Vanha äitini aina potee vanhoja asioita. Onko tavallista? Mistä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Ap do taida olla suomenkielinen.

 

Potea = sairastaa 

Pohtia = mietiskellä

Oikea verbi on siis tässä pohtia, voivotella, mietiskellä... Ei "potea". 

No, tavallaan puhun sairastamisesta, mutta lainausmerkeissä. Joku potee alakuloa, niin äitini potee negatiivisten elämänkokemusten säälittelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap do taida olla suomenkielinen.

 

Potea = sairastaa 

Pohtia = mietiskellä

Oikea verbi on siis tässä pohtia, voivotella, mietiskellä... Ei "potea". 

do did done

Ihan tavalliselta kuulostaa. Oma äitini oli syntynyt 30-luvulla ja ihan samaa voivottelua hänelläkin oli. Esim. lapseni sairastuminen pitkäaikaissairauteen 4 vuotiaana (16 vuotta sitten) ja eroni yli 10 vuotta sitten oli toistuvasti voivottelun aiheena. Itse en näitä asioita oikeastaan muuten miettinyt, mutta äidin luokse suunnatessa nämä tuli aina mieleen, kun tiesin , että nousevat puheenaiheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavalliselta kuulostaa. Oma äitini oli syntynyt 30-luvulla ja ihan samaa voivottelua hänelläkin oli. Esim. lapseni sairastuminen pitkäaikaissairauteen 4 vuotiaana (16 vuotta sitten) ja eroni yli 10 vuotta sitten oli toistuvasti voivottelun aiheena. Itse en näitä asioita oikeastaan muuten miettinyt, mutta äidin luokse suunnatessa nämä tuli aina mieleen, kun tiesin , että nousevat puheenaiheeksi.

no juuri tuosta voivottelusta puhun. 

 

Onko äitisi aina ollut samanlainen?

Opettele nyt ensin, mitä tarkoittaa potea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida olla suomenkielinen.

 

Potea = sairastaa 

Pohtia = mietiskellä

Oikea verbi on siis tässä pohtia, voivotella, mietiskellä... Ei "potea". 

No, tavallaan puhun sairastamisesta, mutta lainausmerkeissä. Joku potee alakuloa, niin äitini potee negatiivisten elämänkokemusten säälittelyä. 

Ei, et voi käyttää sanaa noin. 

Vierailija kirjoitti:

Opettele nyt ensin, mitä tarkoittaa potea.

kyllähän ihmiset voivat potea huonoa omaatuntoakin, miksi eivät sitten voivottelua?

Aloittajalle voin todeta, tämä on tyypillistä siinä 75 ylöspäin. Aika jännästi hidastuu siinä kohtaa, ainakin näin sivusta seuraten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele nyt ensin, mitä tarkoittaa potea.

kyllähän ihmiset voivat potea huonoa omaatuntoakin, miksi eivät sitten voivottelua?

Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle voin todeta, tämä on tyypillistä siinä 75 ylöspäin. Aika jännästi hidastuu siinä kohtaa, ainakin näin sivusta seuraten.

Sen mutsi on ollut tollanen jo viisikymppisestä. Seuraisit sitten edes vähän sieltä sivusta... 

Poteminen on sairastamista, uskokaa jo.

Vierailija kirjoitti:

Poteminen on sairastamista, uskokaa jo.

Minä tarkistin termin sanakirjasta ja olen yllättynyt sen liittyvän sairastamiseen. Minä olen mieltänyt sen tarkoittavan, että jokin vain vaivaa koko ajan. Sanakirja kertoi sanan tarkoittavan myös kärsimistä. 

Pakko olla provo. Kukaan ei ole noin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavalliselta kuulostaa. Oma äitini oli syntynyt 30-luvulla ja ihan samaa voivottelua hänelläkin oli. Esim. lapseni sairastuminen pitkäaikaissairauteen 4 vuotiaana (16 vuotta sitten) ja eroni yli 10 vuotta sitten oli toistuvasti voivottelun aiheena. Itse en näitä asioita oikeastaan muuten miettinyt, mutta äidin luokse suunnatessa nämä tuli aina mieleen, kun tiesin , että nousevat puheenaiheeksi.

no juuri tuosta voivottelusta puhun. 

 

Onko äitisi aina ollut samanlainen?

Kyllä hänellä oli aina tuollaisia piirteitä, mutta ikäääntymisen myötä vanhojen asioiden vatvominen lisääntyi. Ajattelin, että oli tekemisen ja elämän sisällön puutteesta johtuvaa ainakin osittain. Loputa muistisairaus johti siihen, että tuo vatvominen loppui. 

Äitini on jo edesmennyt, mutta tällä kokemuksella sanoisin, että yrittäkää esim. vierailuilla nostaa esille etupäässä positiivisia asioita. Negatiiviset asiat kannattaa tällaisten kanssa jättää mieluiten sivuun, vaikka niistä haluaisikin puhua jonkun kanssa. Se joku on muu kuin äitisi. Ja kääntäkää ne vanhat negatiiviset asiat positiivisiksi, jos ne nousee puheeksi. 

Kun paistaa aurinko, niin sanokaa, että onpa ihanaa kun aurinko paistaa. Kun sataa vettä, niin sanokaa, että onpa ihana kun luonto saa vettä ja ilma raikastuu. Kun tuulee, sanokaa, että onpa mukavaa, kun saadaan halpaa sähköä ja merellä on upeat aallot. Kun sataa lunta, sanokaa, että onpa kaunis luminen maisema ja lunta kolatessa saa hyvää hyötyliikuntaa. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poteminen on sairastamista, uskokaa jo.

Minä tarkistin termin sanakirjasta ja olen yllättynyt sen liittyvän sairastamiseen. Minä olen mieltänyt sen tarkoittavan, että jokin vain vaivaa koko ajan. Sanakirja kertoi sanan tarkoittavan myös kärsimistä. 

jep, näin minäkin ajattelen. Jokin pyörii ja vaivaa takaraivossa koko ajan, vähän kuin huono omatunto. Siitä ei pääse eroon, vaikka yrittäisi, vaan se aina nousee framille. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavalliselta kuulostaa. Oma äitini oli syntynyt 30-luvulla ja ihan samaa voivottelua hänelläkin oli. Esim. lapseni sairastuminen pitkäaikaissairauteen 4 vuotiaana (16 vuotta sitten) ja eroni yli 10 vuotta sitten oli toistuvasti voivottelun aiheena. Itse en näitä asioita oikeastaan muuten miettinyt, mutta äidin luokse suunnatessa nämä tuli aina mieleen, kun tiesin , että nousevat puheenaiheeksi.

no juuri tuosta voivottelusta puhun. 

 

Onko äitisi aina ollut samanlainen?

 

Kyllä hänellä oli aina tuollaisia piirteitä, mutta ikäääntymisen myötä vanhojen asioiden vatvominen lisääntyi. Ajattelin, että oli tekemisen ja elämän sisällön puutteesta johtuvaa ainakin osittain. Loputa muistisairaus johti siihen, että tuo vatvominen loppui. 

Äitini

niin, olen myös huomannut, että ikääntyminen lisännyt tätä vatvomista, varmasti siksi, että päivät kuluu muutenkin menneitä muistellessa. Kyllä meillä on paljon positiivista puhuttavaa ja hän on aivan ajassa kiinni uutisten kautta. En vain jaksaisi sitä säälittelyä.

anyway, tämän keskustelun tuloksena totean, että piirre ei ole kovin tyypillinen. Sen verran vähän on tullut muista kokemuksia.

Äitini sai minut yli 40-vuotiaana ja jo alle 20 v huomasin hänen kierrättävän tarinoita. Samat hänen elämänsä "kohokohdat" olib kuullut jo kymmeniä kertoja ennen tuota 20 vuottani. Aina uudelleen isän pettäminen, julkkiksen "kosiminen", tädin kuolema, siskon tyttären opiskeleminen jne. Aina samat uudelleen, vaikka isä löysi elämänsä rakkauden, jonka kanssa eli onnellisena pidempään kuin äidin kanssa. Julkkis osoittautui juopoksi retkuksi. Täti kuoli alle 10 vuotiaana sairauteen. Siskon  kouluttautui uudelleen, kun ei viihtynyt ensimäisessä ammatissa, mutta ai että tuo ensimmäinen koulutus oli hieno teoriassa. Ja nämä ja muutama muu aihe aina uudelleen koko hänen elämänsä ajan. Totta kertaa tuli kieltämättä tiuskaistua, että taasko sinä sitä vatvot.

Tämä on taas näitä vanhempien haukkumisketju ja.

Nukylapset eivät kasva koskaan aikuisiksi.

Ihme möngerrystä ap:ltä, opettele suomea.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai minut yli 40-vuotiaana ja jo alle 20 v huomasin hänen kierrättävän tarinoita. Samat hänen elämänsä "kohokohdat" olib kuullut jo kymmeniä kertoja ennen tuota 20 vuottani. Aina uudelleen isän pettäminen, julkkiksen "kosiminen", tädin kuolema, siskon tyttären opiskeleminen jne. Aina samat uudelleen, vaikka isä löysi elämänsä rakkauden, jonka kanssa eli onnellisena pidempään kuin äidin kanssa. Julkkis osoittautui juopoksi retkuksi. Täti kuoli alle 10 vuotiaana sairauteen. Siskon  kouluttautui uudelleen, kun ei viihtynyt ensimäisessä ammatissa, mutta ai että tuo ensimmäinen koulutus oli hieno teoriassa. Ja nämä ja muutama muu aihe aina uudelleen koko hänen elämänsä ajan. Totta kertaa tuli kieltämättä tiuskaistua, että taasko sinä sitä vatvot.

Sinä podet näköjään samaa tautia.