Kaveri haluaa nähdä vain kaksi kertaa kuukaudessa ja tunnin kerrallaan. Onko tällainen edes kaveri?

Sillä on muutakin elämää. Taitaa myös kokea sun seuran niin intensiivisenä, että tunti kerrallaan riittää.

Kuulostat rasittavalta ihmiseltä. Kaverisi ei välttämättä hae mitään paitapeppu suhdetta kenestäkään.

Sä et voi, kun hyväksyä sen.

Päätä kuule ihan itse😇

Ehkä et itsekään ole niin "hyvä", kuin kuvittelet...

Mä en varmaankaan ole sun mielestä kaveri kun jaksan nähdä ystäviä ehkä kerran vuodessa. Mutta silti nuo ystävät ovat minulle tärkeitä ihan joka päivä. En vain jaksa nähdä, anteeksi.

Anteeksi nyt vain, mutta en ole niin sosiaalinen, että jaksaisin edes hyvää ystävää nähdä 3 kertaa viikossa.

Tosin ei minulla ystäviä ole.

Onko ap sama henkilö, joka ei millään ymmärrä, miksi hänen ystävänsä ei jaksa vuodesta toiseen keskustella hänen (oletettavasti täysin oikeutetuista) potkuistaan? Tästä siis menossa toinen keskustelu.

Niin asia hiertää, koska haluat päästä jankkaamaan juttujasi useammin? Kaltaisesi ihmiset yleensä puhuvat vain itsestään tai omista mielenkiinnon kohteista.

Ihmiset ei jaksa selllaista.

Mistä sinä tiedät hänen kiireensä tms.?

Tai jos ei vaan halua/ jaksa seuraasi?

Ja jos tuo häiritsee, mikset puhu siitä hänelle?

Mistä me täällä voidaan tietää sun ja kaverisi todellinen tilanne...

Uskomaton ap. Eikö sinulla ole elämää?

Vaikka näkisi kerran vuodessa, olisi ok.

Ap vastailee itselleen ja on sama jankkaaja kuin tuossa "kaveri ei halua puhua tietystä aiheesta"-ketjussa. Henna päässyt vapaalle jalalle? Pilkkuvirheistä tunnistaa.

Jotkut arvostavat omaa rauhaa, kuten minä itse. Jotkut kaverit ovat sellaisia, että vähänkin jos niiden kanssa hengailee, alkaa puhelin pärisemään päivittäin ja pahimmillaan jopa ovikello soimaan. Se johtaa siihen, että silloin harvoin kun olisi kiva nähdä, en tee sitä virhettä että edes soittaisin, kun siitä se rumba taas alkaa ja kotirauha on mennyttä.

Kerrankin kun erehtyy jonnekki lähtemään, pitäisi jatkossa taas jatkuvasti lähteä sinne tänne ja tuonne, ja jos en lähde niin pelkkä kieltäytyminen ei riitä vaan selittelemään joutuu, ja kaupan päälle saa naurut miten muka keksii tekosyitä. Syyksi ei kelpaa rauhallinen koti-ilta, vaan selityksen pitäisi olla jotenkin parempi.

Todella rasittavaa, mistä johtuen en enää itse oma-aloiteisesti juurikaan tietyille tyypeille soittele vaikka heistä pidänkin, enkä viitsi vastata aina edes puheluihin. Siihen ei ole mitään muuta syytä kuin se, että arvostan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja viihdyn hyvin yksin. En ymmärrä miksi sitä pitäisi olla jatkuvasti selittelemässä ja anteeksi pyytelemässä.

Lukekaa niitä ihmisiä siinä ympärillänne, ja antakaa tilaa jos sitä kaipaavat, ja hengailkaa useammin jos jaatte saman läheisriippuvuuden asteen. Olemme kaikki erilaisia, kaikkien ei tarvitse olla yltiösosiaalisia vaikka itse sellainen olisitkin.

Mulla on yksi kaveri, joka on välillä ihan mukavaa seuraa.

En silti jaksaisi häntä välttämättä kerran viikossa, saati useammin.

Lisäksi mulla ja sillä kaverillakin on muita, omia menoja.

Ja kyseessä siis kaveri, ei ystävä.

En toki ystävääkään halua nähdä joka päivä, viihdyn yksin ja jopa tarvitsen yksinoloa.

Maailma on mennyt niin hulluksi, tyhmäksi ja rasittavaksi että pää hajoaa jos ei saa välillä "erakoitua".

Suurin osa ihmisistä on energiasyöppöjä.