin ruotsalaisten tänne väkisin miekalla ja verellä vuosisatoja sitten tuomaa.
Japanissa on pahonivoivia kuten kaikkialla. Mutta esimerkiksi rikollisuus erittäin alhainen.
Pitäisin yhtenä heidän vahvuutenaan arjesta irrottautumisen onnistumista. Siis ero on suuri työpäivän aikana versus vapaa-aika. Osaavat irrotella railakkaasti koska moraali ei ole yhtenevä kristinuskon tai ylipäätään Lähi-Idän uskontojen kanssa. Rangaistuksen pelko puuttuu siinä mitassa kuin se esimerkiksi Suomessa on.
Miksi lähetystyö Suomessa on niin vaikeaa, että kristittyjen määrä vähenee?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuota murehtimaan. Eikö tuo muutenkin ole vähän tyhmän hommaa, kun kai se Jesse nyt osaisi itsestään ilmoittaa noille "pimeydessä" kulkeville, ilman että tarvii tavankansalaisten lähteä häiriköimään?
Miksei luulevaisille tule koskaan mieleen tämä? Miksi jeesus laittaa tyhmän ihmisen asialle kun varmaan osaisi tehdä sen paremmin itse kaikkivoipaisuudessaan?
Japanilaiset eivät ole yhden uskonnon ihmisiä, joten he eivät "käänny".
Tavallinen japanilainen noudattaa sekä Shintolaisia että Buddhalaisa oppeja niiltä osin kun se tuntuu kivalta ja sopii tilanteeseen.
Moni on ollut kirkon tarhassa tai erilaisilla kirkkojen järjestämillä kielikursseilla jne ja tietävät kristinuskosta saman tai enemmän kuin peruspentti, mutta heille se on vain yksi lisäjumala muiden joukossa.
Ja japanilaiset ovat kyllä taikauskoisia. Suomalaista hirvittää se erilaisten uskomusten määrä alkaen veriryhmän ja syntymähoroskoopin vaikutuksesta päättyen eri jumaliin, reinkarnaatioon, esi-isien mielipiteisiin tai pään suuntaan nukkuessa (ei koskaan pohjoiseen!).
Vanha sivistysmaa, koetaan kai että on jo omasta takaa se mitä tarvitaan.
Portugalilaiset yrittivät jesuiittojen kautta viedä kristinuskoa maahan tavoitteena valloittaa maa pikku hiljaa murentamalla sitä sisältä päin.
Tokugawa-shogunaatti huomasi, että lähialueille kuten Macauhun oli varastoitu tykkejä, kiväärejä ja ruutia erilaisiin tukikohtiin, joita lähetyssaarnaajiksi ja kirkon työntekijöiksi naamioidut henkilöt aikoivat käyttää samuraiden nujertamiseen.
Vuonna 1638 Tokugawa Iemitsu kielsi kristinuskon maassa, jolloin katolinen kirkko yllytti kaikkia maassa olevia kristittyjä sotaan hallitusta vastaan. Samurait ottivat hengiltä noin 37,000 kristittyä ja kirkko ajettiin pois maasta pysyvästi. Sekä protestanttinen että katolinen kirkko kiellettiin täysin.
Vasta 1868 Meiji-restoraation ja teollistumisen aikaan päätettiin, että maassa sallitaan jälleen ulkomaisten uskontojen harjoittamisen vapaus, kun kirkolla ei ollut enää tosiasiallista mahdollisuutta yrittää hallita Japania salaisesti tai aseellisesti.
Mielestäni sairain valtio on USA. Kaikenlaista psyykkistä oireilua on väestössä ihan valtava määrä. Japani on ottanut vaikutteita USAsta historian takia (amerikkalaiset miehittävät osaa heidän maastaan). Silti pitäisin ihmisten hyvinvointia aivan eri tasolla Japanissa kuin Yhdysvalloissa.
Vierailija kirjoitti:
Portugalilaiset yrittivät jesuiittojen kautta viedä kristinuskoa maahan tavoitteena valloittaa maa pikku hiljaa murentamalla sitä sisältä päin.
Tokugawa-shogunaatti huomasi, että lähialueille kuten Macauhun oli varastoitu tykkejä, kiväärejä ja ruutia erilaisiin tukikohtiin, joita lähetyssaarnaajiksi ja kirkon työntekijöiksi naamioidut henkilöt aikoivat käyttää samuraiden nujertamiseen.
Vuonna 1638 Tokugawa Iemitsu kielsi kristinuskon maassa, jolloin katolinen kirkko yllytti kaikkia maassa olevia kristittyjä sotaan hallitusta vastaan. Samurait ottivat hengiltä noin 37,000 kristittyä ja kirkko ajettiin pois maasta pysyvästi. Sekä protestanttinen että katolinen kirkko kiellettiin täysin.
Vasta 1868 Meiji-restoraation ja teollistumisen aikaan päätettiin, että maassa sallitaan
erinomainen kiteytys! tästä kertoo myös uusi shogun tv-sarja joka käsittelee kristinuskon historiaa japanissa osana sarjaa. suosittelen lämpimästi (joko piratoimaan tai katsomaan suoratoistosta).
Kristittyjä on tuossa yli 120 miljoonan asukkaan maassaalle yksi prosentti. Evankeliumin julistaminen ja kristillisten kirkkojen toiminta on kuitenkin sallittua ja vapaata päinvastoin kuin monissa muissa kristillisten vähemmistöjen kotimaissa.
Kristillinen usko tuo esiin monelle japanilaiselle täysin uuden ajatuksen armosta, epäonnistumisen sietämisestä ja siitä, että Jumalan silmissä jokainen yksilö on arvokas ja rakastettu. Työ kantaa hedelmää; moni löytää Pelastajan ja liittyy seurakuntaan, vaikka polku saattaa olla pitkä. Kaikkein sitoutuneimpia tuemme kouluttautumisessa evankelistan tai pastorin tehtävään.