en antanut lapsen kavereille välipalaa
Olen varmaan ihan kauhea ihminen, mutta tänään mittani täyttyi. Olen kotiäitinä ja 8v tyttäreni kaksi koulukaveria halusi tulla meille kylään. Sanoin, että sopii, mutta kaverit voisivat kipaista syömässä leikkipuistossa välipalan ja tulla sen jälkeen meille.
Meillä oli jääkaappi aika tyhjänä, eikä leipääkään ollut. Kun tytöt sitten tulivat meille välipalalla käynnin jälkeen, niin alkoivat kysellä saisivatko omenaa, leipää, jogurttia. Sanoin, että nyt on niin, etten anna välipalaa kun ovat juuri puistossa syöneet.
Olisihan meillä ollut näkkileipää ja aina kaapista jotain olisi löytynyt, mutta en nyt jaksanut mitään heille tehdä. Tyttäreni kavereita ravaa meillä melkein joka päivä, olen ainut äiti joka on kotosalla ja siksi meille varmaan kiva tulla. Ja mun mielestä on kivaa, että lapsia käy meillä, mutten aina jaksa olla kestitsemässä heitä. Leivon usein sämpylöitä, pullaa, pannukakkua ja tarjoan sitä lapseni kavereillekin - ehkä siksi mielellään käyvät keittiössä kinuamassa???
Ehkä myös se nyppii, ettei tämä palvelu ole mitenkään vastavuoroista, eli oma lapseni ei saa ruokia muualla, tosin huolehdin, ettei lapseni lähde kylään nälkäisenä.
Siis olenko ihan kauhea kun en edes omenaa antanut vai saako olla tarjoamatta mitään vaikka lapseni välipalan söisi?
Kommentit (20)
Tuo on enemmän periaatekysymys. Jos vieraat oppivat, että saavat aina automaattisesti teillä syömistä niin alkavat tulla suoraan koulusta teille välipalalle. Hyvä välillä tiputtaa maan pinnalle, etteivät pidä sitä itsestään selvänä. Ja vielä jos eivät naapurissakaan tarjoa omalle lapsellesi.
itse toimisin ja olen toiminutkin ihan samalla tavalla.
Minulla ainakin on muuta tekemistä kuin ruokkia vieraita muksuja. En omiakaan lapsia päästä nälkäisinä kylään.
syövät välipalansa kotonaan, kuten omanikin. Erikseen sovittuja poikkeuksia lukuunottamatta.
Tai ainakin menisi kovasti rahaa "hukkaan" jos alkaisin ostamaan hedelmiä ja jugurtteja muillekin kuin omalle perheelle. Leipää on tieysti aina, mutta leivänpäälliset ovat kalliita, eikä se leipäkään ilmaista.
etten saanut täältä tuomiota. Kavereiden ilmeet vaan olivat sen näköiset kun ensimmäistä kertaa sanoin, etten anna mitään. Nyt tuntuu, että pitävätköhän kaverit enää minusta...Aika naurettavaa, mutta sitä tämä pitempiaikainen kotiäitiys taitaa teettää ;)
Eniten huolettaa, että jos kaverit sanovat kotona, ettei heille annettu mitään, vaikka tyttäreni ja muut perheeni lapset söivät välipalaa. Että miten vanhemmat reagoivat.
t. Ap
varsinkaan jos heillä on koti ihan naapurissa. Jos joku tulee varta vasten kauempaa kylään, on tietty eri tilanne, mutta ihan tällaiset päivittäiset lasten kavereiden kyläilyt saa kyllä hoitua ilman ruokaakin. Välillä tuntuu että tulevat tänne vaan sen takia että saavat syödä ja juoda? Ja yleensä ne on aina ne samat lapset jotka on sitä välipalaa/ruokaa kinuamassa.
varsinkaan jos heillä on koti ihan naapurissa. Jos joku tulee varta vasten kauempaa kylään, on tietty eri tilanne, mutta ihan tällaiset päivittäiset lasten kavereiden kyläilyt saa kyllä hoitua ilman ruokaakin. Välillä tuntuu että tulevat tänne vaan sen takia että saavat syödä ja juoda? Ja yleensä ne on aina ne samat lapset jotka on sitä välipalaa/ruokaa kinuamassa.
Ihmettelenkin, MIKSI vanhemmat eivät huolehdi omien lastensa ruokkimisesta?
Kukin syököön pääasiallisesti kotonaan ja sit vasta kylään! Mä en koskaan anna lasteni kavereille mitään välipaloja meillä saavat syödä kotonaan kuten mekin.
siihen että kotona syödään. Kylässä ei tungeta ruokapöytään eikä kinuta mitään sapuskaa siellä.
#
Fyysisen hyvinvoinnin kannalta ravinnon tehtäviä ovat janon ja nälän poistaminen, riittävä ravintoaineiden saanti sekä sairauksien ehkäisy ja hoito.
#
Henkistä hyvinvointia edistävät esimerkiksi maukkaan ruoan tuottama mielihyvä, valinnan mahdollisuudet sekä ruokailuympäristön viihtyvyys.
#
Sosiaalista hyvinvointia luovat yhteiset ruokahetket, ruokaperinteiden siirtäminen, juhlatilaisuudet ja vieraanvaraisuus.
meillä lasten kaverit ei ikinä ole itse pyytäneet mitään muuta kuin vettä. Mutta ei heidän tarvitsekaan, koska kysyn aina itse haluavatko jotain samalla kun oma lapsi syö. Oma lapseni saa myös tarvittaessa ruokaa kavereillaan. Ehkäpä täällä päin ei onneksi asu niin nälkää näkeviä lapsiparkoja, joilla aina nälkä.
lapsia että tulisivat vieraissa ruokaa kerjäämään. Ehkä heille on opetettu että kotona syödään ei vieraissa.Ei tulis mieleenkään alkaa lasten kavereita täällä ruokkimaan.
Vieraanvaraisuus ja nöyryys ovat vanhoja kristillisiä arvoja. Niiden varassa on hyvä asettua kohtaamaan toisinuskovia.
Lapsellani on ystävä, jonka kanssa viettää usein iltoja koulun jäljeen tarkasti vuorotellen. Omani tulee heiltä nälkäisenä ja kiukkuisena. Meiltä heidän lapsi lähtee joka kerta kahden ruokalajin jälkeen. Rahasta se ei ole kiinni. Olen opiskelija.
mä tarjoan. Sekä aikuisille että lapsille. Ainakin leipää, kahvia/mehua, keksejä tai muuta pientä. Mielestäni se kuuluu ns. hyviin tapoihin. Ruoat on sit asia erikseen, niitä en rupea laitteleen jos ei ole erikseen sovittu.
Mä ymmärrän satunnaiset vierailut mutta jos tietyt kaverit alkais meillä pörrätä joka päivä ja kinuta ruokaa niin laittaisin heti stopin moiselle. Millainen vanhempi muuten antaa lapsensa mennä vieraisiin ensin syömättä? Meillä päin on kirjoittamaton sääntö ettei toisille mennä ennen kuin on käyty kotona syömässä ja tekemässä läksyt. ei ole hyvien tapojen mukaista antaa lapsen mennä toisilta kinuamaan ruokaa. Rahasta ei ole kiinni vaan periaatteesta ja soveliaista käytöstavoista!
jotka on kutsuttu tai muuten tulevat käymään satunnaisesti. Joka päivä kylään tulevat lasten kaverit totaalisen eri asia. He voivat vallan hyvin syödä kotonaankin ennen kuin meille tulevat. Se jos mikä on huonotapaista jos annetaan lasten käyttäytyä tuolla tavalla...
otin sen aikoinaan tavaksi ja huomasin että yhtäkkiä meillä olikin aikamoinen kakaralauma aina pöydän ääressä odottamassa ja suorastaan vaatimassa keksiä ja limua tai mehua. Samaa palvelua ei muiden kotoa saanut ja lopetin koko touhun siihen. En periaatteesta ala ruokkia kaikkia naapurin mukuloita en herkuilla enkä millään muullakaan ruoalla. Satunnaisesti meiltä saa jotain mutta tavaksi ei tule enää...
poika on joskus käynyt koulukaverinsa luona ja saanut välipalan (ei siis mitää isoa ateriaa!) ja kiva oli. Tämä kaveri kun asuu koulun vieressä, niin hölmöä olisi mun pojan ollut ees taas juosta. Tarjoaisin välipalan vastaavassa tilanteessa. Mutta jos joka päivä tulisi kavereita, en alkaisi palvelemaan.
Ja jos syö tuhdin välipalan, ei lapsen vanhemmatkaan välttämättä kiittele. Voihan olla, että heillä olisi ruoka aika pian, eikä silloin ruoka maistu (ainakaan muu kuin lempiruoka).
koulun jälkeen niin reppuun laitettais banaani yms mukaan eli ottaisi omat eväät. Ihan ok jos jossain tarjotaan satunnaisesti välipalaa mutta en opettaisi lapselleni että sitä automaattisesti voi odottaa vieraissa.
Perheessä vanhemmat päättävät moiset asiat, eivät kylään tulevat lapset/aikuiset.