Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanha äitini aina potee vanhoja asioita. Onko tavallista? Mistä johtuu?
03.03.2024 |
Syntyi ennen sotia ja potee vieläkin Karjalaa. Jotenkin ymmärrän vielä tämän, koska sota varmasti jättää jäljet pieneen lapseen.
Mutta potee kaikkea muutakin: jos jollekin on tullut avioero, niin kyselee vielä 10 vuotta eron jälkeen, miltä se mahtaa tuntua.
En itse tunnista itsestäni, että vielä 10 vuotta myöhemmin potisin jotain asiaa, oli se asia ollut kuinka vaikea aikanaan. Tunnistaako joku itsessään tällaisen piirteen? Mistä ajattelette, että se johtuu?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas näitä vanhempien haukkumisketju ja.
Nukylapset eivät kasva koskaan aikuisiksi.
Tiedoksesi, että ap on 58-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että lopettaa erokyselyn. Jos kysyy uudelleen, ei muista aiemmin kysyneensä monta kertaa. Sille ei kai sitten voi mitään. Aiheet samoja aina mistä puhuu? Ehkä joillekin on vaikea puhua tai sanoa mitään, ellet itse ohjaa puhetta positiivisempaan.
Ei hän sen takia kysy, ettei muistaisi. Eikä puhu samoja asioita. Mutta aika ajoin nostaa esiin nämä negatiiviset jutut.
Esim. Itse erosin 15 vuotta sitten, mies petti ja jätti. Olen ollut jo viimeiset kymmenen vuotta asian kanssa täysin ok, ja elämäni on oikein hyvää. Aina kun kerron eksästäni jotain, mitä olen lapsiltani kuullut, niin oikein huomaan, että hän haluaisi udella minulta eksästä, mutta ei kehtaa. Sitten 1-2 kertaa vuodessa uskaltaa kysyä: miltä sinusta nyt tuntuu? Oivoi, että se oli kauheaa? Kerro nyt, miten kauhealta sinusta
En nyt ole kauhen ärsyyntyt, ei hän sitä niin paljia tee. Lähinnä ihmettelen vain, kumpi meistä on poikkeava: äitini, joka säälittelee, vai minä, joka ei piehtaroi menneissä.
Mulla on kaveri, joka on potenut kaikkea ympärillään havaitsemaansa negaa jo lapsesta. Hän on tätä piirrettä sittemmin käyttänyt hyödykseen mm. luottamusmiehenä. Normaaliuteen mahtuu kaikenlaisia luonteenpiirteitä. Ehkä äidille voi sanoa, että tämä asia ei vaivaa minua enää ollenkaan, siitä on niin pitkä aika. Mutta miten se sinun lääkärikäyntisi? Mun kaveri ainakin lähtee hyvin tällaiseen vihjeeseen mukaan ja puheenaihe vaihtuu.
Jospa sinä muuttaisitkin käyttäytymistäsi siten, että valmistaudut ja valitset, jopa kirjoitat muistiin ne uudet asiat, joista haluat rupatella hänelle.
Vanhalla on usein hyvin paljon aikaa eikä mitään tapahdu. Ja silloin pyörii niissä vanhoissa asioissa, puheenaiheissa ja muisteluissa. Eikä niistä välttämättä pääse itse pois.
Hän vain haluaa puhua ja keskustella, kuten tapana on, viihdyttää ja seurustella vieraansa, tässä tapauksessa tyttärensä kanssa ja nämä ovat ne asiat, mitkä tulevat mieleen.
Tuo sinä hänelle kivoja uutisia, uutta pohdittavaa, kerro ulkomaailmasta, mitä myönteistä on tapahtunut, mitä on mihinkin rakennettu uutta, joko ensimmäiset kevätkukat ja silmut ovat puhjenneet ja onko jo lumi sulamassa siellä ja sielläpäin Suomea. Ihan mitä tahansa ilahduttavaa ja mukavaa, joista yhdessä voitte jutella ja mikä myös sinua kiinnostaa.
Näihin hän varmaan liittää samanlaisia muistoja omasta nuoruudestaan tai siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä tms.
Jos näyttää siltä, että hän alkaa palata noihin mainitsemiisi aiheisiin, otat tietenkin uuden asian esiin. Sitä varten se ennalta laadittu muistilista on, siitä on helppo poimia joku harkittu asia, johon seuraavaksi voidaan syventyä.
Useinhan tällaisissa tilanteissa ei tule oikein mitään mieleen, joka olisi korrekti ja mukava aihe ja lista pelastaa pulasta.
Näin vähitellen tapaamisista tulee molemmille kivempia ja molemmat alkavat jopa odottaa niitä.
Luultavasti hänellä on vain tylsää ja on mukavaa saada jotain jännittävää ja mieltä kuohuttavaa mietinnän alle. Yritä kääntää puheenaihe uutisiin ja elokuviin, joista jännitystä voisi saada. Puhu vaikka Myrskyluodon Maijasta, sehän on elokuvissa juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinä muuttaisitkin käyttäytymistäsi siten, että valmistaudut ja valitset, jopa kirjoitat muistiin ne uudet asiat, joista haluat rupatella hänelle.
Vanhalla on usein hyvin paljon aikaa eikä mitään tapahdu. Ja silloin pyörii niissä vanhoissa asioissa, puheenaiheissa ja muisteluissa. Eikä niistä välttämättä pääse itse pois.
Hän vain haluaa puhua ja keskustella, kuten tapana on, viihdyttää ja seurustella vieraansa, tässä tapauksessa tyttärensä kanssa ja nämä ovat ne asiat, mitkä tulevat mieleen.
Tuo sinä hänelle kivoja uutisia, uutta pohdittavaa, kerro ulkomaailmasta, mitä myönteistä on tapahtunut, mitä on mihinkin rakennettu uutta, joko ensimmäiset kevätkukat ja silmut ovat puhjenneet ja onko jo lumi sulamassa siellä ja sielläpäin Suomea. Ihan mitä tahansa ilahduttavaa ja mukavaa, joista yhdessä voitte jutella ja mikä myös sinua kiinnostaa.
Näihin hän varmaan liittää samanlaisia muistoja omast
Eipä auttanut minun äitini kanssa. Jos yritti vaihtaa puheenaihetta, palasi aina siihen omaan aiheeseensa, jopa puhui/huusi päälle tai suuttui, kun siitä ei puhuttu. Alkoi jopa epäillä, että on tullut esiin jotain salattavaa siinä vuosikymmeniä vanhassa asiassa.
Ei ap
Minulla on läheinen, yli 90 v, jonka elämän alkutaival on on ollut traumaattinen. Miettiminen, pohtiminen tai jopa vatvominen ovat aivan liian lieviä ilmaisuja hänen tilanteessaan. Ap:n käyttämä potea verbi on paljon kuvaavampi tilanteessa, jossa lapsuuden tapahtumat määrittävät henkilön koko elämän kulun. Hän tulee menemään hautaan asti niiden tapahtumien kanssa. Hän ei muistele muiden asioita, vaan itse kokemiaan vääryyksiä. Olemme tunteneet 30 vuotta ja koko tämän ajan nämä samat asiat ovat toistuneet hieman eri painotuksin. Nyt, kun muistisairaus on pahentunut, hän on siirtynyt lähes vallan sinne 80-90 vuotta sitten elämäänsä aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että lopettaa erokyselyn. Jos kysyy uudelleen, ei muista aiemmin kysyneensä monta kertaa. Sille ei kai sitten voi mitään. Aiheet samoja aina mistä puhuu? Ehkä joillekin on vaikea puhua tai sanoa mitään, ellet itse ohjaa puhetta positiivisempaan.
Ei hän sen takia kysy, ettei muistaisi. Eikä puhu samoja asioita. Mutta aika ajoin nostaa esiin nämä negatiiviset jutut.
Esim. Itse erosin 15 vuotta sitten, mies petti ja jätti. Olen ollut jo viimeiset kymmenen vuotta asian kanssa täysin ok, ja elämäni on oikein hyvää. Aina kun kerron eksästäni jotain, mitä olen lapsiltani kuullut, niin oikein huomaan, että hän haluaisi udella minulta eksästä, mutta ei kehtaa. Sitten 1-2 kertaa vuodessa uskaltaa kysyä: miltä sinusta nyt tuntuu? Oivoi, että se oli kauheaa? Kerro nyt, miten kauhealta sinusta
Tällainen "huolehtija" vain lisää muiden murheita ja levittää pahaa oloaan ympäriinsä. Nostelee vanhoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen märehdittäväksi. Lopulta hänen luonaan käydään mininaalisen vähän ja soittoihin ei läheskään aina vastata. Oma sietokyky on ylitetty jo ajat sitten.
Jos tuo on hänen käytöksessään uusi piirre, veikkaan muistisairautta.
Jos taas hänellä on aina ollut taipumus vatvoa vanhoja asioita, joille ei enää mitään voi, kyse on lievimmillään yleisestä ahdistuneisuudesta, depressiivisyydestä tai pahimmillaan persoonallisuushäiriötasoisesta ongelmasta. Vain tuolle viimeiselle ei voi mitään.
Oman elämän sisällön puutetta, alitajuisesti harmittaa kun jäi elämä elämättä ja kaiken aikaa keskittyy muiden asioihin ja ehkä tv-sarjoihin, kun ei omasta elämästä jäänyt mitään ns. käteen saati muistiin.
Moni tuon sukupolven ihmien ei saanut minkäänlaisia eväitä omien tunteiden käsittelyyn, mutta niitä olisi voinut ja voi opetella missä iässä tahansa. Äitini oli vähän samanlainen, lillui oikein nautinnollisesti vanhoissa loukkauksisa ja sellaiseksi kuvittelemissaan. Koko maailma pyöri hänen ympärillään ja kaikki harmittomat sanomiset koettiin henkilökohtaisina loukkauksina. Itse tietenkin möläytteli muille aivan sopimattomia. Liekö ollut asperger-piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas näitä vanhempien haukkumisketju ja.
Nukylapset eivät kasva koskaan aikuisiksi.
Tiedoksesi, että ap on 58-vuotias.
Mistä sinä sen olet tietävinäsi? Mäkin olen ja äitini on kuollut 10 vuotta sitten eikä asunut Karjalassa. Isäni on terävä kuin partaveitsi vaikka ikää on 88. Me pidetään kohta yhteiset 150-vuotissynttärit. Hän meni uudestaan naimisiin mua nuoremman naisen kanssa eikä valita koskaan mistään.
N58
Vatvominen, depressiivisyys, yhteen asiaan takertuminen ja jankutus sekä harhaisuus ja vainoharhaisuus ovat tuossa iässä muistisairauksien oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuohan on vanhoille ihmisille ihan maailman tavallisinta, ei mitenkään epänormaalia eikä huolestuttavaa. Ihan työkseni vanhuksia hoidan siis sen lisäksi että on omat kasikymppiset vanhemmat jo siinä vaiheessa että alkaa muistoissa enemmän elää kuin nykyhetkessä, vaikka kotonaan vielä asuvatkin ja ovat ihan hyväkuntoisia sekä fyysisesti että kognitiivisesti.
Tee huoli-ilmoitus kotikunnan sosiaalipalveluihin, ellet saa häntä lääkäriin vapaaehtoisesti. (Muistisairaus- tai depressiivisyysepäily). Tekevät ikäihmisille lakisääteisen kotikäynnin ja laittavat lääkäriin tutkittavaksi. Käpiäinen ilahtuu kun jotakuta kiinnostaa hänen terveydentilansa ja vointinsa.
Dementia tulee jokaiselle kun tarpeeksi pitkään elää, mutta niiden syitä ja aiheuttajia voidaan jossain määrin hoitaa. Jos äidilläsi on esim. kolesteroliarvot tapissaan ja/tai hoitamaton verenpainetauti niin hyvin suurella todennäköisyydellä hänellä on aivoverenkiertohäiriöitä.
Voi myös olla, että aiempi lääkitys ei enää toimi tai ole riittävä, että maksassa on häikkää eikä se metaboloi lääkkeitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas näitä vanhempien haukkumisketju ja.
Nukylapset eivät kasva koskaan aikuisiksi.
Tiedoksesi, että ap on 58-vuotias.
Pätee tälle 58 vuotiaalle sitä suuremmalla syyllä.
Ei ole ymmärrystä vaikka itsekin on vanha.
Tämä on ihan tyypillistä suomalaisille vanhuksille, varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa; eteenpäin ei asioista päästä, vaan vanhoja vatvotaan, vaikka nykymaailma on täynnä mahdollisuuksia jokaiselle. Mistä se johtuu? No en osaa sanoa ja olen itsekin miettinyt samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En heti ymmärtänyt, mitä tarkoittaa "potea vanhoja asioita". Tarkoitat siis pohtia ja pyöritellä.
Mutta voihan se olla, että kun on paljon aikaa, niin vanhat asiat tulevat mieleen.
Hän haluaa selvästi keskustella kanssasi. Mikset jaksa käydä hänen kanssaan läpi noita sotavuosia.
Muutaman vuoden päästä kadut sitä, kun et haastatellut äitiäsi tarkemmin hänen kokemuksistaan.
Omalla kohdallani se on myöhäistä, kun äiti on jo pitkään ollut haudan levossa.
potemisella tarkoitan voivottelua. Voi kamalaa, kun sinulle kävi näin. On se ollut kamalaa. Kuinka pahalta sinusta vieläkin tuntuu?
hän on siis aina ollut tällainen, niin kauan kuin muistan. Ei kyse ole omien asioiden muistelusta, vaan kaikkien ihmisten ongelmien voivottelusta. En kaipaisi sitä sääliä, mitä hän tarjoaa. Itse hän varmaan
Et siedä sitä hänen lähestymispyrkimystään, mitä hän sillä empaattisuudellaan yrittää. Mietihän sellaista, että jos joku vaikka ystäväsi äiti tekisi samaa sinulle, luultavasti ajattelisit eri tavalla. Osaisit etäännyttää asiat eri tavalla ja ajattelisit, että kiva kun tuo äiti osaa keskustella.
Oman äidin lähestymisyritykset torjumme helposti, koska se tulee liian lähelle, hän tietää sinun kipupisteesi. Siksihän terapeuttisia keskusteluita ei yleensä käydä lähiomaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus kotikunnan sosiaalipalveluihin, ellet saa häntä lääkäriin vapaaehtoisesti. (Muistisairaus- tai depressiivisyysepäily). Tekevät ikäihmisille lakisääteisen kotikäynnin ja laittavat lääkäriin tutkittavaksi. Käpiäinen ilahtuu kun jotakuta kiinnostaa hänen terveydentilansa ja vointinsa.
Dementia tulee jokaiselle kun tarpeeksi pitkään elää, mutta niiden syitä ja aiheuttajia voidaan jossain määrin hoitaa. Jos äidilläsi on esim. kolesteroliarvot tapissaan ja/tai hoitamaton verenpainetauti niin hyvin suurella todennäköisyydellä hänellä on aivoverenkiertohäiriöitä.
Voi myös olla, että aiempi lääkitys ei enää toimi tai ole riittävä, että maksassa on häikkää eikä se metaboloi lääkkeitä jne.
Miksi haluat nimitellä vanhusta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on läheinen, yli 90 v, jonka elämän alkutaival on on ollut traumaattinen. Miettiminen, pohtiminen tai jopa vatvominen ovat aivan liian lieviä ilmaisuja hänen tilanteessaan. Ap:n käyttämä potea verbi on paljon kuvaavampi tilanteessa, jossa lapsuuden tapahtumat määrittävät henkilön koko elämän kulun. Hän tulee menemään hautaan asti niiden tapahtumien kanssa. Hän ei muistele muiden asioita, vaan itse kokemiaan vääryyksiä. Olemme tunteneet 30 vuotta ja koko tämän ajan nämä samat asiat ovat toistuneet hieman eri painotuksin. Nyt, kun muistisairaus on pahentunut, hän on siirtynyt lähes vallan sinne 80-90 vuotta sitten elämäänsä aikaan.
Minulla tuttavapiirissä samanlainen tapaus. Sosiaalisesti kuormittavimpia ihmisiä, kenet tunnen. Joku outo yhdistelmä traumalapsuutta, itsekeskeisyyttä ja yksinäisyyttä; kenties myös neuroepätyypillisyyttä. Monologit voivat kestää 30min - 2 tuntia jos häntä ei keskeytä, päivän aikana näitä vuodatuksia on lukuisia. Sama piirre oli jo kauan ennen seniori-ikää.
Potee kaikenlaisia vääryyksiä, mutta aina mukana on jokin pääpahis, jonka tekemisiä vatvoo vuositolkulla. Viime vuosina kohteena ovat olleet henkilön ystävät. Kaikissa onkin yhtäkkiä jotain vikaa eikä lainkaan voi käsittää heidän valintojaan tai sitä, mikseivät enää halua tavata. No, haluaako 85-vuotiaana enää käyttää aikaa energiasyöpön ystävän marinaan, joka haukkuu muita selän takana.
Kaikista hirveintä on, kun henkilö surkuttelee omille lapsilleen sitä, miten häntä ei lapsena huomioitu ja syrjittiin jne. Ei vaikuta lainkaan tajuavan, miten jälkikasvuun on tämä elämän mittainen poteminen vaikuttanut. Lapset ovat näkymättömiä, ellei sitten heidän elämässään tapahdu jotain, jonka vanhempi voi linkittää omiin vääryyksiinsä.
Eikä ole mikään kotiinsa sulkeutunut höperö, vaan matkusteleva, maailman tapahtumia seuraava sivistynyt ihminen, joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle voin todeta, tämä on tyypillistä siinä 75 ylöspäin. Aika jännästi hidastuu siinä kohtaa, ainakin näin sivusta seuraten.
Sen mutsi on ollut tollanen jo viisikymppisestä. Seuraisit sitten edes vähän sieltä sivusta...
Eli ongelma oli jo silloin, kun ap oli nuori aikuinen? Ts ap ei ole koskaan päässyt äidin kanssa normaaliin tasaveroiseen aikuissuhteeseen.
Ja siinä suhteessa on aina kaksi, ap:n pitäisi myös katsoa peiliin, miksi on torjunut äitinsä aina?
Alue: Aihe vapaa
Eli äitisi haluaa tietää miltä sinusta tuntuu, ja oletko varmasti kunnossa, mutta esittää asian ärsyttävästi siihen tyyliin, kuin nauttisi murheella mässäilyllä.
Ymmärrän kiukkusi, mutta olisin tyytyväinen, jos äitini olisi vielä elossa huolehtimassa. Joten minusta teet kärpäsestä härkäsen. Teillä taitaa olla informaatiokatkoksia.