Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan 80-lukua vaikka en ole elänyt silloin
26.02.2024 |
Katson valokuvia 80-luvulta ja voin vain kuvitella millaista silloin oli elää, mutta kertomusten ja kuvien peruseella kaipaan sitä aikaa. Olisinpa elänyt silloin, kaikki vaikutti olevan paremmin.
Kommentit (174)
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulut toimi. Oma kouluni oli oikea lintukoto.
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
70-luku oli hienoa aikaa myös, vaikka oltiin aika köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
Ei mennyt rahat kaukomaalaisten elättämiseen ja korruptioon.
Ihanaa aikaa. Mäkin muistan, kuinka ennen makkarataloa ja metron valmistumista kaikki vain pysäköi ilmaiseksi Stockaan eteen.
Miehet kohteliaasti avasivat oven ja siitä alkoi yhteinen elämä lapsineen.
Lapset oppivat itsestään lukemaan ja kaikilla oli hyvä työpaikka. Suomalaisetkin miehet olivat Don Johnssonin näköisiä ilman sukkia silkkipuvuissaan ja liisatuissa firman autoissaan puhuessaan tiiliskivikännykkään.
Naiset olivat Rock ja cool ja femme. Feminismi oli suotuisaa ja ristiriidatonta,
Kaikki lapset leikkivät ulkona yhdessä, eikä ollut mitään yhteiskunnallisia ongelmia. Kaikki kävi 4 kertaa vuodessa pakettimatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kaipaa. Mun vanhemmat oli köyhiä pienviljelijöitä. Asuttiin vanhassa tönössä, eikä meille tullut sisälle lämmintä vettä. Meillä oli ulkovessa ja peseydyttiin saunassa. Nousukausi ei näkynyt millään tavalla mun lapsuudessa ja sellaset tavalliset 80-luvun lapsuusmuistot (mitä esim. mun opiskelukavereilla on) eli Puuhamaa, Linnanmäki tai pakettimatka Espanjaan oli mulle ihan saavuttamattomia unelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
Poliisiasemaa en kyllä muista. Tuskin sille olisi ollut paljon tarvettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt ja nykyisin on helppo elämä vs 80- luku. Luuletko todella että kaikki oli äkkirikastuneita juppeja? Kouluissa katsottiin onko levikset vai ei, jos ei ollut niin olit hylkiö. Silloin oli myös lankapuhelimet, jos olit muualla kuin kotona, piti olla kolikoita että pystyi kopista soittamaan. Jos halusi rahaa omalta tililtä niin mentiin pankkiin jonottamaan, siellä oli aina muitakin. Ihan hirveää aikaa.
Minusta tuntuu, että olisi aika pettymys, jos oikeasti joutuisi takaisin 80-luvulle. Ihan tuoksujen, ruuan makujen, työtehtävien ja perusarjen kannalta voisi olla aika karua. Mutta tämä on sikäli helppoa, että mikään ei estä kokeilemasta tällaista elämää.
Syöt vain ruokaa, mitä olisi saanut 80-luvun Suomesta ja hankit ainekset vain tavoilla, jotka olisivat toimineet silloin. Luovut kaikista suoratoistopalveluista. Rajoitat ostokset samaan määrään vaihtoehtoja, et osta mitään iltaisin etkä sunnuntaisin.
Ehkä tällaisella minimalismikuurilla ja hieman tarkemmalla suunnittelulla ja yksinkertaistamisella elämä tosiaan paranisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olisi aika pettymys, jos oikeasti joutuisi takaisin 80-luvulle. Ihan tuoksujen, ruuan makujen, työtehtävien ja perusarjen kannalta voisi olla aika karua. Mutta tämä on sikäli helppoa, että mikään ei estä kokeilemasta tällaista elämää.
Syöt vain ruokaa, mitä olisi saanut 80-luvun Suomesta ja hankit ainekset vain tavoilla, jotka olisivat toimineet silloin. Luovut kaikista suoratoistopalveluista. Rajoitat ostokset samaan määrään vaihtoehtoja, et osta mitään iltaisin etkä sunnuntaisin.
Ehkä tällaisella minimalismikuurilla ja hieman tarkemmalla suunnittelulla ja yksinkertaistamisella elämä tosiaan paranisi.
Niin ja telkkarista ei todellakaan katsota kuin kolmea kanavaa, Dallas tai dynastia tuli perjantaisin jolloin telkkarissa tuli ohjelmaa 10 uutisten jälkeen. Telkkarissa alkoi ohjelmat noin 17:30 pikku kakkosella. Kännykästä pitää luopua, ei mitään viestejä lähetellä, ei nettiä ei nettipankkia, ei Facebookia ei mitään. Tännekään ei voi tulla kertomaan miten onnistuu, kun ei ollut nettiä eikä keskustelu palstoja, kuin lehdessä johon lähetettiin kirjeenä se asiansa
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olisi aika pettymys, jos oikeasti joutuisi takaisin 80-luvulle. Ihan tuoksujen, ruuan makujen, työtehtävien ja perusarjen kannalta voisi olla aika karua. Mutta tämä on sikäli helppoa, että mikään ei estä kokeilemasta tällaista elämää.
Syöt vain ruokaa, mitä olisi saanut 80-luvun Suomesta ja hankit ainekset vain tavoilla, jotka olisivat toimineet silloin. Luovut kaikista suoratoistopalveluista. Rajoitat ostokset samaan määrään vaihtoehtoja, et osta mitään iltaisin etkä sunnuntaisin.
Ehkä tällaisella minimalismikuurilla ja hieman tarkemmalla suunnittelulla ja yksinkertaistamisella elämä tosiaan paranisi.
80-luvulla oli satelliittikanavat, niiltä näki ohjelmia 24/7.
Siitä ei kyllä ole kauaa, jolloin kaikki kaupat menivät kiinni klo 21 ja sunnuntaisin viimeistään klo 18.
Kaupoissa on ollut myös melko laaja valikoima pitkään, kaupoissa oli ennen sentään palvelutiskit, mistä sai leivoksia, pullia, leipää, lihaa, kalaa ym. Lapset osti irtokarkkinsa kioskeilta hygieenisesti.
Kaupoissa oli vähän väliä uusia innovaatioita, kauppojen tuotteet muistutti nykyisen Viron tuotteita, paljon uutta ja eri makuja puskee koko ajan.
Suomessa on tällä hetkellä pysähtyneisyyden aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin saman ikäinen 1984 kuin nyt (63 v.), niin jäisin lokakuussa eläkkeelle. Nyt joudun odottamaan vielä monta vuotta.
Asuntolainan korko oli 12 %.
Ei nettiä.
Ei juoksevaa vettä.
Ei suihkua.
Jääkylmä ja pimeä ulkovessa.
Tv vain ajoittain - joskus jopa värillisenä.
Kovatöinen puulämmitys. Aamulla oli joskus hitusen yli 10 astetta sisällä.
Yksinkertaista ja halpaa ruokaa. Pizzasta, pastoista ja hampurilaisista ei tietoakaan.
Lada.
Tuskin AP kestäisi viikkoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei nettiä.
Ei juoksevaa vettä.
Ei suihkua.
Jääkylmä ja pimeä ulkovessa.
Tv vain ajoittain - joskus jopa värillisenä.
Kovatöinen puulämmitys. Aamulla oli joskus hitusen yli 10 astetta sisällä.
Yksinkertaista ja halpaa ruokaa. Pizzasta, pastoista ja hampurilaisista ei tietoakaan.
Lada.
Tuskin AP kestäisi viikkoakaan.
80-luvulla syötiin hampurilaisia, pizzaa ja pastaa. Ne oli ihan normaaleja ruokia.
Minä olin nuori 80-luvulla. Ei se ainakaan minulle ollut mikään kummoinen vuosikymmen. Opiskelin yliopistossa, otin paljon opintolainaa, tein töitä. Ei siis mitään ihmeellistä. Suomi eli vielä suomettuneisuuden aikaa, NL oli olemassa, tunnelma oli hieman sen mukainen.
Mä taas kaipaan 50- ja 60-lukua. Sitä amerikkalaista ja perhekeskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa aikaa. Mäkin muistan, kuinka ennen makkarataloa ja metron valmistumista kaikki vain pysäköi ilmaiseksi Stockaan eteen.
Miehet kohteliaasti avasivat oven ja siitä alkoi yhteinen elämä lapsineen.
Lapset oppivat itsestään lukemaan ja kaikilla oli hyvä työpaikka. Suomalaisetkin miehet olivat Don Johnssonin näköisiä ilman sukkia silkkipuvuissaan ja liisatuissa firman autoissaan puhuessaan tiiliskivikännykkään.
Naiset olivat Rock ja cool ja femme. Feminismi oli suotuisaa ja ristiriidatonta,
Kaikki lapset leikkivät ulkona yhdessä, eikä ollut mitään yhteiskunnallisia ongelmia. Kaikki kävi 4 kertaa vuodessa pakettimatkalla.
Ei käyny 4 krt vuodessa pakettimatkalla. Vain me harvat.
Kaikki oli hyvin. Silloin eläkkeellekkin jäätiin yli 60 vuotiaana, nykyin alle kolmekymppisenä. Psykiatreille ei riittänyt töitä. Nyt nekin ylityöllistettyjä.