Toisten äitien tuki?

Omat lapset ovat jo isompia, mutta keskustelin pitkään erään pienen vauvan äidin kanssa. Ja laittoi kyllä miettimään. Hän on fiksu ja sosiaalinen, mutta saanut hyvin vähän tukea, kannustusta muislta äideiltä/naisilta. ja kun vielä tätä palstaa lukee niin on helppo tehdä johtopäätös siitä että haavoittuvaisessa elämäntilanteessa naiset ovat lähes kykenmättömiä lempeyteen, tukeen, iloon toisten äitien kanssa. Päinvastoin, arvostellaan, verrataan, tuomitaan, haavoitetaan, vedetään mattoa alta, vaikka jokainen on yhtä suuren ja arvokkaan haasteen edessä. Voiko tämä todellisuus olla näin järkyttävä, vai onko jollakin ihan oikeasti kokemusta toisten äitien tuesta, myötätunnosta jne? Esim kehutteko toistenne lapsia- kerrotteko mikä teidän mielestänne on hyvää toisen äitiydessä jne?

Millaisia sukuopolvia mahtaa kasvaa näillä eväillä?