Lue keskustelun säännöt.
Bonusäidit/äitipuolet
29.02.2024 |
Minä olen itse bonusäiti, joskin miehen lapset ovat olleet koko suhteen aikana isoja murrosikäisiä ja nyt käytännössä aikuisia.
Miehen ex on heittäytynyt välillä hankalaksi. Milloin syytellyt miestään siitä mitä on ollut joskus heidän päättyneessä parisuhteessa aiemmin, isänä oloa, raha-asioista, milloin syypää olen minä ja etenkin kun minä tulin kuvioihin, niin kaikkihan alkoi mennä huonosti koska miehellä oli uusi oma elämä. Irrallinen hänestä. Lopullisesti.
Muiden kokemuksia bonusäitiydestä, uusperheistä jne.?
Kommentit (27)
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Tiedän tarkalleen kaiken. Miehen pankkitilin saldon, hänen maksamat elarit, olen kuunnellut sivusta tahtomattanikin heidän (miehen ja exänsä) puhelinkeskustelujaan ja täytyy todeta, että kyllä se ex vaan on hankala, ei mieheni! Mies vetää rajat, mutta ex jatkaa syyttelyään ja luulee, että voi vaikuttaa meidän elämäämme omilla "ei käy, näin tehdään"-linjalla. Vain sanelemalla mitä meillä pitäisi tapahtua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko ainoa keino olla vaan huomioimatta exää? Miten saada meidän perhe olemaan meidän perhe, ilman, että siihen yritetään ulkopuolelta vaikuttaa?
Eihän se niin sanottu uusi perhe tule koskaan olemaan erillinen siitä aiemmasta. Eikä näin pidäkään olla. Jos valitsit miehen, jolla oli jo entuudestaan lapsia, niin valitsit myös hänen lapsensa ja mitä sen mukana tuli. On suurta itsekkyyttä edes toivoa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Tiedän tarkalleen kaiken. Miehen pankkitilin saldon, hänen maksamat elarit, olen kuunnellut sivusta tahtomattanikin heidän (miehen ja exänsä) puhelinkeskustelujaan ja täytyy todeta, että kyllä se ex vaan on hankala, ei mieheni! Mies vetää rajat, mutta ex jatkaa syyttelyään ja luulee, että voi vaikuttaa meidän elämäämme omilla "ei käy, näin tehdään"-linjalla. Vain sanelemalla mitä meillä pitäisi tapahtua.
ap
Itse sinä tämän tilanteen olet valinnut.
En voi käsittää miksi isien uusia puolisoita pitää kutsua yhtään miksikään äidiksi. Äiti on äiti, ei iskän uusi tyttis ole mikään puolikas äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eronnut itse, niin ei ole omaa kokemusta, mutta tällei lukuisia eronneita vierestä seuranneena, vaikuttaa siltä, että kyseessä on ihan todellinen ilmiö. Kun sen ex löytää uuden, alkaa sellanen terrorismi, että oksat pois!
Mikä niin monet naiset saa tekemään jatkuvaa kiusaa exälle ja tämän uudelle perheelle? Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja erokiusaaminen kriminalisoida. Muuten tuo ei tule loppumaan. Liian moni normalisoi tuollaista ihan sairastakin käytöstä, josta kärsii valtava määrä ihmisiä.
Mieheni oli enenen minua aikuisen ihminen kanssa ja kaikki on sujunut ihan asiallisesti. Nyt kun lapsi on itsenäinen aikuinen ei he ole enää olleet millään tavalla yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapset ovat "isoja murrosikäisiä" ei tarkoita, etteikö vanhempia tarvittaisi ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ehkä vähän eri asioihin.
Jos ja kun mies niitä elatusmaksuja maksaa, niin lapset ovat asuneet äidillään ja hän on kantanut heistä päävastuun. Useamman murrosikäisen lapsen (käytännössä) yh:na oleminen voi väsyttää ja katkeroittaa, ymmärrän sen hyvin.
En henkilökohtaisesti arvosta kovin korkealle ihmistä, joka jättää perheensä ja kuvittelee, että rahalla voi kuitata kaiken. Ei ne lapset lakkaa olemasta omia lapsia, vaikka avioero tulisikin. Etenkin murrosiässä lapset tarvitsevat molempia vanhempia. Kaikilla murrosikä ei ole niin vaikea, mutta osalla on.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapset ovat "isoja murrosikäisiä" ei tarkoita, etteikö vanhempia tarvittaisi ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ehkä vähän eri asioihin.
Jos ja kun mies niitä elatusmaksuja maksaa, niin lapset ovat asuneet äidillään ja hän on kantanut heistä päävastuun. Useamman murrosikäisen lapsen (käytännössä) yh:na oleminen voi väsyttää ja katkeroittaa, ymmärrän sen hyvin.
En henkilökohtaisesti arvosta kovin korkealle ihmistä, joka jättää perheensä ja kuvittelee, että rahalla voi kuitata kaiken. Ei ne lapset lakkaa olemasta omia lapsia, vaikka avioero tulisikin. Etenkin murrosiässä lapset tarvitsevat molempia vanhempia. Kaikilla murrosikä ei ole niin vaikea, mutta osalla on.
Sinä et tiedä yhtään mitä ovat sopineet ja mistä syistä.
Et yhtään.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Tiedän tarkalleen kaiken. Miehen pankkitilin saldon, hänen maksamat elarit, olen kuunnellut sivusta tahtomattanikin heidän (miehen ja exänsä) puhelinkeskustelujaan ja täytyy todeta, että kyllä se ex vaan on hankala, ei mieheni! Mies vetää rajat, mutta ex jatkaa syyttelyään ja luulee, että voi vaikuttaa meidän elämäämme omilla "ei käy, näin tehdään"-linjalla. Vain sanelemalla mitä meillä pitäisi tapahtua.
ap
Kyllä minusta tuollainen käyttäminen tekee sinusta hankalan.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapset ovat "isoja murrosikäisiä" ei tarkoita, etteikö vanhempia tarvittaisi ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ehkä vähän eri asioihin.
Jos ja kun mies niitä elatusmaksuja maksaa, niin lapset ovat asuneet äidillään ja hän on kantanut heistä päävastuun. Useamman murrosikäisen lapsen (käytännössä) yh:na oleminen voi väsyttää ja katkeroittaa, ymmärrän sen hyvin.
En henkilökohtaisesti arvosta kovin korkealle ihmistä, joka jättää perheensä ja kuvittelee, että rahalla voi kuitata kaiken. Ei ne lapset lakkaa olemasta omia lapsia, vaikka avioero tulisikin. Etenkin murrosiässä lapset tarvitsevat molempia vanhempia. Kaikilla murrosikä ei ole niin vaikea, mutta osalla on.
Tarina ei kerro luonapidoista tai vastuista tai mistään muistakaan sopimuksista. Yleensä näissä keskusteluissa muistetaan kyllä mainita että lapsen elättäminen maksaa myös vuoroasumisessa joten elarit on täysin paikallaan vaikka luonapitoa olisi yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Mutta miksi näitä asioita vatvotaan vielä eron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut itse, niin ei ole omaa kokemusta, mutta tällei lukuisia eronneita vierestä seuranneena, vaikuttaa siltä, että kyseessä on ihan todellinen ilmiö. Kun sen ex löytää uuden, alkaa sellanen terrorismi, että oksat pois!
Mikä niin monet naiset saa tekemään jatkuvaa kiusaa exälle ja tämän uudelle perheelle? Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja erokiusaaminen kriminalisoida. Muuten tuo ei tule loppumaan. Liian moni normalisoi tuollaista ihan sairastakin käytöstä, josta kärsii valtava määrä ihmisiä.
Alkaa juuri sellainen terrorismi, minkä toinen sallii. Mieheni vihelsi pelin saman tien poikki. Hän ei sallinut exällee muuta yhteydenottokanavaa kuin sähköpostin. Mies ei reakoinut kuin poisteihin, joissa sovittiin lapsen noudoista.
Ja tämä ei ole mitenkään sukupuolissidonnainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Mutta miksi näitä asioita vatvotaan vielä eron jälkeen?
Vatvomista voi olla esimerkiksi siksi jos mies hoitaa raha-asiansa paremmin uuden yksikkönsä kanssa, mutta on maksuja rästissä ensimmäisen perheen kanssa. On luonnollista tuntea epäoikeudenmukaisuutta tuollaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos se sinun miehesi todellakin hoiti esimerkiksi ne raha-asiat huonosti? Aina nähdään vain se eksä hankalana tai hulluna. Kai se on helpompaa itselle näin. Muutenhan joutuisi myöntämään, että kelpuutti jonkun huonot jämät.
Mutta miksi näitä asioita vatvotaan vielä eron jälkeen?
Vatvomista voi olla esimerkiksi siksi jos mies hoitaa raha-asiansa paremmin uuden yksikkönsä kanssa, mutta on maksuja rästissä ensimmäisen perheen kanssa. On luonnollista tuntea epäoikeudenmukaisuutta tuollaisessa tilanteessa.
on maksuja rästissä? Jos yksikin maksu on rästissä ne haetaan kelan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut itse, niin ei ole omaa kokemusta, mutta tällei lukuisia eronneita vierestä seuranneena, vaikuttaa siltä, että kyseessä on ihan todellinen ilmiö. Kun sen ex löytää uuden, alkaa sellanen terrorismi, että oksat pois!
Mikä niin monet naiset saa tekemään jatkuvaa kiusaa exälle ja tämän uudelle perheelle? Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja erokiusaaminen kriminalisoida. Muuten tuo ei tule loppumaan. Liian moni normalisoi tuollaista ihan sairastakin käytöstä, josta kärsii valtava määrä ihmisiä.
Alkaa juuri sellainen terrorismi, minkä toinen sallii. Mieheni vihelsi pelin saman tien poikki. Hän ei sallinut exällee muuta yhteydenottokanavaa kuin sähköpostin. Mies ei reakoinut kuin poisteihin, joissa sovittiin lapsen noudoista.
Ja tämä ei ole mitenkään sukupuolissidonnainen asia.
Kyllä. Olen samaa mieltä. Miehet usein sallivat vähän liiankin pitkälle. Ne rajat pitäisi asettaa vahvasti ja välittömästi. Mutta jostainhan tämäkin johtuu, että miehet passiivisina odottelevat, että tilanne rauhoittuu. Onko tuo ollut suhteessa dynamiikka pitkään?
Kyllä tämä siinä mielessä on sukupuolisidonnainen.
Minä olin lähi-äitipuoli ja miehen exän kanssa ei ole tarvinnut koskaan vääntää mistään. Samassa porukassa on juhlittu synttärit, rippijuhlat ja häät ja olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka poikakin on kohta 30v. Mies ja hänen ex olivat käsitelleet eronsa jo vuosia ennen kuin edes miehen kansa tavattiin, joten siellä ei tarvinnut mistään vääntää
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lähi-äitipuoli ja miehen exän kanssa ei ole tarvinnut koskaan vääntää mistään. Samassa porukassa on juhlittu synttärit, rippijuhlat ja häät ja olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka poikakin on kohta 30v. Mies ja hänen ex olivat käsitelleet eronsa jo vuosia ennen kuin edes miehen kansa tavattiin, joten siellä ei tarvinnut mistään vääntää
Hyvä että teillä on noin.
Mutta on niitäkin, että vaikka olis erosta vuosia ja kaikki ns hoidettu ja sovittu, niin se vaan triggeröi joitain, et mies löytää uuden. Ilmeisesti sen miehen pitäis elää erakkona koko loppuelämä.
Onko ainoa keino olla vaan huomioimatta exää? Miten saada meidän perhe olemaan meidän perhe, ilman, että siihen yritetään ulkopuolelta vaikuttaa?