Mitä teette, jos menette vanhalle kylään, ja tämä katsoo puolisilmällä telkkaria?

Minulla vanhemmilla on aina telkkari päällä. Jostain kumman syystä keskustelu onnistuu siitä huolimatta.

Annan heidän katsoa ohjelmaa, on heidän kotinsa. Käyn kuitenkin, jos näyttää siltä, että haluavat mun vierailua.

Ymmärrän, että en ole kaikkien elämässä ykkönen. Jos olen paikalla väärään aikaan, on se oma vikani.

Ihan ystävällisellä äänellä totean, että sopiiko jos laitetaan telkkari kiinni vähäksi aikaa.

Ei se ohjelma normaalille ihmiselle voi olla tärkeämpi kuin seurustelu harvoin käyvän ihmisen kanssa. Aloitekyky vain on heikentynyt niin, ettei vanhempi ihminen itse hoksaa sammuttaa laitetta, ja sitten tulee välillä vilkaistua ohjelmaa, vaikkei se niin kiinnostaisikaan. Turha häiriötekijä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vanhemmilla on aina telkkari päällä. Jostain kumman syystä keskustelu onnistuu siitä huolimatta.

Toisella on tilanne se, että murhamysteeriä juuri ratkaistaan. Ymmärrän oikein hyvin, että se vaatii keskittymistä. Toinen katsoo jotain kauniita-ja-rohkeita, ja haluaa tietää kaikki juonen käänteet. Ei siinä keskustelu onnistu kuin osittain. Ja silloinkin keskustelu on sitä, että minulle selitetään, mitä on tapahtunut.

No katson sitä samaa ohjelmaan ja juttelen siitä. Telkkariohjelmat voivat olla hyvin tärkeitä vanhukselle. Minä en koskaan soita yhdelle sukulaiselle Salattujen elämien aikaan. 

Itsellä on aina hereillä ollessa telkkari päällä taustameluna.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on aina hereillä ollessa telkkari päällä taustameluna.

keksitytkö sinäkin telkkariin, kun joku tulee kylään?

90-luvulla katsoin Kauniita ja Rohkeita mummon kanssa. Loppujen lopuksi helppo vierailu, kun ei tarvinnut sen kummempia jutella. Jakson jälkeen juteltiin tapahtumista vielä kahvia juoden ja sitten takaisin kotiin. 

Omien vanhempien kanssa pystyttiin hyvin puhumaan tämmöisistä asioista. Isä saattoi esim. sanoa, että katson tämän Urheiluruudun loppuun ja tulen sitten juttelemaan sinun kanssa. 

Isoäidin kanssa on jo vähän hatarampaa. Kysyn usein, että mitäs katselet. Hän saattaa vastata, ettei tiedä. Silloin ehdotan, että mitäs jos lähdetään vaikka tuonne terassille istuskelemaan ja laitetaan tämä telkkari siksi aikaa kiinni. 

Kyllähän moni vanhemmiten passivoituu ruudun ääreen, mutta eiköhän niitä ohjelmia ehdi vahdata ihan riittämiin 24/7 silloin kun ei ole vieraita.

Mua kans riipoo kun äiti ja veli kattoo aina salkkarit ja kaunarit ja vielä kovalla äänellä kun molemmilla on toisessa korvassa heikentynyt kuulo. Meen äitin makkariin sänkyyn ja räplään kännykkää...

Jos sitä telkkaria ilman ei voi olla, ei varmaan ole ikävä minuakaan. Jätän käymättä.

Ei toi mun mielestä poikkea siitä, että olet toisen ihmisen seurassa ja se toinen jatkuvasti plaraa kännykkäänsä. Mutta tietenkin voi kysyä, haluaako se vanhus katsoa mieluummin telkkaria eli lähdetkö kotiin vai haluaako seurustella sun knassasi. 

Katson kyllä telkkaria, vaikka aikuiset lapseni vierailevat. En ole kuvitellutkaan, että se jotenkin olisi huono. Saavathan hekin katsella.

Sitten katsotaan yhdessä. Voi siinä välillä jutella.

No onhan tuo outoa. Eikö sitä telkkaria voi tuijottaa silloin, kun ei ole vieraita käymässä?

Vierailija kirjoitti:

Katson kyllä telkkaria, vaikka aikuiset lapseni vierailevat. En ole kuvitellutkaan, että se jotenkin olisi huono. Saavathan hekin katsella.

Jos he eivät halua keskustella sinun kanssasi, sittenhän tilanne on ok.

Mutta jos he haluaisivat, että keskustelette jostain, niin tosi rasittavaa.

Puolisilmällä? Tarkoittaako tämä perssilmää? Vai onko tarkoitus sanoa, että katsoo telkkaria sivusilmällä eli telkkari on päällä mutta sitä ohjelmaa ei katsota mitenkään intensiivisesti?

Ja miten tämä liittyy vanhoihin?

Vierailija kirjoitti:

Sitten katsotaan yhdessä. Voi siinä välillä jutella.

no ei voi, kun se ohjelma vaatii täyden huomion, että näkee, saadaanko se varas kiinni?

Meillä äiti sulkee aina telkkarin, kun menemme hänelle kylään. Hänellä ikää 90 v