Vanha äitini aina potee vanhoja asioita. Onko tavallista? Mistä johtuu?
Syntyi ennen sotia ja potee vieläkin Karjalaa. Jotenkin ymmärrän vielä tämän, koska sota varmasti jättää jäljet pieneen lapseen.
Mutta potee kaikkea muutakin: jos jollekin on tullut avioero, niin kyselee vielä 10 vuotta eron jälkeen, miltä se mahtaa tuntua.
En itse tunnista itsestäni, että vielä 10 vuotta myöhemmin potisin jotain asiaa, oli se asia ollut kuinka vaikea aikanaan. Tunnistaako joku itsessään tällaisen piirteen? Mistä ajattelette, että se johtuu?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vielä niin nuori, ettei ole mitään menneisyyttä mietittäväksi. Odota 50 vuotta, niin tämän päivän asiat pohdituttavat kovasti.
no, tuskin elän 108- vuotiaaksi, siksi haluan ihmetellä tätä asiaa nyt.
minulle on sattunut elämässä rankkoja juttuja ja olen löytänyt niiden kanssa rauhan. Minua häiritsee, kun tuntuu siltä, että äitini yrittää varta vasten kaivaa niistä jotain negatiivista, vaikka en mitään enää ajattele, en edes unia näe.
Sano että lopettaa erokyselyn. Jos kysyy uudelleen, ei muista aiemmin kysyneensä monta kertaa. Sille ei kai sitten voi mitään. Aiheet samoja aina mistä puhuu? Ehkä joillekin on vaikea puhua tai sanoa mitään, ellet itse ohjaa puhetta positiivisempaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano että lopettaa erokyselyn. Jos kysyy uudelleen, ei muista aiemmin kysyneensä monta kertaa. Sille ei kai sitten voi mitään. Aiheet samoja aina mistä puhuu? Ehkä joillekin on vaikea puhua tai sanoa mitään, ellet itse ohjaa puhetta positiivisempaan.
Ei hän sen takia kysy, ettei muistaisi. Eikä puhu samoja asioita. Mutta aika ajoin nostaa esiin nämä negatiiviset jutut.
Esim. Itse erosin 15 vuotta sitten, mies petti ja jätti. Olen ollut jo viimeiset kymmenen vuotta asian kanssa täysin ok, ja elämäni on oikein hyvää. Aina kun kerron eksästäni jotain, mitä olen lapsiltani kuullut, niin oikein huomaan, että hän haluaisi udella minulta eksästä, mutta ei kehtaa. Sitten 1-2 kertaa vuodessa uskaltaa kysyä: miltä sinusta nyt tuntuu? Oivoi, että se oli kauheaa? Kerro nyt, miten kauhealta sinusta tuntuu?
Tämä päivä oli taas tänään. En tajua. Tajuaako kukaan muu? Haluaisin tietää, onko äitini poikkeava yksilö, vai vatvooko muut vanhoja samalla tavalla?
Äitisi on siis ysikymppinen,
Eiköhän sillä ole oikeus potea mitä tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on siis ysikymppinen,
Eiköhän sillä ole oikeus potea mitä tahtoo.
Ei ole. Ja hän on aina ollut tällainen, ainakin viisikymppisestä asti.
en kysy, saako hän tehdä, vaan kysyn, onko tämä tavallista? Tekeekö kukaan teistä näin? Mietin siis, kumpi meistä on epänormaalimpi.
Syntynyt ennen sotia, ja sinä olet ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että lopettaa erokyselyn. Jos kysyy uudelleen, ei muista aiemmin kysyneensä monta kertaa. Sille ei kai sitten voi mitään. Aiheet samoja aina mistä puhuu? Ehkä joillekin on vaikea puhua tai sanoa mitään, ellet itse ohjaa puhetta positiivisempaan.
Ei hän sen takia kysy, ettei muistaisi. Eikä puhu samoja asioita. Mutta aika ajoin nostaa esiin nämä negatiiviset jutut.
Esim. Itse erosin 15 vuotta sitten, mies petti ja jätti. Olen ollut jo viimeiset kymmenen vuotta asian kanssa täysin ok, ja elämäni on oikein hyvää. Aina kun kerron eksästäni jotain, mitä olen lapsiltani kuullut, niin oikein huomaan, että hän haluaisi udella minulta eksästä, mutta ei kehtaa. Sitten 1-2 kertaa vuodessa uskaltaa kysyä: miltä sinusta nyt tuntuu? Oivoi, että se oli kauheaa? Kerro nyt, miten kauhealta sinusta tuntuu?
Tämä päivä oli taas tänään
On mahdollista että osa iäkkäistä toistaa asioita. Ei ole pakko mennä mukaan joka asiaan jonka nostaa esille, jos se koskee sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on siis ysikymppinen,
Eiköhän sillä ole oikeus potea mitä tahtoo.
Ei ole. Ja hän on aina ollut tällainen, ainakin viisikymppisestä asti.
en kysy, saako hän tehdä, vaan kysyn, onko tämä tavallista? Tekeekö kukaan teistä näin? Mietin siis, kumpi meistä on epänormaalimpi.
Sinä olet kun et ymmärrä että toinen on ehkä dementoitunut.
Potea on muuten sairastamista.
En heti ymmärtänyt, mitä tarkoittaa "potea vanhoja asioita". Tarkoitat siis pohtia ja pyöritellä.
Mutta voihan se olla, että kun on paljon aikaa, niin vanhat asiat tulevat mieleen.
Hän haluaa selvästi keskustella kanssasi. Mikset jaksa käydä hänen kanssaan läpi noita sotavuosia.
Muutaman vuoden päästä kadut sitä, kun et haastatellut äitiäsi tarkemmin hänen kokemuksistaan.
Omalla kohdallani se on myöhäistä, kun äiti on jo pitkään ollut haudan levossa.
Nouseeko kuume vai muita oireita.
Olisikohan joku muu verbi sopivampi.
Dementiakin voi olla yksi vaihtoehto. Jos toistelee siis aina samoja juttuja. Elämän loppupuolella on varmastikin normaalia, että ei niin enää suuntaudu eteenpäin, vaan "tekee tiliä" elämänsä suhteen. Miettii, mitä on tapahtunut ja mitä on kokenut. Ehkä sitten miettii niitä asioita, mitkä vaivaavat, kuten sinun erosi.
Vierailija kirjoitti:
Dementiakin voi olla yksi vaihtoehto. Jos toistelee siis aina samoja juttuja. Elämän loppupuolella on varmastikin normaalia, että ei niin enää suuntaudu eteenpäin, vaan "tekee tiliä" elämänsä suhteen. Miettii, mitä on tapahtunut ja mitä on kokenut. Ehkä sitten miettii niitä asioita, mitkä vaivaavat, kuten sinun erosi.
Hän on huolissaan, miten sinä pärjäät.
Vierailija kirjoitti:
En heti ymmärtänyt, mitä tarkoittaa "potea vanhoja asioita". Tarkoitat siis pohtia ja pyöritellä.
Mutta voihan se olla, että kun on paljon aikaa, niin vanhat asiat tulevat mieleen.
Hän haluaa selvästi keskustella kanssasi. Mikset jaksa käydä hänen kanssaan läpi noita sotavuosia.
Muutaman vuoden päästä kadut sitä, kun et haastatellut äitiäsi tarkemmin hänen kokemuksistaan.
Omalla kohdallani se on myöhäistä, kun äiti on jo pitkään ollut haudan levossa.
potemisella tarkoitan voivottelua. Voi kamalaa, kun sinulle kävi näin. On se ollut kamalaa. Kuinka pahalta sinusta vieläkin tuntuu?
hän on siis aina ollut tällainen, niin kauan kuin muistan. Ei kyse ole omien asioiden muistelusta, vaan kaikkien ihmisten ongelmien voivottelusta. En kaipaisi sitä sääliä, mitä hän tarjoaa. Itse hän varmaan kuvittelee olevansa empaattinen.
mielelläni kuuntelen hänen muisteluitaan, mutta nyt ei ole kyse niistä.
Vierailija kirjoitti:
Dementiakin voi olla yksi vaihtoehto. Jos toistelee siis aina samoja juttuja. Elämän loppupuolella on varmastikin normaalia, että ei niin enää suuntaudu eteenpäin, vaan "tekee tiliä" elämänsä suhteen. Miettii, mitä on tapahtunut ja mitä on kokenut. Ehkä sitten miettii niitä asioita, mitkä vaivaavat, kuten sinun erosi.
Jos hän tekee tiliä elämästään ja ennen kaikkea muiden elämistä, niin hän on sitä tiliä tehnyt jo 35 vuotta. Hän kuitenkin oli vaativassa asiantuntijatyössä 66-vuotiaaksi asti, eli ei ole viidikymppisenä ainakaan ollut vielä dementoitunut, vaikka säälitteli ihmisiä silloinkin.
ja ei, hän ei ole huolissaan, miten minä pärjään. Sen on todennut hyvin usein ja ihmetellyt, miten minä pärjään niin hyvin. Miksi hän sitten säälittelee minua?
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt ennen sotia, ja sinä olet ?
86 v ja 56 v.
Ap do taida olla suomenkielinen.
Potea = sairastaa
Pohtia = mietiskellä
Oikea verbi on siis tässä pohtia, voivotella, mietiskellä... Ei "potea".
Sinä olet vielä niin nuori, ettei ole mitään menneisyyttä mietittäväksi. Odota 50 vuotta, niin tämän päivän asiat pohdituttavat kovasti.