Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan kateellinen lähipiirin raskaana oleville? Siis ilman syytä?
01.02.2011 |
Itselläni on kolme lasta. Eli aika monta. 9v, 6v, ja 1v.
Nyt lähipiirissäni on yksi raskaana oleva, odottavat toista lasta.
Muutama yrittää lasta.
Kun kuulin tästä raskaudesta, niin olin kateellinen. Siis mulla ei ole mitään syytä siihen ja ymmärrän itsekin tunteen olevan typerä ja tarpeeton.
Nyt sitten salaa toivon, että heille tulisi toista sukupuolta, kun itse haluaisin...
Olenko ainut näin typerästi ajatteleva???
Tavallaan mulla on vauvakuume, mutta järki sanoo, että 3 lasta riittää.
Kommentit (32)
Tuo tilanne mullakin oli. Olin kateellinen raskauksista ja itkin telkkarin synnytysjuttuja. Silti en "muka" halunnut enää yhtäkään. Siis onneksi sain vahingon kautta tämän ihanan neljännen, enkä tosiaan ole katunut! Piste iin päälle, kiintiö OIKEASTI täyteen ja putket poikki. Olen NIIN tyytyväinen ja vihdoin päässyt siitä "kielletystä tunteesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin itsekin toisen lapsen, mutta mieheni ei halua. Kaikilla kavereillani on jo pari lasta ja lisää tulossa.
En tietenkään anna kateellisuuden vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kavereihini, ja olen tietenkin aidosti onnellinen heidän puolestaan.
enkä ymmärrä tätä ajatusta. mulla vauva 7kk ja enempää ei tule. myös tuo sukupuolijuttu täsmää muhunkin.
ahdistavaa!
Pitäkööt liitoskipunsa, migreeninsä, verenpaineensa, raskausdiabeteksensä, supistuksensa, ummetuksensa, turvotuksensa...
Minä olen raskaana, vaikkei pitäisi.
en todennäköisesti saa enempää lapsia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sinä toivoisit lasta vielä, mutta mies ei.
Kiva kuulla, että jotkut muutkin ajattelee näin typerästi!
Ja kait mä vielä jotenkin haluaisin neljännen, mutta toisaalta sitten en. Jotenkin uskon, että mulla kiintiö ei tunnetasolla vaan tule koskaan täyteen.
-ap
Meillä on kaksi lasta, ja tähän nämä kaiketi myös jäävät. Minä olisin halunnut kolmannen kyllä, mutta mies lupasi ottaa avioeron, jos yhtään enempää tulee. Niinpä minä sitten myönnyin tähän, totuttelin ajatukseen siitä, että vauvavuoteni ovat lopullisesti ohi, kun nuorimmainen niistä ulos kasvaa, etten enää koskaan imetä enkä enää koskaan hoida vauvaa. Pikkuhiljaa se toki alkoi kuulostaa hyvältäkin: ei enää yöherätyksiä, pukluisia paitoja, horteessa hortoiltuja päiviä, kakkavaippojen vaihtoa ja sohvalle pissaavaa taaperoa (siis sitten, kun nuorin oppii kuivaksi). Itse asiassa se alkoi lopulta kuulostaa tosi kivalta, vaikka välillä pistikin esiin se kateus ja harmitus muiden vauvauutisia kuullessa.
No, nyt yhtäkkiä mies onkin keksinyt, että hän sittenkin haluaa sen kolmannen, aivan ehdottomasti hänen on kolmas lapsi saatava. Nyt hän uhkailee avioerolla, jos en suostu kolmannen lapsen hankkimiseen. Jos jostain syystä kolmatta ei tulisikaan, hän kuulemma ottaisi silloinkin eron ja etsisi itselleen naisen, joka voi hänelle sen lapsen antaa, koska hän ehdottomasti haluaa vielä kolmannen lapsen. Minä en todellakaan mennyt aikoinani naimisiin tällaisen miehen kanssa, ja uskoni koko parisuhteeseemme on mennyt niin täysin, että vaikka periaatteessa voisinkin edelleen haluta kolmannen lapsen, en haluaisi enempää lapsia tämän miehen kanssa. Silti olen kateellinen muiden vauvauutisista edelleen, koska jollakin tasolla koen edelleen, etten voi saada enempää lapsia, vaikka itse haluaisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta, ja tähän nämä kaiketi myös jäävät. Minä olisin halunnut kolmannen kyllä, mutta mies lupasi ottaa avioeron, jos yhtään enempää tulee. Niinpä minä sitten myönnyin tähän, totuttelin ajatukseen siitä, että vauvavuoteni ovat lopullisesti ohi, kun nuorimmainen niistä ulos kasvaa, etten enää koskaan imetä enkä enää koskaan hoida vauvaa. Pikkuhiljaa se toki alkoi kuulostaa hyvältäkin: ei enää yöherätyksiä, pukluisia paitoja, horteessa hortoiltuja päiviä, kakkavaippojen vaihtoa ja sohvalle pissaavaa taaperoa (siis sitten, kun nuorin oppii kuivaksi). Itse asiassa se alkoi lopulta kuulostaa tosi kivalta, vaikka välillä pistikin esiin se kateus ja harmitus muiden vauvauutisia kuullessa.
No, nyt yhtäkkiä mies onkin keksinyt, että hän sittenkin haluaa sen kolmannen, aivan ehdottomasti hänen on kolmas lapsi saatava. Nyt hän uhkailee avioerolla, jos en suostu kolmannen lapsen hankkimiseen. Jos jostain syystä kolmatta ei tulisikaan, hän kuulemma ottaisi silloinkin eron ja etsisi itselleen naisen, joka voi hänelle sen lapsen antaa, koska hän ehdottomasti haluaa vielä kolmannen lapsen. Minä en todellakaan mennyt aikoinani naimisiin tällaisen miehen kanssa, ja uskoni koko parisuhteeseemme on mennyt niin täysin, että vaikka periaatteessa voisinkin edelleen haluta kolmannen lapsen, en haluaisi enempää lapsia tämän miehen kanssa. Silti olen kateellinen muiden vauvauutisista edelleen, koska jollakin tasolla koen edelleen, etten voi saada enempää lapsia, vaikka itse haluaisinkin.
En mä sentään olis valmis jättämään toista, jos lasta ei kuulu.
jos joku on juuri synnyttänyt vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Mutta itse haluankin ne kokonaiset lapset, en pelkkää vauvaa enkä tekosyytä syöäd mitä tahansa.
Mä olen varmaan loppuelämäni kateellinen kaikille raskaana oleville tai pientä vauvaa vaunuissa työnteville. Siis ihan vieraillekin. Vaikka vaan kadulla näkisi ohimennen.
Lapsia on jo useampi, että periaatteessa siitä ei tässä ole kysymys. En vain ilmeisesti saa kiintiötä ikinä niin täyteen, että ei tarvitsisi "salaa haaveilla" vaikka ihan oikeasti ei lisää haluaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi ollaan lapsen saaneelle kateellisia ja katkeria, vaikka ei itse edes välttämättä haluttaisi lasta. Miksi?
No en todellakaan ole. Perheluku on meillä täynnä, kun kolmas syntyi huhtikuussa. Nyt olen palautunut normaalimittoihin ja alakerta on kunnossa (juoksutreenit alkaneet taas). Kaksi ystävää on raskaana. Toinen saa esikoisen marraskuun lopulla ja toinen joulukuun alussa. En näe noissa raskauksissa mitään kadehdittavaa. Ja ne synnytykset vielä. Olen onnellinen, ettei mua koskaan leikattu enkä edes revennyt kun pienipäisiä lapsosia synnytin. Noilla ledeillä on vielä raskauden vaivat ja synntyksen kivut edessään.
nää pn just niitä kommentteja, joita ei voi koskaan livenä keskustella kenenkään kanssa. Erityisesti noiden raskaana olevien kanssahan tulee vaan hmisteltyä sitä odotuksen autuutta. Kukas sitä nyt ystäviään haluaisi masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm... itse oon eka kertaa nyt raskaana, suht alussa mut kuitenkin. Silti kun kuulin et ystäväni on saamassa lapsen ja ihan tuossa jo 3kk kuluttua iski aikasmoinen kateus. Tiedä onko jäänyt päälle, mulla on vauvakuume ollut n. 16v saakka ja nyt olen 30 saadessa esikoisen ja paljon vauvoja jo ympärillä. Kärsimättömästi oma lasta syliin haluaisin jo.
Pakko vastata vanhaan ketjuun jos vaikka olisi uusia kateellisia olisi..
Oma tarina..
Vuosia yritettiin saada raskautta aluille..ei saatu..nyt olen raskaana ja tunnen edelleen kateutta kun muutkin ovat raskaana..voiko olla että on jäänyt päälle lapsettomuus ajoista ja nyt en osaa päästää irti? Tyhmää olla kateellinen muiden raskauksista nyt kun on itsekin vihdoin raskaana.. eihän se ole multa pois mutta silti se tuntuu kuin olisi...
En koskaan! Päin vastoin, tunnen tyytyväisyyttä omaa elämää kohtaan kun olen valinnut olla olematta raskaana. Vahingonilo lienee väärä sana kuvaamaan tunnetta. Raskaana ollessa toki kadehdin heitä ketkä eivät olleet raskaana :)
Kyllä, olemme yrittäneet yli vuoden raskautua. Isosiskolla tuli kiire ehtiä ennen ja pamahti paksuks n. 4 kierrossa, jolloin oli jo ehtinyt olla huolissaan ettei ikinä tule raskaaksi, huoh.. Nyt saan siis kuunnella raskaus huono olo mikään ei hyvin-juttuja, ja suoraan sanoen vituttaa, olen katkera ja kateellinen :( miettii jo seuraavaa lasta että täytyy ehkäisy olla kunnossa ettei vaan tapahtu "vahinkoa".. Mulle sais tapahtua vahinko koska vaan!! Vuodatus, mutta nää fiilikset on kamalat ku tahtois olla onnellinen toisen puolesta..
On paha katsoa vierestä muiden onnea ja iloita jos itse on onneton.. tuskin kerjäläinenkään kauaa jaksaisi iloita vierestä rikasta kaveriaan ja onnitella ja olla katkeroitumatta jossain vaiheessa.
Itse yritän nyt nauttia elämän iloista joita on suotu, kaikkea ei voi saada mutta olisi kiva jos voisi itse vaikuttaa mitä saa ja mitä ei...
Ei mitään järkeä, mutta tunne onkin tunne. Toivoisitko itse vielä vauvaa?